tiistai 24. joulukuuta 2019

Aliisan joulutarina, osa 5

Joulupukki käski joulumuoria tarkistuttamaan Yule-tontun huoneen ja tavarat. Mitäköhän hän oli huomannut lokitiedoissa?

"Mitä sait selville, muori?" joulupukki kysyi istuessaan aamupalapuurolla.
"Manteli!" joku tonttu huudahti innoissaan väliin toisesta pöydästä ja kaikki hurrasivat.
"Mitä sanoit? En oikein saanut selvää", muori pyysi toistamaan.
"Että mitä sait selville Yulen huoneesta ja tavaroista?" pukki kysyi uudelleen.
"Hänellä on sitä mitä epäilit. En tiedä, miksi hän oli ottanut sitä", muori päivitteli.
"Jouluntuoksu on vaarallinen aina. Se aiheuttaa vahinkoa sekä ympäristölle että tontulle itselleen. En ymmärrä, miksi joku haluaisi saada tontun niin sekaisin, että hän tuhoaisi kaiken jouluun liittyvän ympäriltään. Kukaan tonttu ei pysty edes koskemaan pulloon, ellei ole jo valmiiksi tuoksun vaikutuksen alaisena, sillä se on niin voimakasta. Joku on siis pakottanut hänet juomaan sitä."
"Mutta kuka olisi voinut sortua niin halpamaiseen temppuun?"
"Kuka tahansa, joka haluaa pilata joulun. Minulla onkin jo epäilty valmiina."
"Kuka?"
"Noin kaksi viikkoa sitten tänne saapui kaksi ihmistä. Ihmettelin jo, miten he olivat oikein löytäneet tänne, mutta ilmeisesti he olivat vain seuranneet jotakuta tontuistani. He käyttäytyivät hieman oudosti ja pyysivät päästä tänne töihin. Tein muutaman testin ja päätin sen jälkeen ottaa heidät töihin."
"Ihmiset Korvatunturille? Miksi et ole kertonut minulle?"
"Odota nyt, muori kulta. Otin ihmiset töihin lelupajalle. Tontut aluksi kauhistelivat sitä ja olivat yhtä hämmentyneitä kuin minäkin, mutta pian me kaikki totuimme. Ihmiset tekivät oikein hyvää jälkeä, kunnes eräänä päivänä he saapuivat myöhässä töihin. Se ei ole ollenkaan tonttujen tapaista, mutta he eivät olleetkaan tonttuja. Samaisena päivänä he ja Yule olivat ylitöissä. Ylityöt eivät ole ollenkaan tonttujen tapaisia, mutta he eivät olleetkaan tonttuja."
"Paitsi Yule! Hän oli tonttu!"
"Niin... Sitä aloin juuri pohtia. Minun pitää mennä jututtamaan Klausia ja Klaaraa", pukki sanoi, nousi pöydästä ja riensi kohti kerrosta -2.

Alhaalla ollessaan pukki koputti tonttujen makuuhuoneiden viereen rakennetun ihmiskokoisen huoneen oveen. Oven avasivat ihmiset Klaus ja Klaara. Ohikulkevat tontut katsoivat heitä kummeksuen kunnes joulupukki astui sisään. Pukki aloitti tiukan läpikäynnin heidän huoneessaan ja käski Klausia ja Klaaraa väistymään.
"Mitä oikein etsit, joulupukki?" Klaara kysyi kummissaan.
"Jos kertoisin, tietäisitte paljastuneenne", pukki tokaisi ja Klaus ja Klaara katsoivat toisiaan peloissaan.
"Miten niin, pukki?" Klaara kysyi mukamas ihmetellen, vaikka hän kyllä tiesi, mistä pukki puhui.
"Selittäkää tämä", pukki sanoi ankarasti ja nosti sängyn alta pullollisen Jouluntuoksua. Klaus ja Klaara katsoivat häntä paljastuneena. "Selittäkää!"
"Emme tiedä, miten se on sinne päätynyt", Klaus yritti puolustaa.
"Mitenköhän on mahdollista, että Yule on lampsinut sisään tullista tämän pullon kanssa, jos hän ei edes voisi koskea siihen ilman, että on jo valmiiksi nauttinut sitä? Tiedätte, kuinka vaarallista Jouluntuoksu on tontuille!" pukki huusi.
"Mutta joulupuk-" Klaara yritti.
"Te saatte potkut! Ja vielä pahempaa, te nimittäin joudutte todennäköisesti vankilaan! Joulupukkia uskotaan, kun tullaan tällaisiin asioihin. Te kaksi saatte maksaa karvaasti" pukki sanoi niin, että ette kyllä uskoisi hänen olevan oikea, lempeä pukki. "Menkää ulos täältä ja kävelkää kanssani toimistooni."

Kun ikävä välikohtaus oli saatu selvitettyä, oli joulujuhlien aika. Muori oli valmistellut ruoat ja kaikki tontut olivat häntä siinä auttaneet. Koristelutkin oli hoidettu yhdessä. Jouluntuoksua juonut Yule saatiin parannettua salaisella vastalääkkeellä ja hän yhtyi samassa yhtä iloiseen joulunjuhlintaan kuin kaikki muutkin tontut.
Kun koko Korvatunturin väki saatiin (Klausia ja Klaaraa lukuunottamatta) suureen ruokasaliin, alkoi iloinen puheensorina ja jouluruokailu.
"Kuunnelkaapa hetki, tonttuseni", pukki huudahti nousten seisomaan. "On tullut minun aikani lähteä lahjojenjakokierrokselle. Pitäkää unohtumaton joulujuhla, erityisesti sinä Yule, älkääkä lopettako, ennen kuin minäkin olen päässyt mukaan. Minulla ei kuitenkaan mene kauaa, onhan mukanani ajanpysäytin. Nähdään, tontut!"
Pukki käveli tyynesti kohti rekeään, nousi siihen istumaan ja huudahti:
"Matkaan Petteri! Matkaan Ailu! Matkaan Suivakka, Mutsikki, Valko, Tilkku, Sipsu, Täpy, Pyry Turpo, Kipinä, Maskotti, Saukki ja Poku! Noustaan ilmaan ja jaetaan jouluiloa kaikille maailman lapsille ja aikuisille, naisille ja miehille, tontuille ja ihmisille, revontulille ja tähdille, sekä jokaiselle muulle, joka maan päällä on! Hyvää joulua!"

Eikös tuon voisi sanoa ihan isoonkin ääneen? N! Y! T! NYT!

Hyvää joulua!

Joulun taikaa-kirjaotteet (Rebin kirja)

1. Mikä joulu on?
Joulusta voi ajatella monin tavoin. Toiselle joulu on vuoden ikävintä aikaa, kun pitää tehdä ruoat, siivota ja huolehtia kaikesta. Jollekin joulu sen sijaan on vuoden paras aika. Todellisuudessa joulu ei ole kumpaakaan! Se koostuu joulun taiasta, lumen kiillosta ja omista ajatuksista. Jos kukaan ei ajattele positiivisesti, ei tule joulua. 

2. Lumi peittää maan
Oletko koskaan miettinyt, mitä lumi oikeastaan on? Sehän on vettä, erilaisessa olomuodossa vain. Lumi tekee maasta valkean ja tuo talven tuntua. Millaista olisikin talvi ilman lunta? Ei ainakaan talvea. Lumen kimmellys aamuauringon noustessa on niin ihanaa, etten siitä voisi luopua.

3. Joulun pieniä merkkejä
Jos olet joskus pohtinut mistä joulun tunnistaa, olet varmaankin keksinyt monia asioita? Piparkakut, lumi, joulukoristeet... Mutta on olemassa paljon sellaisia asioita, joita et ehkä ole osannut ajatellakaan! Kun näet tontun ikkunassa (harvinaista kylläkin), on joulu lähellä. Joulun tuoksustakaan et voi erehtyä!

4. Joulukoristeiden aika
Ainahan sitä pitää hieman koristella tunnelman vuoksi, eikö? Mitä juuri sinä laitat ikkunalaudalle? Entä olohuoneen pöydälle? Annan pikaisen koristeluvinkin: älä laita joka vuosi samaa olkipukkia samaan nurkkaan! Vaihda sen paikkaa! Tee samoin muille koristeille, jotta syntyy vaihtelua.

5. Kuusenkoristelun teoriaa
Todennäköisesti yleisin joulukoriste on joulukuusi. Toisilla on pieni ja muovinen, toisilla suuri metsästä haettu. Puun aitoudella ei kuitenkaan ole väliä kun puhutaan koristelusta! Joulukuusen pallot ovat yleisiä koristeita, entä vaikkapa roikkuvat patsaat? Koristeletko kuusen värikkäillä nauhoilla, voisitko silloi virkata ne itse? 

6. Aika miettiä lahjoja!
Yksi joulunajan pahimmista ongelmista on lahjat. Mummit ja kummit, serkut ja siskot, kaikki tarvitsevat lahjan! Mitä aikaisemmin lahjat hankkii, sitä todennäköisemmin säästyy jouluruuhkilta. Suosittelen pikaista pistäytymistä jo näin kuun alussa!

7. Jouluruoan perinteitä
Perinteisiin suomalaisiin jouluruokiin kuuluvat ehdottomasti erilaiset laatikot, kuten peruna- ja porkkanalaatikko. Myös rosolli ja kalaruoat ovat aina kuuluneet pöytään. Mitä sinun kotonasi syödään?

8. Joulutorttuja
Joulutorttujen leivonta kuuluu monen joulunviettoon olennaisesti. Kukaan ei kuitenkaan ole tietoinen siitä, mistä joulutorttu pohjautuu. Mitä se sinun mielestäsi muistuttaa? Vai ehkä sen alkuperä ei sinua kiinnosta, syöt vain!

10. Joulukinkku pöytään?
Joulukinkku on olennainen jouluruokaperinne. Reilu vuosisata sitten syötiin vielä lammasta, sillä sianlihaa ei ollut niin hyvin saatavilla. Nykyään kuitenkin komea lihamötikkä seisoo keskellä hyvinkin monen ihmisen, rotan, hiiren ja muun eläimen joulupöytää.

9. Piparkakkujen oikeaoppinen leivonta
Olet varmasti joskus leiponut pipareita. Tiedätkö kuitenkaan, miten niitä kuuluu oikeasti leipoa? Tässä kuvallinen ohje: (klikkaa tästä).

11. Kynttilät jouluna
Sytytätkö sinä usein jouluna kynttilöitä? Entä teetkö vanhoista kynttilöistä uusia? Kynttilät luovat mukavaa tunnelmaa ja antavat lämmintä valoa. Myös haudoille käydään usein sytyttämässä kynttilöitä. Kuinka monta kynttilää olet jo sytyttänyt?

12. Joulukuusenhakua
Joulukuusta hakiessa kannattaa pohtia sen paikkaa. Jos aiot sijoittaa kuusen olohuoneen nurkkaan, kannattaa hakea ennemmin iso kuin pieni kuusi. Jos sen sijaan tilanpuutteesta tai ihan muuten vain haluat pienen kuusen vaikkapa koristamaan olohuoneen pöytää, et varmaankaan halua metriä pidempää!

13. Lintujen ruokinta ja joulunvietto
Jos aiot lintuja ruokkia, olet varmastikin jo aloittanut. Muistathan, ettei sitä saa kesken talvea lopettaa! Lintujen ruoka kuuluu isona osana niiden joulunviettoon, aivan kuten kaikilla muillakin. Linnut viettävät joulua siinä missä muutkin, ja tarvitsevat siksi jouluruokaa!

14. Jouluun liittyy monenlaisia eläimiä
Jos pyydä sinua miettimään jouluun liittyviä eläimiä, tulee ensimmäisenä varmasti mieleesi poro. Sen lisäksi joulueläimeksi mielletään myös punatulkku. Tiedätkö mikä muu eläin auttaa joulupukkia porojen lisäksi? Oravat! Ne hoitavat poroja ja saavat vastineeksi ruokaa unohtaessaan ruokakätköjensä olinpaikat.

15. Porot
Olet varmasti kuullut Korvatunturin kuuluisimmasta porosta, Petteri Punakuonosta, mutta tiedätkö kuinka monta poroa siellä on yhteensä? Kukaan ei tiedä! Huhujen mukaan poroja on enemmän kuin tonttuja, mutta rekeä vetää kuitenkin aina vain 8-14. Kummallista!

16. Korvatunturin vilinää
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta Korvatunturi? Joulupukki, tontut ja porot? Koko paikka on kuitenkin taianomainen ja siellä on paljon enemmänkin kuin nuo aikaisemmin mainitut asiat. Rakennukset ovat valtavia ja lahjojen valmistus pyörii tauotta. Onneksi edes öisin pääsee (paitsi yötyöläiset) nukkumaan ja rentoutumaan!

17. Tonttulakki Korvatunturilla
Meille tuttu tonttulakkihan on punainen hattu valkoisella karvareunuksella ja sen päässä on joko tupsu tai kulkunen. Korvatunturin tontuilla ei kuitenkaan kaikilla ole tuommoista! Monella on vihreä hattu ja kaikilla ei ole karvareunusta. Se riippu tontun työstä ja asemasta!

18. Puuroa ja pipareita tontuille
Onko sinun jouluperinteisiisi kuulunut puuron tai pipareiden antamista tontuille? Sain itse joulupukilta tietoa, että vaikka kovin moni ei näin tee, ne muutamat tontut jotka ovat näitä syöneet, ovat nauttineet kovin. Todella monen tontun unelma on tulla huomioiduksi kiltteyskierrostensa aikana.

19. Millaista on tontun elämä?
Tontuthan asuvat Korvatunturilla, mutta tiedätkö miten siellä toimitaan? Tontut käyvät koulua ensin muutaman vuoden ja sen jälkeen pääsevät työhön, johon ovat itse opiskelleet. Suosituimmat työt ovat makeis- ja pelituotannossa. Vanhimmat tontut eivät jää eläkkeelle, vaan saattavat vain keventää työmäärää ja -tapoja.

20. Tonttujen kulkutavat maailmalla
Tonttujehan pitää päästä kiertämään maailmaa helposti ja nopeasti? Heillä on tietysti salareittejä nopeuttamaan kulkua! Korvatunturilla on muutamia "valerekiä", joilla tontut saattavat matkustaa, tai sitten he vain yksinkertaisesti naamioituvat tavallisiksi ihmisiksi (mikä on joskus hieman vaikeaa).

21. Vakoilevat tontut
Mistä pukki tietää, kuka on kiltti ja kuka ei? Tontut auttavat siinä! Useimmat tulevat kurkkimaan ikkunioiden taakse, mutta jotkut vain jututtavat talon eläimiä tai esimerkiksi sauna- tai tallitonttua. Ikkunan takaa kurkistelussa apuvälineinä ovat muun muassa kiikarit, kuuntelukoje ja muistilista.

22. Pukin kiltteyslistojen salaisuus
Kiltti vai ei, siinäpä vasta pulma. Pukilla on listat täynnä nimiä ja vaikka joku tonttu olisikin ilmoittanut, ettei joku ole ollut kiltti, yleensä pukki silti pitää huolen siitä, ettei kukaan jää ilman lahjoja. On huhuttu, ettei kaikki kuuluvat pukin mielestä kilttien listalle, eikä toista listaa ole olemassakaan!

23. Joulupukin matkustaminen ja savupiippuongelmat
Miten se joulupukki aina ehtiikään kaikkialle? Sen hoitaa jouluyön taika. Se pitää ajan paikoillaan kunnes kaikki on valmista. Erityisen kilteille lapsille pukki saapuu oven kautta juuri silloin kun häntä odotetaan. Osa myös haluaa, että pukki tulee savupiipusta, missä ongelmina ovat erityisesti savupiippujen koko, noki ja mahdollinen takkatuli. 

24. Kuka on joulupukki?
Tätä te kaikki varmasti mietitte! Kuka on tuon valkoisen parran ja punaisen nutun takana? Kuka jakaa lahjat ja johtaa Korvatunturin lahjapajaa? Kuka istuu rekeen joulun aikaan ja kenen apulaisia tontut ovat? Tarina on pitkä... (ja loppua ei voi kertoa blogissa joulupukin yksityisyyden suojaamiseksi)

Luukku 24

Aliisa, Elina, Kutka, Reb ja Sonja ovat valmistelleet joulua hurjasti eilen. Tänään on juhlien aika!

"Kaverit, herätkää! Nyt on joulu!" Kutka huudahti iloisena herättyään ensimmäisenä. Aliisa ja Sonja nukkuivat yön keittiössä.
"Hm? Mitä sinä oikein meluat?" Aliisa ihmetteli herätessään.
"Nyt on jouluaatto! Nouskaa ylös!" Kutka iloitsi ja pian melkein kaikki olivat kokoontuneet keittiöön.
"Missä Elina on?" Reb ihmetteli.
"Tehkää tilaa, jotta pääsen portaille!" Elinan ääni kuului kellarista ja kaikki siirtyivät. Hän kuljetti mukanaan suurta puurokattilaa.
"Puuroa!" Aliisa riemuitsi ja he kaikki kulkivat Elinan perässä olohuoneeseen, johon oli tehty tilaa kaikille. Elina otti esiin suuren puurokauhan ja alkoi nostella riisipuuroa yksitellen jokaisen lautaselle.
"Kai siinä on manteli?" Sonja halusi varmistaa.
"Tietysti!" Elina totesi antaessaan Rebille puuroa. Kun kaikki olivat saaneet annoksensa, he aloittivat syömisen. Kattilan pohjalle oli vielä jäänyt puuroa, joten kaikki jännittivät, oliko manteli vielä kattilassa. Hetken päästä Sonja kuitenkin huudahti.
"Minulla on manteli!"
"Ou. Olisi se minullekin kelvannut", Kutka sanoi vieressä istuessaan.
"Nyt saat toivoa", Elina sanoi ja Sonja sulki silmänsä. Hetkeen kukaan ei syönyt puuroaan, vaan he vain odottivat Sonjan toiveen valmistumista.
"Valmis", Sonja sanoi.
"Hyvä, älä kerro muille. Ja Kutka, jos sinäkin haluat manteleita, voit ottaa tuosta pussista", Elina antoi Kutkalle pussillisen manteleita.
"Oikeastiko?" Kutka ihmetteli.
"Totta kai. Ja saa sitä muutkin ottaa. Kuitenkaan enää ei voi toivoa", Elina ohjeisti ja pian kaikkien lautasilla oli ainakin yksi manteli.

Puuro oli syöty, joten oli aika tehdä jotakin muuta. Sonja ehdotti lumisotaa, johon kaikki suostuivat innoissaan. Pian lumileikkeihin kuitenkin kyllästyttiin ja Elina keitti kaikille kuumat kaakaot. Kutka olisi jo halunnut avata lahjat, mutta he olivat sopineet, että vasta jouluruokailun jälkeen saisi avata niitä.

Jouluruoka koitti yllättävän pian! Päivä oli mennyt nopeasti touhutessa ja nyt olikin aika nauttia joulurauhasta syöden herkullista ruokaa, jota he kaikki olivat yhdessä eilen tehneet. Pöydässä oli monenlaista herkkua:
Kinkun Aliisa toi suoraan pöytään
ja sillä kaverukset aloittivat jouluruokailunsa.

Lisää ruokaa sai hakea keittiöstä ja herkkua
olikin monenmoista: lanttulaatikkoa, ranskalaisia,
lihaa, juustoa, kurpitsaa ja vihanneksia!

Pääruoan jälkeen Sonja ja Elina vaihtoivat
keittiön tarjoilut ja alkoi jälkiruokaosio:
joulutorttuja, piparkakkuja, sipsejä,
maapähkinöitä, kakkua, piirakkaa sekä
tietenkin vihreitä kuulia!

Juomatarjoilut saattoivat näyttää
vaatimattomilta (vain 3 eri virvoitusjuomaa),
mutta jälkiruoan jälkeen Elina
toi kellarista kaikille hurjan maukasta
glögiä!
Kun kaikki olivat syöneet ja glögitkin oli juotu, oli lahjojen avauksen aika. Kutka oli ainoa, joka oli ehtinyt ostaa tai tehdä muille lahjoja, muut lahjat olivat mystisesti ilmestyneet kuusen alle yön aikana (joulupukki varmasti ollut asialla). Kaikki hakivat omat lahjansa kuusen alta ja toivat ne juuri siivotun ruokapöydän ääreen avaamista varten. Pian alkoikin lahjakääreiden rapina ja iloisten huokausten aika.
Kutka sai lahjaksi muun muassa herkullisia erikoissuklaapalleroita ja kantopussin sähkökitaralleen. Sonjan lahjakääröjen sisältä löytyi suuri teesekoituskokoelma, sarastusvalo ja hieno, valkoinen pöytälamppu. Aliisa puolestaan sai viltin, ison purkin Alman vadelmahilloa (jonka Alma itse oli toimittanut Aliisan ollessa poissa), sekä värityskirjan. 
Reb löysi omista paketeistaan mm. valokuvakansion, retkeilyoppaan ja uuden makuupussin, vanha kun olikin jo aivan rikki. Elina sen sijaan sai lahjaksi uusi ompelukoneenneuloja (aina kun menevät rikki), uuden maton ja hiusharjan.

Kaikki lahjat oli hetkessä auki, joten koko porukka päätti vielä viettää loppuillan laulaen joululauluja ja pelaten lautapelejä. Illan päätteeksi Elina viimeisteli joulukukkansa pikaisesti ja Reb luki kaikille otteen kirjansa luvusta 24: Kuka on joulupukki?

Tätä te kaikki varmasti mietitte! Kuka on tuon valkoisen parran ja punaisen nutun takana? Kuka jakaa lahjat ja johtaa Korvatunturin lahjapajaa? Kuka istuu rekeen joulun aikaan ja kenen apulaisia tontut ovat? Tarina on pitkä...

Tiedän, että olisit varmasti halunnut tietää tarkemmin joulupukista, mutta kaverukset päättivät suojella pukin identiteettiä, joten eivät kerro sitä eteenpäin. Jos kuitenkin löydät jonkun näistä viidestä kaveruksesta, voit hyvin kysyä! Ehkä he paljastavat sinulle. Kaikki 24 kirjaotetta tulee muuten koosteena blogiin 24.12. kello 8 aamulla ja Aliisan joulutarinan viimeinen osa illalla kello 18.30! Nyt kuitenkin joulukalenterin väellä on vielä hieman asiaa, nimittäin

Hyvää joulua!

t: Aliisa, Elina, Kutka, Reb, Sonja, sekä koko muu Vuodenaikojen Vartijoiden väki!




maanantai 23. joulukuuta 2019

Luukku 23

Elina, Aliisa, Reb ja Sonja ovat saapuneet helikopterikyydillä onnellisesti takaisin Kutkan ja Severuksen luo. Vai onko se aivan näin?

Helikopterin laskeutuessa Kutka koetti kovasti päästä sen lähelle tervehtiäkseen ystäviään. Suuri ilmavirta ei tehnyt muuta kuin työnsi häntä takaisin etuovelle ja väänsi viikset oudosti taaksepäin. Heti kun kopteri pysähtyi täysin, ovi aukesi ja Elina, Aliisa, Reb ja Sonja ryntäsivät halaamaan Kutkaa. He olivat kaikki innoissaan nähdessään Kutkan pitkästä aikaa.
"Onneksi olette taas täällä. Olen kaivannut teitä", Kutka halasi heitä.
"Missä Severus on?" Aliisa kysyi ihmeissään.
"Hän lähti jo muutama päivä sitten. Joulukiireitä", Kutka kertoi.
"Olisin halunnut nähdä hänetkin", Sonja sanoi. "Mutta tärkeintä on, että edes joku on täällä tervehtimässä meitä ja juhlimassa joulua kanssamme."
"Kai sinä olet täällä vielä joulunkin?" Aliisa kysyi Sonjalta.
"Olen, olen! En minä enää lähde Lappiin. Vietän sitten uuden vuoden vanhempieni kanssa", Sonja sanoi.
"Tulkaa nyt sisälle lämpimään! Hain joulukuusen eilen, koristelinkin sen jo. Valmistauduin viettämään joulun yksin, kun teitä ei kuulunut", Kutka kertoi heidän astuessa keittiön lämpöön.
"Voi Kutka! Totta kai me nyt sentään jouluksi", Aliisa tyynnytteli.
"Mutta jos te olisitte jääneet vaikka jumiin kelkkanne kanssa..." Kutka aloitti.
"Kelkka? Missä se on?" Sonja hätääntyi.
"Ai niin, meillä oli kelkka! Se taisi jäädä Vantaalle..." Aliisa sanoi. "Kun poliisit nappasivat meidät, unohdin kokonaan kelkkamme! Antakaa anteeksi!"
"Ei se haittaa Aliisa. Nyt on joulu. Mitä jos joulupukki vaikka toisikin Almalle uuden kelkan kadonneen tilalle", Elina rauhoitteli.
"Ihan totta, Aliisa. Jouluna kaikki on mahdollista", Rebkin sanoi.
"Eikä jouluna tarvitse kenenkään itkeä", Sonja lohdutti ja he kaikki halasivat vielä kerran toisiaan.
"Tulkaa, aloitetaan jouluvalmistelut!" Kutka huudahti ja Aliisakin piristyi heti.

Heitä oli viisi ja jokaiselle riitti taatusti hommaa. Elina päätti jättää joulukukkiensa viimeistelyn jouluaattoaamulle, joten singahti nyt kellariin valmistelemaan joulupuuroa. Sonja suuntasi suoraan keittiöön tekemään laatikoita, joulutorttuja, pipareita ja muita jouluruokia Aliisa apunaan. Kutka ja Reb menivät olohuoneeseen siirtämään huonekaluja, jotta he mahtuisivat sinne syömään huomenna. Joulukuusikin vei aika ison tilan huoneesta, mutta sitä ei voisi siirtää vintille! Kyllä nyt joulukuusi pitää olla.
Joulutorttujen taitteleminen
vaatii keskittymistä!

Näyttääpä tuo pöytä painavalta!
Hienosti pojat kyllä hoitavat hommansa.

Olohuoneessa komeilee tietenkin joulukuusi!

Päivän päätteeksi he vielä pelasivat porukalla lautapelejä ennen nukkumaanmenoa. Vaikka ainoastaan Kutka oli ehtinyt tehdä ja ostaa lahjoja muille, he kaikki tiesivät, että pystyisivät huomenna yllättämään kaverinsa iloisesti: olihan heillä (aivan kuten kaikilla muillakin) joulupukki apuna! Kyllä pukki heitä auttaisi!

Iloiset tunnelmat jatkukoon myös sinun kodissasi! Päivän kirjaotteen pääsi Reb pitkästä aikaa lukemaan itse kirjastaan, mutta se ei tallentunut tekstiin. Voit siis lukea Joulupukin matkustaminen ja savupiippuongelmat-luvun itse tästä:

Miten se joulupukki aina ehtiikään kaikkialle? Sen hoitaa jouluyön taika. Se pitää ajan paikoillaan kunnes kaikki on valmista. Erityisen kilteille lapsille pukki saapuu oven kautta juuri silloin kun häntä odotetaan. Osa myös haluaa, että pukki tulee savupiipusta, missä ongelmina ovat erityisesti savupiippujen koko, noki ja mahdollinen takkatuli. 

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Luukku 22

Aliisa, Reb ja Sonja pääsivät kuin pääsivätkin Vantaalle. Siellä he jopa löysivät oikean puiston ja puistosta oikean talon! Taistelun voitto häämötti jo, kun Reb ja Sonja piiritettiin ja Aliisan takaa kuului pelottava, uhkauksenomainen ääni.

"SEIS! KÄDET YLÖS JA VÄHÄN ÄKKIÄ!" Aliisan takaa kuului samalla kun hän näki mustapukuisten rottien piirittävän Rebiä ja Sonjaa. Harmaan talon sisällä ei enää näkynyt muita rottia kuin Reb, piirittäjät, sekä Sonja (joka ei kyllä ollut rotta mutta menkööt). Reb ja Sonja nostivat kädet ylös yhtäaikaa Aliisan kanssa. Aliisa huomasi jonkun mustapukuisista  puhuvan Rebille. 
"Varokaa!" Aliisan takaa kuuluva naisääni huusi alhaalla oleville, selvästi hänen tiimiläisilleen. Mustapukuiset rotat käännähtivät kaikki katsomaan pois piirin keskustasta ja osoittivat aseillaan ympäri huonetta. Pian rikotun oven suunnasta alkoi pysäyttämätön sade roskia, toimistotarvikkeita, huonekaluja ja jopa rottia ja hiiriä. Alkoi kauhea taistelu, jonka keskellä Sonja ja Reb pääsivät kipuamaan katon kautta Aliisan luo.
"Älkää yrittäkö mitään temppuja!" Aliisan takana seisova nainen huudahti Rebille ja Sonjalle.
"Ei! Tämä on suuri väärinkäsit..." Sonja koetti selittää.
"Hiljaa!" nainen sanoi ja sekä Sonja että Reb nostivat kätensä ylös aivan kuten Aliisa. Samalla alhaalla talossa mylläkkä oli laantunut ja mustapukuiset rotat, jotka olivat piirittäneet Sonjan ja Rebin, pitivät kiinni muista, sinisiin paitoihin pukeutuneista rotista ja hiiristä. 
"Mennään. Ottakaa heidät kiinni", nainen kehotti ja hetken päästä moni mustapukuinen rotta nappasi Aliisasta, Sonjasta ja Rebistä kiinni.

He kävelivät pitkän aikaa mustapukuisten rottien pitäessä heistä kiinni. Sonjasta ja Rebistä oli vielä helppo pitää, mutta Aliisa tuotti heille selvästi vaikeuksia. Pian Aliisan takana seissyt nainen avasi viemärinkannen ja kehotti kaikkia menemään sisään. Nainen oli myös mustiin pukeutunut. Muista erottuvana hänellä oli hattu. Aliisa, Sonja ja Reb huomasivat, kuinka maisemat pian vaihtuivat puistosta viemäreiden ankeuteen. Tällä kertaa he eivät menneetkään kupunkiviemäreihin, vaan astuivat omiin viemäriputkiinsa, joiden etuovessa luki selvä teksti: POLIISI. 
"Psst! Kaverit", Aliisa yritti saada Sonjan ja Rebin huomion tekstiin.
"Eipäs yhtään nyt höpistä!" takana oleva miesrotta tiukensi otettaan Aliisan nilkasta ja Aliisa vaikeni heti. Hän kuitenkin ehti huomata Sonjan ja Rebin nyökyttelyn: he olivat selvästi huomanneet tekstin.

Hetken päästä Aliisa, Sonja ja Reb vietiin isoon (Rebille ja Sonjalle iso, Aliisalle hyvin ahdas) huoneeseen, jossa hattupäinen nainen istui pöydän takana. Hän osoitti kahta tuolia ja Aliisalle lattiapaikkaa.
"Te kolme", nainen aloitti. "Taistelitteko Sotku Ry:tä vastaan?"
"Emme!" kaikki kolme sanoivat.
"Näin arvelinkin nähdessäni taistelun. Mitä teitte tapahtumapaikalla?" nainen tiuksensi katsettaan.
"Me olimme etsimässä ystäväämme, Elina Diimahäntää. Olemme epäilleet, että Sotku olisi kaapannut hänet", Reb kertoi asiallisesti.
"Saimme muutaman vangin vapautettua kyllä.... Odottakaas hetki, kun katson", nainen sanoi ja etsi oikeaa tietoa tietokoneeltaan. "Neiti Diimahäntä oli talossa. Hänet on jo kuulusteltu ja päästetty vapaaksi."
"Oi ei! Mitä jos hän on jo lähtenyt kotiin?" Aliisa kauhistui ajatuksesta.
"Ei, sillä tietojeni mukaan hän on vielä talossa", nainen kertoi.
"Selvä, mutta pääsemmekö me nyt vapaaksi?" Reb kysyi.
"Kertokaa nimenne", nainen pyysi.
"Aliisa-Sofia."
"Reb Bergenstein."
"Sonja Jäinen."
"Hyvä. Katson vielä tietonne...", nainen sanoi. "Kaikkien tiedot ovat kunnossa. Olette vapaita, mukavaa päivänjatkoa!"
"Kiitos samoin", kaikki kolme vastasivat ja käppäilivät sisääntuloaulaan odottamaan Elinan saapumista. Pian paikalle saapui rotta, joka kertoi jotain ihmeellistä: heidät kuljetettaisiin kotiin helikopterilla! Kolme kaverusta olivat kuitenkin sitä mieltä, etteivät voisi lähteä ilman Elinaa. Hetken päästä Elina saapuikin. 
"Elina! Olet kunnossa!" Aliisa sanoi ja syöksyi halaamaan Elinaa.
"Olen, olen", Elina tyynnytteli. "Sotku nappasi ensin Kutkan ja palautti, sillä hän oli ollut väärä henkilö. Sitten he nappasivat minut ja rakensin koko tämän ajan täällä, Sotkun Vantaa-osastolla uusia saastutusmekaniikkoja. Osasin tehdä niistä niin huonoja, ettei niitä voinut käyttää, joten he eivät päässeet saastuttamaan Suomea. Osa muista kaapatuista teki liian toimivia laitteita, joten Sotkulaisten tullessa testaamaan niitä, poistin muutaman liitoksen ja ruuvin, jotta ne olivat käyttökelvottomia."
"Olet nero, Elina!" Sonja iloitsi. 
"Kiitos", Elina kiitti.
"Mitä jos lähtisimme? Ei tässä ole koko päivää aikaa", helikopterinkuljettaja pyysi ja Elina ihmetteli, millä menopelillä he olisivat oikein menossa.
"Elina", Aliisa kuiskasi hänelle. "Helikopteri."
Elina oli riemuissaan, aivan kuten kaikki muutkin. 

Eikö tähän olekin hyvä lopettaa luukku? Niin minustakin! Luetaanko kuitenkin vielä kirjaote 22: Pukin kiltteyslistojen salaisuus! (Pahoittelut vielä kerran kuvien puuttumisesta! Huomenna lupaan, että luukussa on niitä useampi!)

Kiltti vai ei kiltti, siinäpä vasta pulma. Pukilla on listat täynnä nimiä ja vaikka joku tonttu olisikin ilmoittanut, ettei joku ole ollut kiltti, yleensä pukki silti pitää huolen siitä, ettei kukaan jää ilman lahjoja. On huhuttu, ettei kaikki kuuluvat pukin mielestä kilttien listalle, eikä toista listaa ole olemassakaan!

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin 

lauantai 21. joulukuuta 2019

Aliisan joulutarina, osa 4

Joulukuu 18. päivä tapahtunut poro-onnettommuus (vai olikohan se sabotaasi...) vaivasi edelleen joulupukin mieltä. Tänään hän oli juttelemassa poroille.

"Mitä tuumitte Kipinän jalasta? Näittekö, mikä sen aiheutti?" joulupukki kysyi tontuilta.
"Minä en nähnyt mitään", yksi poroista kertoi.
"En ollut edes paikalla", toinen poro höpisi.
"Minä olin shakkikerhon kokoontumisessa samoin kuin he kaksi", kolmas poro sanoi ja osoitti sorkallaan kahta muuta poroa.
"Entä sinä, Tilkku?" eräs poro huudahti nurkassa seisovalle porolle.
"Hm? Mitä minusta?" Tilkku kysyi ja löhti kävelemään kohti joulupukkia.
"Näitkö, mikä aiheutti Kipinän haavan?" joulupukki kysyi.
"Tietysti", Tilkku vastasi.
"No?" pukki pyysi tarkennusta.
"Seisoin tapani mukaan tuolla perällä, kun näin jonkun tontun hiippailevan sisälle aitaukseen. En nähnyt kunnolla kasvoja, mutta vaatteista huomasin, että hän on töissä lelupajassa", Tilkku kertoi kaiken, minkä tiesi.
"Kiitos Tilkku! Autoit suunnattomasi syyllisen etsinnässä", joulupukki riemuitsi ja palasi sisälle.

Hän palasi makuuhuoneeseensa ja soitti sieltä Korvatunturin sisäisen puhelimen välityksellä muutamaan numeroon. Ensin hän kertoi kaiken joulumuorille, joka oli hämillään tapahtuneesta ja lupasi selvittää asiaa. Sen jälkeen joulupukki soitti sisäänkäyntioville, joilla kaikki sisääntuotu tavara skannataan myöhempää lokitietoraporttia varten.
"Mitä asiaa, joulupukki? Meillä on juuri ruuhka-ajan kiireet menossa", tullitonttu vastasi väsyneesti.
"Haluan lokitietoraportin joulukuun ajalta", pukki kertoi tarpeensa.
"Mutta raporttihan menee painoon vasta kuun viimeisenä päivänä!" tonttu ihmetteli.
"Tarvitsen raportin nyt!"
"Mutta painokoneilla kestää..."
"...noin kolme minuuttia yhtä paperia kohti. Ehditte siis hyvin, jos toimitatte raporttitiedot painohuoneeseen NYT!"
"Mutta meillä on ruuhk..."
"Ei mitään muttia! Nyt on kiire!" pukki hieman suutahti. "Olen viiden minuutin päästä sisäänkäyntiovilla. Raportin pitää olla siihen mennessä valmis."
"Selvä, joulupukki!" tonttu sanoi ja lopetti puhelun.

Viiden minuutin päästä joulupukki oli jo lukemassa lokitietoraporttia. Hän kävi läpi jokaista päivää tarkalleen, mutta nopeasti.
"Haa!" hän huudahti hetken selailun jälkeen. "Kuka on sisääntulija numero 13414?"
"Odotas hetki niin katson tarkemmat tiedot... Ahaa! Hän on Yule. Töissä lelupajalla. Erikoistieto on, että hän on koko Korvatunturin vanhin tonttu", tullitonttu selitteli.
"Tiedän jo", joulupukki sanoi. "Kiitos avusta!"
"Eipä kestä", tonttu sanoi ja katseli pukin lähtöä.

Joulupukki soitti pian joulumuorille. Hän kertoi, että Yulen, tunnusnumero 214, tavarat pitää tarkistaa. Pitää myös katsoa koko huone läpi. Mitään ei saa jättää sattuman varaan!
PS: Ota jouluna kaakao, jos sinulla ei vielä tänään ollut?

Luukku 21

Aliisa, Reb ja Sonja ovat nyt saavuttaneet Vantaan! Enää pitäisi löytää oikea puisto...

"Karttahan on väärinpäin!" Sonja ihmetteli Rebin lukiessa karttaa.
"Eikä ole! Itse olet", Reb tuhahti Sonjan keikkuessa tylsistyneenä kelkan tangoissa pää alaspäin.
"Ihan oikein se on, Sonja. Voisitko nyt lopettaa tuon kiipeilyn, niin minä näkisin kunnolla eteeni?", Aliisa pyysi.
"Tottakai", Sonja sanoi hiljaa ja palasi istumaan.
"Ja tästä oikealle ja sitten suojatien yli", Reb ohjasi Aliisaa. Mutkassa kelkka ei meinannut kääntyä kunnolla, mutta Aliisa sai suunnan korjattua.
"Ja siinä se sitten on! Enää tuo yksi suojatie", Reb ohjasi ja katsoi liikennevalojen värinmuutoksia.
"Aika vilkas paikka tämä Vantaa", Sonja ihmetteli. "Minä olen tottunut aivan erilaiseen."
"No sinähän asut siellä Lapin kansallispuistojen rauhassa, joissa ei ole tietoakaan tämmöisistä liikenneruuhkista", Aliisa totesi.
"Perillä!" Reb huudahti ja hyppäsi potkukelkan kyydistä etsimään lähintä viemärinkantta. Pian hän löysikin riittävän kokoisen, jotta Aliisakin mahtuisi. He käyttivät Aliisan viemärinkannenavaajaa ja luikahtivat sisään.

"Nyt pitää enää löytää rottaviemärit", Aliisa sanoi.
"Miten niin? Emmekö me ole jo viemärissä?" Sonja ihmetteli.
"Olemme nyt niin sanotuissa ihmisviemäreissä. Näitä ihmiset käyttävät likavesien ja muiden kuljettamiseen. Meidän pitää löytää sivuovi, josta pääsemme rottien asutusalueelle. Näitä ovia ihmiset eivät löydä", Aliisa selitti.
"Mutta Aliisa, sinähän olet ihminen!" Reb mainitsi.
"Mutta minulla onkin tarkat silmät", Aliisa sanoi ja painoi samalla seinässä olevaa nappia, josta pieni oviaukko avautui. "Sisään vain!"
Reb puikahti sisään ensimmäisenä. Hän näki jo pitkän putken päässä loistavat katuvalot ja kuuli autojen äänet. Sonja tuli hetken päästä perässä.
"Täällä on ahdasta!" Sonja huudahti.
"Koita pärjätä", Reb sanoi kun he kävelivät pidemmälle.
"Odota Reb! Aliisa ei pääse sisään!" Sonja huudahti hetken päästä.
"Olen liian iso. Menen takaisin ulos, otan potkukelkkamme pyöräparkista ja menen puistoon ulkokautta etsimään sitä harmaa talo puolik:ia", Aliisa kertoi suunnitelmansa.
"Selvä! Laita meille tarkat koordinaatit sen talon sijainnista!" Reb vielä huudahti ja Aliisa sulki viemäriputken oven.

Aliisa käveli puistossa. Tai oikeastaan hän juoksi. Juoksi ja juoksi etsien katseellaan harmaata talonpuolikasta (näin hän oli viestin käsittänyt). Pian hän kompastui johonkin! Hän kaivoi käsillään lunta pois kompastumiskohdastaan ja esiin tuli noin metrin pituinen harmaa laatikko. Hän kaivoi sitä lisää esiin käsillään, kunnes otti potkukelkan korista lapion ja alkoi kaivamaan sillä. Talo nousi hieman ylös Aliisan voimasta, mutta ei tarpeeksi. Hän laittoi Rebille viestinä kohdan koordinaatit ja pian talon sisältä alkoi kuulua voimakasta ääntä. Aliisa ajatteli, että hänen pitäisi toimia. Reb ja Sonja olivat varmasti keskellä taistelua! Hän otti lapion, keräsi vauhtia ja PAM! Lapio oli tehnyt suuren reiän keskelle harmaata laatikkoa ja sisältä kurkistivat hämmentyneet rotta- ja hiirikasvot.
"Kuka sä oot?" joku rotista kysyi.
"Niin! Ja miksi sä tuhosit meidän talon?" toinenkin ihmetteli. Samassa suurista ovista tuli kaksi huutavaa, pientä eläintä. Ne olivat Sonja ja Reb. Heillä oli pieni muurinmurtaja, jonka he olivat selvästi rakentaneet kahdesta roskapöntöstä. Kilpinä toimivat roskapönttöjen kannet. Moni rotta ja hiiri juoksi pakoon, mutta osa jäi taistelemaan. Pian kuitenkin koko huone oli tyhjä, sillä Aliisakin oli osallistunut nappaamalla rottia kiinni ja nostamalla ne ulos talosta.
"SEIS! KÄDET YLÖS JA VÄHÄN ÄKKIÄ!" vihainen ääni kuului Aliisan takaa samalla kun Kutka ja Sonja piiritettiin. Aliisa ei uskaltanut katsoa taakseen.

Kuka se on? Ääni oli naisen, eikä miehen! Onko Sotkun pomo vaihtunut? Vielä viime vuonna se oli mies... Vai onko tuo edes Sotkun johtaja? Siitä en tiedä, mutta Vakoilevista tontuista tiedän kyllä! (Pahoittelut kuvien puuttumisesta).

Mistä pukki tietää, kuka on kiltti ja kuka ei? Tontut auttavat siinä! Useimmat tulevat kurkkimaan ikkunoiden taakse, mutta jotkut vain jututtavat talon eläimiä tai esimerkiksi sauna- tai tallitonttua. Ikkunan takaa kurkistelussa apuvälineinä ovat muun muassa kiikarit, kuuntelukoje ja muistilista.


SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin 

perjantai 20. joulukuuta 2019

Luukku 20

Joulu lähenee, joulu lähenee... Samalla Aliisa, Reb ja Sonja lähenevät Vantaata ja Severus lähenee ratkaisua Kutkan muistinmenetykseen? Kenen tunnelmia katsoisimme ensin? 

Potkukelkkaseurue lähestyy hitaasti mutta varmasti Vantaan Kirjastopuistoa. He ovat matkanneet hieman nälkäisinä ja väsyneinä, mutta matkan päämäärä lisäsi matkatahtoa. Aliisan jalat särkivät jo potkimisesta, mutta Sonjakin oli hieman yrittänyt auttaa käsillään kelkan edessä. Reb ei pystynyt auttamaan, sillä kelkka oli aivan liian iso. Lohjan kohdalla kaverukset olivat hieman eksyksissä, mutta pian he pääsivät jatkamaan. Sade, ei lumi- vaan vesisade häiritsivät myös usein. Sonja oli aivan kauhistunut, kun he eivät voineet pysähtyä rautatieasemalle lataamaan hänen puhelintaan, joka muutaman kilometrin päästä näyttikin jo nollaa prosenttia. "Mitäs pelasit koko ajan" oli Aliisan kommentti.
"Olemmeko jo perillä?" Aliisa huohotti hidastaessaan vauhtia.
"Odotas hetki", Reb tarkisti puhelimestaan. "Olemme perillä huomenna noin kello 13."
"Jes! Ihan kohta pelastamme Elinan!" Sonja innostui.
"Ei se ole niin varmaa. Jos Elina edes on Vantaalla, niin hyvä sitten. Minulla on kyllä nyt paha aavistus siitä, että jokin menee pian pieleen", Aliisa tuhahti. Hänellä oli mennyt hermot matkustamiseen.
"Älähän nyt. Elina on aivan varmasti siellä. Pelastamme hänet ja sen jälkeen vietämme yhdessä joulua kotona", Reb rauhoitteli Aliisaa.
"Jos edes ehdimme jouluksi kotiin", Aliisa marisi ja jatkoi potkimista.

"Kutka? Millaisia keinoja olette jo koittaneet muistinmenetyksesi parantamiseksi?" Severus kysyi katsoessaan Kutkan kanssa televisiosta jouluruokaohjelmaa.
"Emme ole tehneet mitään", Kutka sanoi ja lisäsi sitten: "En ainakaan muista mitään."
"No et sinä ihan kaikkea voikkaan muistaa, mutta mitä jos muistaisitkin?" Severus kysyi.
"Miten niin?"
"Jos minä palauttaisin muistisi?"
"Miten muka?"
"Lyön sinua päähän, aivan kuten sarjakuvissa."
"Reb sanoi, ettei se toimi. Lääkäri ehdotti aivan samaa."
"Tottakai se toimii, kun se toimii kerran myös sarjakuvissa!" Severus sanoi ja ohjeisti Kutkaa: "Mene tuohon sohvalle makaamaan vatsallesi. Minä haen jotakin kättä pidempää ja kumautan sinua päähän niin, että muistisi palautuu. Sen ei pitäisi sattua."
"Oletko varma tästä?" Kutka vastusteli.
"Olen, olen. Makaa nyt siinä vain", Severus sanoi ja lähti etsimään sopivaa lyöntivälinettä talosta. Pian hän palasikin soppakauhan kanssa. "Tällä on hyvä!"
"Mut- mut- mutta ei kai se satu?" Kutka pelkäsi.
"Ei ollenkaan! Käännä pää vain suoraan", Severus sanoi ja löi sitten. Kutka tärähti hieman ja tarttui sitten kädellään takaraivostaan.
"Miksi teit tuon?!" Kutka huusi Severukselle.
"Mitä katsoimme äsken televisiosta?" Severus kysyi tyynesti.
"En minä muista, mutta miks...", Kutka aloitti mutta Severus sanoi päälle:
"Tein sen auttaakseni sinua, mutta milloin teitte joulukortteja?"
"Öööh... Joulukuun ensimmäisenä keskiviikkona?" Kutka ihmetteli kysymystä.
"Kutka!" Severus juoksi halaamaan häntä. "Olet kunnossa! Sinulla oli muistinmenetys. Ethän muista mitään 5.-20.12 väliseltä ajalta?"
"En?"
"Silloin sinulla oli muistinmenetys! Tervetuloa takaisin, poikani!"
"Mutta missä Elina ja Reb ovat?"
"Ehkä on parempi aloittaa alusta asti. Istuhan takaisin sohvalle, niin kerron kaiken."


Heillähän oli jouluruokaohjelma tulossa televisiosta? Toisella kanavalla olisi näytetty jotain paljon tärkeämpää Vantaalta! Hätäuutisissa kerrottiin live-lähetyksessä Kirjastopuiston tapahtumista: muutamia rikollisia oli pidätetty ja osa oli nyt kuulusteluissa. He eivät suostu pukahtamaankaan, joten ei ole varmaa, mihin rikollisjoukkoon he kuuluvat. Yksi ehdotus ainakin on....

Jäämme siis jälleen kerran jännittäviin tunnelmiin! Onneksi edes Kutka on nyt täysin kunnossa. Huomenna jatkuu, mutta sitä ennen päivän kirjaote: Tonttujen kulkureitit maailmalla:

Tonttujehan pitää päästä kiertämään maailmaa helposti ja nopeasti? Heillä on tietysti salareittejä nopeuttamaan kulkua! Korvatunturilla on muutamia "valerekiä", joilla tontut saattavat matkustaa, tai sitten he vain yksinkertaisesti naamioituvat tavallisiksi ihmisiksi (mikä on joskus hieman vaikeaa).

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin 

torstai 19. joulukuuta 2019

Luukku 19

Aliisa, Reb ja Sonja ovat päässeet matkaan Kutkan ja Severuksen jäädessä kotiin. Tänään saamme nähdä, mitä ystävillemme käykään!

Kutka ja Severus olivat viettäneet aamupäivän leipoen joulutorttuja. Iltapäivällä Severus oli ajatellut käydä Kutkan kanssa kävelyllä tutustuttamassa häntä kotikunnille, joista Kutka ei tietenkään mitään muistanut. Kaamea vesisade yllätti kuitenkin heidät molemmat, joten nyt piti keksiä jotakin muuta tekemistä. Kutka oli heti ensimmäisenä ajatellut television katselemista (vaikka mitään ei muista, vanhat tavat näköjään säilyvät), mutta Severus oli päättänyt toisin. Ennemmin he ottaisivat sateenvarjon ja kävelisivät hieman aikaa ulkona päästäkseen sisälle vaikka kirjastoon, kuin istuisivat koko päivän television ääressä. Toisin kuin Kutka, Severus ei lähes koskaan katso televisiota. Hän on hyvin kiireinen ja kotona viettämänsä aika kuluu usein ruoanlaittoon tai työhommiin.
Näin ollen lopullinen päätös oli antaa Kutkallekin välillä raitista ilmaa ja käydä hieman kaupungilla. Metsän siimeksessä asumisessa oli se huono puoli, taloja oli lähialueella heidän talonsa lisäksi vain kaksi, joten suuri kaupunki tämä ei ollut. Siksi pitikin lähteä kauas Turkuun päästäkseen kaupunkimaisemiin.

He päättivät ottaa vesibussin 240 eutalla ja matkustaa sillä. Matka ei ollut kovin pitkä, vain 1,5 tuntia. Turussa he olivat päättäneet käydä tutustumassa uuteen kirjastoon (maan alla tietysti, rottakirjastoon!) ja syömässä Mussen pikaruokaketju Råttapurkerin ruokalassa. Päivä kuluisi rattoisasti, eikä sadekaan haittaa viemäreissä ollessa. Hyvänä puolena sateessa oli vesibussien vauhdin kiihtyminen sadevesiviemäreiden virran voimistuessa.

Entäpä Aliisa, Reb ja Sonja? He ovat hyvässä vauhdissa matkalla Vantaalle. Salon kohdalla ollessaan he pysähtyivät evästauolle.
"Onko vielä pitkä matka?" Aliisa kysyi kartanlukija-Rebiltä.
"Olemme kulkeneet vasta kolmasosan matkasta", Reb kertoi.
"Oi ei! En minä jaksa enää potkia vauhtia", Aliisa huoahti väsymyksestä.
"Minä voin auttaa", Sonja tarjoutui vapaaehtoiseksi.
"Ei, et sinä ole riittävän pitkä. Tämä on Alman potkukelkka ja vaikka hän on minua lyhyempi, on hän sinua kaksi kertaa pidempi", Aliisa selitti.
"Ai", Sonja sanoi. "Ehkä sitten on parempi, että nyt syömme kunnolla ja jäämme sitten tänne yöksi."
"Kuulostaa hyvältä. Mutta Reb, mikset ota eväitä esille?" Aliisa ihmetteli.
"Öh, kun ei ole paljoa mitä ottaa!" Reb huudahti.
Eikö siellä oikeasti ole mitään???
"Mitäh?" Sonja ja Aliisa säikähtivät ja tulivat katsomaan.
"Ei ole!" Reb näytti miltei tyhjää ruokalaatikkoa. Jäljellä oli enää Rebin puolikas sämpylä, sekä yksi hätäeväspatukka.
"Mitäs nyt tehdään?" Sonja mietti kauhistuneena.
"Ei hätää. Syödään nyt nämä ja käydään sitten ostamassa lisää. Kuka ottaa eväspatukan?" Aliisa ehdotti.
"Minä voin ottaa. Se on Rebin sämpylä ja sinä, Aliisa, ansaitset siitä osan tuolla potkuvoimalla", Sonja sanoi.
"Kuulostaa hyvältä. Ota tuosta puolikas puolikkaasta, Aliisa", Reb sanoi ja halkaisi puolikkaan sämpylänsä vielä kerran puoliksi.

Määränpää häämöttää, jokseenkin kaukana tosin. Kyllä sinne pian päästään, kunhan eväät ja potkuvoima riittävät. Nyt kuitenkin jätetään heidät sinne rauhassa, jottemme viivytä nukkumaanmenoa väsyneiltä liian kauaa. Jos sinä et sen sijaan vielä aio mennä nukkumaan, voit varmasti lukea kirjaotteen numero 19: Millaista on tontun elämä?

Tontuthan asuvat Korvatunturilla, mutta tiedätkö miten siellä toimitaan? Tontut käyvät koulua ensin muutaman vuoden ja sen jälkeen pääsevät työhön, johon ovat itse opiskelleet. Suosituimmat työt ovat makeis- ja pelituotannossa. Vanhimmat tontut eivät jää eläkkeelle, vaan saattavat vain keventää työmäärää ja -tapoja.

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin 

keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Aliisan joulutarina, osa 3

Edellisessä osassa näimme kauheat tuhot leipomossa. Mitä on tapahtunut ja mitä tänään tapahtuu? Aliisa on paikalla selvittämässä asiaa Hallahiutale-tontun tarinatuokiossa. 

Oli jo 18. päivä joulukuuta, mutta joulupukki oli edelleen kauhuissaan viidennentoista päivän tapahtumista. Hän muisteli näkyä varastoissa, eikä saanut sitä mielestään millään. Kuluneiden päivien aikana ei ollut tapahtunut mitään erikoista taikka poikkeavaa, joten pukki oli yrittänyt karistaa kauhukuvia mielestään. Mitä jos joulu menisi pillalle? Jos tontuille tai hänelle tai jollekin muulle tapahtuisi jotakin? Mitä jos lapset eivät saisi joululahjoja? Ei, ei.... Näin pukki ei saisi ajatella.Hän oli puhunut tonttupsykologille, joka oli ehdottanut ajatusten karistamiseksi muun muassa lenkkeilyä, pororatsastusta, syömistä ja ystävien kanssa olemista. Pukki oli päättänyt tehdä tälle päivälle tavoitelistan, josta yrittäisi suorittaa kaikki nuo neljä. Näin hän saisi varmasti ikävät ajatukset pois.

Joulupukki kiipesi portaita pitkin makuuhuoneeseensa, jossa etsi vaatekaapistaan urheilulliset vaatteet ja puki ne päälleen. Samalla hän tarkasti kirjeitä lukevien tonttujen tekevän työtään ja palasi sitten eteisaulaan. Monet tontut tuijottivat joulupukkia, sillä häntä ei kovin usein nää urheilutamineissa. Pukkia hieman hävetti, mutta hän käveli silti reippaasti ulos pakkaseen. Kylmään säähän soveltuvat, joulun taialla viimeistellyt urheiluvaatteet pelastivat hyvin kylmältä.
Joulupukki ei ehtinyt juosta kauaakaan, ennen kuin hätääntynyt tonttu juoksi häntä vastaan:
"Joulupukki! Joulupukki! Kipinän jalassa on jotakin outoa", tonttu selitti hädissään.
"Minä tulen heti katsomaan", pukki vastasi ja he kävelivät poroaitaukselle. Kipinä-niminen poro ontui selvästi ja näytti sairaalta.
"Näytän sinulle", tonttu sanoi pukille ja astui aitaukseen taluttaakseen Kipinän lähemmäs pukkia. "Siinä se on! Suuri haava, ainakin minun mielestäni."
"Näyttää todella pahalta! Oletko jo kutsunut lääkitsijän? Kipinähän vetää rekeäni! Jos tuota ei saada hoidettua, täytyy opettaa reitti jollekin toiselle porolle", pukki kauhisteli.
"Olit ensimmäinen, jolle ajattelin kertoa. Menenkö hakemaan lääksitsijän nyt heti?" tonttu kysyi.
"Mene", pukki sanoi ja tonttu lähti juoksemaan kovaa vauhtia.

Huhhuh... Toivottavasti joulupukin reen vetäjät pysyvät samoina edelleen, eivätkä ikävät tapahtumat jatku. Mutta entä jos kuitenkin sattuu jotakin... Ei, eihän nyt kukaan.... Kai joulu sentään onnistuu?

Luukku 18

Suunnitelma oli eilen saatu valmiiksi, eikö vain? Nyt on aikainen aamu ja kaikki heräilevät valmiina toteuttamaan sen!

Rebillä soi herätyskello 6.30. Hän nousi reippaasti ylös, puki päällensä ja varmisti vielä, että eilen pakkaamassaan repussa oli kaikki tarpeellinen. Hän herätti samalla myös Kutkan, sillä hän halusi nähdä muiden lähdön ja toivottaa onnea matkaan. Kutka käänsi kylkeä, otti puhelimensa laturista ja alkoi katselemaan videoita.
Reb käveli keittiöön, jossa Aliisa nukkui. Hän herätti Aliisan, joka puki välittömästi vaatteet päälle ja alkoi tekemään eväsleipiä. Sonja nukkui olohuoneessa. Reb käveli sinnekin herättämään viimeisen retkelle lähtevän:
"Herätys Sonja! Sovimme lähtevämme seitsemältä. Kello on jo 20 minuuttia vaille!"
"Mutta en minä jaksa vielä nousta..", Sonja valitti.
"Nyt ei ole paljoa vaihtoehtoa. Aliisa tekee juuri eväsleipiä", Reb kertoi.
"Herään yleensä vasta seitsemältä!"
"Niin, mutta meillä on kiire. Jos aiomme saada edes hieman aikaa kuljettua auringonvalossa, jota ei tuolla kyllä ole, niin pitäisi mennä. Aurinko laskee jo kolmelta."
"Joo joo, tulen ihan pian", Sonja sanoi ja veti peiton tiukemmin päällensä.

Reb käveli takaisin alakertaan ja näki Aliisan pakkaamassa eväitä:
"Tein jokaiselle kaksi sämpylää, Sonjalle ilman juustoa. Sen lisäksi täytin termospullon kaakaolla ja otin kaikille vielä oman vesipullon. Hätäevääksikin on hieman eväspatukoita", Aliisa selitti.
"Hyvä!" Reb sanoi. "Noilla eväillä pärjäämmekin jo pitkälle. Kuinka paljon sinulla on rahaa?"
"Kuinka niin?" Aliisa ihmetteli.
"Jos ja kun eväämme loppuvat, voimme ostaa lisää!"
"Minulla on... odotas hetki... 30 euroa plus 1 euro ja 100 senttiä... 32 euroa!"
"Kyllähän sillä aika pitkälle pärjää. Minulla ei ole muita rahoja kuin eutoja, koska ostamme aina kaiken rottalähikaupasta", Reb sanoi, kunnes huudahti: "Sonjaaaa! Kuinka paljon sinulla on rahaa?"
"Öööh.... 17 euroa! Kuinka niin?" Sonja huusi takaisin.
"Laskemme vain, riittävätkö rahat mihinkään, jos eväät loppuvat", Reb kertoi.
"Aa, okei!" Sonja vielä huusi ennen kuin kaikki menivät hiljaisiksi omiin ajatuksiinsa.

Sitten koitti lähdön aika. Aliisa, Reb ja Sonja pakkasivat potkukelkkaa ulkona Kutkan ja Severuksen katsoessa ikkunan takaa keittiön lämmöstä. Pian he vilkuttivat lähdön merkiksi ja Aliisa otti jalallaan vauhtia. Kutka ja Severus katselivat heidän lähtöään toivoen, että kaikki menee hyvin. Hetken kelkka vielä näkyi, mutta sitten Aliisa käänsi sen tiukasti piha-aidan taakse.
Onnea matkaan, ystävät!
Kutkaa suretti. Hän olisi halunnut mukaan, vaikka tiesi, että tämä oli hänelle parempi. Vaikka hän oli mukana suunnittelemassa, eikö hän ole oikeutettu tulemaan mukaan?
"Mitä mietit, Kutka?" hänen isänsä Severus kysyi.
"En mitään. Mitä teet työksesi?" Kutka yritti ohjata ajatuksiaan toiseen suuntaan ja palauttaa muistiaan.
"Olen arkkitehti", Severus vastasi.
"Mikä se on?" Kutka kysyi vilpittömästi.
"Mennään sinun huoneeseesi, niin on mukavampi selittää. Eihän tässä keittiössä seisten ole kauhean mukavaa, vai mitä sanot?" Severus ehdotti ja he poistuivat keittiöstä.

Olisiko Kutka sinun mielestäsi voinut lähteä muiden matkaan? Vai onko hänen parempi jäädä kotiin muistinsa takia? Vaikea päätös... Ehkä mekin voimme siirtää ajatuksiamme johonkin muuhun, kuten Aliisan joulutarinaan kello 18.30 tai kirjaotteeseen 18: Puuroa ja pipareita tontuille!

Onko sinun jouluperinteisiisi kuulunut puuron tai pipareiden antamista tontuille? Sain itse joulupukilta tietoa, että vaikka kovin moni ei näin tee, ne muutamat tontut jotka ovat näitä syöneet, ovat nauttineet kovin. Todella monen tontun unelma on tulla huomioiduksi kiltteyskierrostensa aikana.

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin 

tiistai 17. joulukuuta 2019

Luukku 17

Eilen Kutka ja Reb löysivät lehtiartikkelin, jossa kerrottiin Vantaalla tapahtuneesta räjähdyksestä. Miten tämä tapahtuma liittyy yhtään mihinkään, ja mihin tässä vielä edetään? Joulu lähenee...

"Kaverit! Pitkästä aikaa!" Aliisa huudahti iloisena kun hän, Sonja ja Severus saapuivat ovesta.
"Aliisa! Sonja! Severus!" Reb juoksi portaita alas eteiseen vastaanottamaan heitä. "Katsoimme juuri Kutkan kansssa alppihiihtoa televisiosta. Tulkaa toki peremmälle!"
"Missä Kutka on?" Severus kysyi ihmeissään.
"Kutkaaa! Tule tapaamaan isääsi!" Reb huusi yläkertaan ja saman tien alkoi kuulua askeleita.
"Isä? Severus?" Kutka tähyili ympärilleen hämillään saapuessaan alakertaan.
"Tässä, etkö tunnistanut minua?" Severus säikähti.
"Ei hän muista mitään. Etkö Aliisa kertonus muistinmenetyksestä?" Reb ihmetteli.
"Oho, taisinpa unohtaa. Mutta nyt tiedät, että Kutka katosi eräänä päivänä ja palasi muutama päivä myöhemmin pahvilaatikossa muistinmenetyksen kera. Jos et muista, voit kai kurkistaa kalenterin luukusta 7!" Aliisa selitti.
"Ei kai enää tarvitse, juurihan sinä kerroit. Nyt on tärkeintä, että sinä, Kutka, olet turvassa", Severus sanoi ja halasi Kutkaa.
"Nyt emme voi tämän enempää palauttaa Kutkan muistia, vaan täytyy puhua suunnitelmasta. Siirtyisimmekö keittiöön?" Reb ehdotti.
"Hyvä ajatus", muut kannattaa tivat.
Suunnittelua...

"Joten mikä on suunnitelmamme?" Sonja kysyi Rebiltä ja Kutkalta.
"Kutka jää Severuksen kanssa kotiin, sillä mielestämme Kutkan on liian vaarallista ja vaikeaa tulla mukaan muistinmenetyksen takia", Reb selitti.
"Sopii", Severus sanoi väliin.
"Minä, Aliisa ja Sonja menemmä Vantaalle", Reb jatkoi.
"Miten ajattelimme matkustaa? Sinne on hirveän pitkä matka...", Aliisa ihmetteli.
"Emmekös me sopineet potkukelkan tai pulkan käyttöä?" Kutka muisteli.
"Jep! Voiko sinun potkukelkkaasi Aliisa käyttää?" Reb kysyi.
"Toki!" Aliisa vastasi.
"Hyvä. Matkustamme potkukelkalla Vantaan Kirjastopuistoon. Siellä yritämme tavoittaa Elinan, jos hän edes on siellä", Reb aloitti uudelleen.
"Emmekö siis tiedä mitään varmaa Elinan olinpaikasta?" Sonja ihmetteli.
"Emme. Olemme kuitenkin aika varmoja Kirjastopuistosta. Kutka sai muutama päivä sitten kummallisen viestin, jossa luki Vantaa, Kirjastopuisto, Sotku, harmaa talo puolik. Seuraavana päivänä Kirjastopuistossa räjähti. Epäilemme Sotkun liittyvän vahvasti sekä Elinan katoamiseen, että räjähdykseen", Reb kertoi kaiken.
"Vaikuttaa aika selkeältä tapaukselta", Aliisa nyökkäili.
"Olen samaa mieltä", Severus kommentoi.
"Joten kaikille sopii seuraava suunnitelma:

  1. Lähdemme potkukelkalla Vantaalle.
  2. Tutkimme Kirjastopuiston läpikotaisin niin maan pinnalta kuin altakin.
  3. Löydämme Elinan ja Sotkun tukikohdan.
  4. Tuhoamme Sotkun saastutusmekanismit ja ilmiannamme järjestön poliisille.
  5. Vapautamme Elinan.
  6. Toivotamme toisillemme hyvää joulua.
  7. Palaamme onnellisina ja iloisina kotiin."
"Minulle sopii", Sonja ilmoitti.
"Olemmeko me siis koko ajan täällä?" Severus kysyi.
"Kyllä", Reb vastasi selkeästi.
"Minulle sopii" Severus sanoi.
"Minullekin", Kutkakin osallistui.
"Ja minulle!" Aliisa sanoi ja he kaikki löivät kättä päälle. "Yhdessä voitamme mitä vain!" Aliisa jatkoi lainaten omaa sanontaansa Syysjännäristä.
"Jep!" Reb naurahti.

Huomenna aikaisin aamulla on lähdön aika, auttakoot heitä matkallaan joulun taika! Ja ennen kuin ryhdymme täysin runoihin, tutustukaamme Korvatunturin tonttulakkeihin!

Meille tuttu tonttulakkihan on punainen hattu valkoisella karvareunuksella ja sen päässä on joko tupsu tai kulkunen. Korvatunturin tontuilla ei kuitenkaan kaikilla ole tuommoista! Monella on vihreä hattu ja kaikilla ei ole karvareunusta. Se riippu tontun työstä ja asemasta!

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin 

maanantai 16. joulukuuta 2019

Luukku 16

"Vantaa, Kirjastopuisto, Sotku, harmaa talo puolik". Näin oli lukenut Kutkan eilen saamassa, jo poistetussa viestissä. Mitä se tarkoittaa?

"Aliisa on päässyt matkaaan Sonjan ja Severuksen kanssa. He saivat potkukelkkansa korjattua", Reb luki Aliisan tekstiviestin.
"Hienoa! Unohdin muuten eilen kertoa, mutta sain illalla kummallisen viestin", Kutka sanoi ihmetellen. "Siinä puhuttiin jotakin Kirjapuistosta ja Sotkusta."
"Miten se meni?" Reb pyysi tarkennusta.
"En muista, en yhtään muista!"
"Voitko näyttää sen viestin?"
"En, sillä se poistettiin melkein heti sen lähettämisen jälkeen."
"Erikoista... Mutta hetkonen, siinä puhuttiin siis Sotkusta?"
"Jep."
"Joten voisiko se liittyä Elinan katoamiseen?"
"Ehkäpä", Kutka sanoi vielä ennen kuin he molemmat hiljenivät ajatuksiinsa.

"Kutka! Tule katsomaan!" Reb huudahti alakerrasta olohuoneessa olevalle Kutkalle.
"Mitä nyt?" Kutka mumisi yläkerrassa.
"Tule nyt vain pian", Reb toisti ja kuuli pian Kutkan askeleet portaissa.
"Mitä halusit näyttää?" Kutka kysyi ilmestyessään poikien huoneen oviaukkoon.
"Tämän lehtiartikkelin", Reb sanoi ja näytti lehtiartikkelia Uudenmaan Parhaassa Sanomalehdessä:

VANTAAN RÄJÄHDYS

Vantaan keskustassa Kirjastopuistossa on tapahtunut räjähdys. Räjähdyksen koko oli kansainvälisellä rottaräjähdeasteikolla 3 ja voima asteikolla 4. Räjähdyksen syytä ei vielä tiedetä. Kirjastopuiston alla sijaitsevien asuinalueiden, Kirtoton ja Japuin, sekä kauppakeskus Kirpun vahinkoraportteja odotellaan edelleen.
Ihmisasukkaita ei loukkaantunut räjähdyksessä, sillä se oli heidän mittakaavallaan hyvin pieni ja suuri osa räjähdyksestä tapahtui maan alla. Tarkempaa infoa annetaan kun siihen saadaan julkaisulupa.

Blokhu Merkukotku
16.12.2019
Uudenmaan Paras Sanomalehti

"Ai että semmoista! Toivottavasti Elinalla on kaikki kunnossa", Kutka säikähti.
"Luuletko, että viesti olisi tullut Elinalta?" Reb mietti.
"Mutta sen lähettäjä oli tuntematon", Kutka ihmetteli.
"Ehkä Elinan puhelin ei vain toimi."
"Totta... Ja jos räjähdys olisikin Sotkua vastaan, eikä Sotkun tekemä?"

Palaset loksahtavat kohdilleen... Ennen kuin teemme hätiköityjä johtopäätöksiä, lukekaamme kirjaota numero 16: Korvatunturin vilinää!

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta Korvatunturi? Joulupukki, tontut ja porot? Koko paikka on kuitenkin taianomainen ja siellä on paljon enemmänkin kuin nuo aikaisemmin mainitut asiat. Rakennukset ovat valtavia ja lahjojen valmistus pyörii tauotta. Onneksi edes öisin pääsee (paitsi yötyöläiset) nukkumaan ja rentoutumaan!

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin 

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Aliisan joulutarina, osa 2

Kai sinulla on kaakao? Aliisa kävi Korvatunturilla jälleen kuuntelemassa muorin apulaistontun, Hallahiutaleen, joulutarinaa. Torstaina olimmekin jo kuulleet hieman, mutta tänään jatkuu vauhdikkaalla aamulla.

Muori tuli herättämään pukkia aamulla varhain:
"Sinun täytyy tulla pian katsomaan!" muori huudahti ja veti pukin ylös sängystä. Hän lähti jo ripeästi portaita alas pukin yrittäessä seurata perässä pukien samalla aamutakkiaan.
"Mikä on hätänä?" pukki kysyi kun he lähestyivät ruokapuolen pajaosastoa.
"Avasin tänää aamulla ovet leipomoon ja varmistimme yhdessä leipomopäällikön kanssa päivän tuotelistan. Pian kuului hätääntynyt kirkaisu leipomus- ja raaka-ainevarastoista. Juoksin tietysti katsomaan", muori selitteli, kunnes he saapuivat leipomoon, jossa monet tontut olivat kerääntyneet odottamaan muorin saapumista takaisin. Muutama tonttu hihitteli pukin suuntaan, kunnes pukki vihdoin tajusi sen johtuvan hänen kukka-aamutakistaan. Muori katsoi tiukasti hihitteleviä tonttuja, jotka vaikenivat heti.
"Mikä varastoissa oli vikana?" pukki uteli.
"Voisitteko te, Piku ja Huurti, näyttää joulupukille?" muori osoitti kahden pikku tontun suuntaan ja he lähtivät johdattamaan pukkia kohti varastoja.
Ensimmäisenä he avasivat valmiiden leivosten varaston ja pukin suu loksahti hämmästyksestä: yhdessäkään joulutortussa ei ollut hilloa, ei myöskään hillomunkeissa! Kaikista pipareista oli haukattu ja suklaakekseistä puuttui suklaa.
"Emme käsitä, miten tämä on voinut päästä tapahtumaan! Teimme täydellisiä tuotteita, mutta ne ovat kaikki pilattu yön aikana", Piku-tonttu selitti.
"En ymmärrä. Miten kukaan olisi voinut päästä sisälle leipomoon ja varastoihin? Niiden pitäisi olla lukossa öisin, jotta unissakävelijät ja herkkuhimoiset eivät pääse käsiksi ruokiin. Miten tämä on mahdollista?" pukki ihmetteli.
"Emme mekään tiedä. Ovet olivat kaikki lukossa aamulla!" Huurtikin kertoi.
"Entä raaka-ainevarasto?" pukki kysyi ja Piki avasi sen oven. Jauhosäkit oli revitty auki, mantelit halkaistu, suklaa sulatettu ja puolet hilloista syöty.
"Mitä ihmettä..." pukkikin ihmetteli.

Niinpä, mitä ihmettä? Kuka on voinut ja pystynyt tekemään tuollaista? Onko asialla ollut vain huonosti lukitut ovet? Vai jokin rikollisjoukkio? Ehkä syyllinen onkin jokin leipomon väestä? Ketä sinä epäilet?

Luukku 15

Muistinmenetyksestä vieläkin kärsivä Kutka ja täysin muistinmenetyksetön Reb suunnittelevat Sotkun tuhoamista. Aliisa, Sonja ja Severus sen sijaan ovat vielä matkalla, sillä heidän potkukelkkansa hajosi. Toivottavasti he saavat pian kyydin!

Kutka ja Reb istuvat olohuoneessa (tai siis Reb istuu sohvalla ja Kutka makaa maassa puoliksi luovuttaneena) ja miettivät kuumeisesti, miten pääsisivät kätevästi Vantaalle. Tai siis miten Reb, Aliisa ja Sonja pääsisivät sinne, Kutkahan jää kotiin Severuksen kanssa. Samalla he tarkistavat koko ajan puhelimiaan siltä varalta, että Aliisa kertoisi heidän päässeen tekemään kotimatkaa.
Vantaalle lähteminen ei ole yksinkertaista. Vaihtoehdot ovat seuraavanlaiset:
  • vesibussi viemäreissä: 600 eutaa,  kesto 5 päivää (Aliisalla ja Sonjalla saattaa olla vaikeuksia, mitoitettu rotille)
  • ihmisten bussi: 600 eutaa, kesto 3 tuntia (saattaa olla vaikeuksia, ihmiset pelkäävät)
  • potkukelkka, pulkka: ilmainen, kesto 4 päivää
  • käveleminen: ilmainen, kesto 29 päivää (saattaa käydä tylsäksi ja raskaaksi)
"Mikä on mielestäsi paras vaihtoehto?" Reb kysyi lattialla makaavalta Kutkalta.
"Hinnan puolesta vesibussi, keston puolesta ihmisten bussi ja jotta varmasti pääsemme perille, niin potkukelkka tai pulkka", Kutka vastasi laajasti.
"Eli kaikki muut ovat hyviä vaihtoehtoja, paitsi käveleminen?" Reb varmisti.
"Haluatko sitten itse kävellä? Melkein kuukausi kestäisi, olisimme silloin jo tammikuun puolessa välissä!"
"No en kyllä, olet aivan oikeassa. Näin ollen vaihtoehtoja on kolme: vesibussi, ihmisbussi ja kelkka tai puĺkka."
"Molemmissa busseissa saattaa tulla hankaluuksia, erityisesti Sonjalla ja Aliisalla. Kelkka tai pulkka on ilmainen, eikä kestokaan ole niin hurja. Miten bussilla edes voi kestää kauemmin kuin itse kelkkaillen?"
"Sillä on 15 välipysäkkiä ja vaihtojakin on monta. Ensimmäinen bussi menee Turusta Saloon, toinen Salosta Lohjalle, kolmas Lohjalta Helsingin keskustaan, josta pitää vielä ottaa yksi kaupunkibussi Vantaalle. Kaupunkibussin hintaa en laskenut tähän mukaan, mutta odotas hetki... 600 eutaa Helsinkiin, josta vielä vantaalle 184 eutaa. Yhteissumma siis 784 eutaa."
"Ei kauhean kallis, mutta kyllä minä otan ennemmin omilla lihasvoimilla kulkemisen kuin noin monta vaihtoa!"
"Valitsimme siis vaihtoehdon C, potkukelkka/pulkka!"

Kun kaikki oli päätetty ja pojat olivat menossa nukkumaan, Kutka sai viestin tuntemattomasta numerosta. Viesti oli lyhyt ja se meni näin:
"Vantaa, Kirjastopuisto, Sotku, harmaa talo puolik"
Viesti oli selvästi jäänyt kesken ja kirjoittaja oli ollut kiireessä. Pian viesti poistettiin. Kutka ei edes ehtinyt näyttää sitä hammaspesulla olleelle Rebille. Mitä tämä viesti mahtoi tarkoittaa ja kuka sen on lähettänyt?

Jännittääkö sinua yhtä paljon kuin Kutkaa, Rebiä ja muita? Varmasti! Auttaako luku 15: Porot? (PS: Muistathan, että tänään tulee toinen osa Aliisan joulutarinasta?)

Olet varmasti kuullut Korvatunturin kuuluisimmasta porosta, Petteri Punakuonosta, mutta tiedätkö kuinka monta poroa siellä on yhteensä? Kukaan ei tiedä! Huhujen mukaan poroja on enemmän kuin tonttuja, mutta rekeä vetää kuitenkin aina vain 8-14. Kummallista!

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin 
  

lauantai 14. joulukuuta 2019

Luukku 14

Aliisa on tänään poissa, nimittäin hakemassa Severusta ja Sonjaa juna-asemalta. Matka lähimmälle juna-asemalle on todella pitkä, vaikka he saivatkin lainata Alman potkukelkkaa. Emme silti tule näkemään heitä vielä hetkeen.

Kotiin jääneet Kutka ja Reb tarvitsivat tekemistä. He olivat juuri syöneet hyvää, Rebin tekemää kanaa ja riisiä. Kutka oli katsellut hämmentyneenä Rebin ruoanlaittotaitoja (kas kun ei muista mitään niin kaikki on ihmeellistä) ja yrittänyt opetella samalla itsekin. Reb oli opettanut kaikkea perusasioista alkaen. Opeteltavaa riittikin hurjasti! Vaikeimmat olivat Kutkan mielestä "sitten pitää sekoittaa" ja "kana on kotkottava lintu". Reb oli jo antanut periksi Kutkan muistinmenetyksen kanssa, ja oli aivan varma, ettei sitä saada parannettua. Siksi olikin kai parempi, että kaikki vain opetettaisiin kunnolla. Nyt oli kuitenkin aika kehittää jotakin tekemistä.
"Muistatko, kun viides päivä katsoimme sitä elokuvaa? Eikö Elina silloin tuonut joulukoristeet jo yläkertaan?" Reb kysyi Kutkalta.
"En minä muista siitä mitään", Kutka totesi.
"Aivan, sinähän palasitkin kadoksista vasta seitsemäs päivä. Katsoimme kuitenkin elokuvaa Petteri Punakuonosta, sellaisesta porosta. Sitä ennen Elina oli ottanut esille kaikki joulukoristeemme. Ne ovat varmasti vielä olohuoneen kaapissa. Mitä sanoisit, jos koristelisimme taloa?" Reb ehdotti.
"Koristellaan vain! Se on varmasti hauskaa", Kutka innostui ja he kipittivät yläkertaan.
Olohuoneen koristeet!

Ympärivuotinen lumiukko poikien huoneessa.

Villalankatonttu Kutkan sängyn yläpuolella!

Pojat antoivat toisilleen tehtävän: etsi piparminttutangot!

Tämä huone taitaakin olla helppo...

Mutta löytyykö tämä?

Kokeile tätäkin!

Keittiön joulutunnelmat paranevat tontulla.

Samaan aikaan toisaalla, vartijoiden silmän alla, joku koneiden kimpussa pakotetaan ahertamaan.
Heiluttaa pitkää häntää, tuhahtelee ja vipua vääntää, huonosta tuloksesta joutuu uudelleen aloittamaan.
Kuka on tämä mystinen, henkilö pieni ja valkoinen, joka jatkuvasti vartioituna on?
Onkohan hän uhkaileva, vaarallinen tai karmaiseva? Varmasti ainakin uhka hän on.

Aliisa soitti juuri! Heidän potkukelkkansa on hajonnut ja he joutuvat yöpymään Luppiksen luona tämän yön. Toivottavasti he saavat joltakulta kyydin ja pian! Kuka mahtoi muuten olla tuo runon henkilö? Ehkä se selviää myöhemmin... Nyt lukekaamme kirjaote luvusta 14: Jouluun liittyy monenlaisia eläimiä.

Jos pyydä sinua miettimään jouluun liittyviä eläimiä, tulee ensimmäisenä varmasti mieleesi poro. Sen lisäksi joulueläimeksi mielletään myös punatulkku. Tiedätkö mikä muu eläin auttaa joulupukkia porojen lisäksi? Oravat! Ne hoitavat poroja ja saavat vastineeksi ruokaa unohtaessaan ruokakätköjensä olinpaikat.

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin  

perjantai 13. joulukuuta 2019

Luukku 13

Kutka ja Reb saivat Ilmastosta vinkkejä Sotkun olinpaikasta, joten aikoivat palata kotiin suunnittelemaan retkeä Vantaalle. 

Aliisa saapui Kutkan ja Rebin luo. He olivat päättäneet lähteä kolmen koplana Vantaalle pysäyttämään Sotku ja palauttamaaan Elina.
"Mutta entä jos Elina ei olekaan Sotkun tiloissa? Jos häntä ei olekaan kidnapattu, tai hänet on vaikka siirretty johonkin muualle?" Aliisa epäili poikien itsevarmuutta.
"Ihan varmasti Elina on siellä! Tietysti!" Kutka intti vastaan.
"Minun mielestäni retki Vantaalle olisi kannattava. Jos ei muuta, niin siellä on mainio kauppa, josta voisin ostaa uudet saappaat", Reb selitti.
"Saappaat? Mietitkö sinä saappaita nyt, kun kyseessä on Elinan ja suuren rikollisjärjestön etsiminen?" Aliisa ihmetteli.
"Tietysti! Saappaatkin ovat tärkeät, ajattele nyt jos astuisit vesilammikkoon ilman niitä!" Reb perusteli väitettään.
"Juu, uskon sen. Mutta nyt tärkeintä on Elinan löytäminen ja Sotkun pysäyttäminen, eikö niin?" Aliisa vielä kysyi.
"Kyllä!" Kutka oli samaa mieltä.
"Aiommeko mennä kolmen hengen porukassa?" Aliisa kysyi.
"Tämä oli kai suunnitelmamme, vai mitä Reb?" Kutka katsoi Rebiä.
"Juu, miten niin?" Reb kysyi Aliisalta.
"Ajattelin vain, että eikö olisi parempi, jos meitä olisi enemmän?" Aliisa mietti.
"Voisihan se...", Reb mietti.
"No, ketkä otetaan mukaan?" Kutka innostui.
"Eikö kolme henkilöä riitä? Vaihdamme vain sinut, muistinsa menettänyt Kutka. Et ole hyödyksi, jos joudumme jatkuvasti selittämään kaikkea yksinkertaista", Reb kertoi totuuden.
"Mutta minäkin haluan taistella rikollisuutta vastaan!" Kutka kauhistui.
"Olen Rebin puolella. Otamme sinun sijastasi jonkun toisen. Miten olisi Severus?" Aliisa ehdotti ja Kutkan pää painui alas.
"Mutta minä haluan mukaan!" Kutka valitti.
"Mitä jos Severus tulisi tänne sinun kanssasi, Kutka?" Reb ehdotti.
"Kuka on Severus?" Kutka ihmetteli.
"Sinun isäsi!" Aliisa huudahti.
"Ahaa! Kai sitä olisi ihan mukava viettää isänsä kanssa aikaa, vaikka en kyllä muista yhtään, millainen tyyppi hän on. Kuulostaa kivalta!" Kutka iloitsi.
"Asia on sitten sovittu. Severus tänne ja vaikka Sonja mukaan meidän kanssamme?" Aliisa kertasi.
"Kyllä!" Reb huudahti.
"Kyllä!" Kutkakin huudahti ja poistui sitten olohuoneesta.

Asia on näin ollen sovittu. Huomenna Aliisa lähtee hakemaan Severusta ja Sonjaa juna-asemalta. Mitä Kutka ja Reb sillä aikaa tekevät? Ja missä ihmeessä Elina on? Ehkä tunnelmaa keventää Lintujen ruokinta ja joulunvietto?

Jos aiot lintuja ruokkia, olet varmastikin jo aloittanut. Muistathan, ettei sitä saa kesken talvea lopettaa! Lintujen ruoka kuuluu isona osana niiden joulunviettoon, aivan kuten kaikilla muillakin. Linnut viettävät joulua siinä missä muutkin, ja tarvitsevat siksi jouluruokaa!

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin  



torstai 12. joulukuuta 2019

Aliisan joulutarina, osa 1

Tänä vuonna Aliisan joulukalenteri on erilainen kuin aikaisemmin. Tämä perustuu tällä kertaa Korvatunturissa kerrottaviin tarinoihin, joita erityisesti pienet totut haluavat kuulla. Tarinan Aliisa kuuli osallistuttuaan Korvatunturilla satuiltaan. 

Korvatunturilla oli innostunut tunnelma. Muorin apulaistonttu Hallahiutale oli koonnut erityisesti pikkutontuista koostuvan joukon isoon ruokala-aulaan kuuntelemaan vanhaa joulutarinaa. Myös Aliisa oli siellä kiinnostuneena.
"Tämä tarina sijoittuu satojen vuosien taakse tähän paikkaan Korvatunturille", Hallahiutale aloitti ja jatkoi sitten:

Oli joulukuun kahdestoista päivä. Korvatunturilla oli hiljaista, sillä vain muutama tonttu ja joulupukki olivat enää hereillä. Pukki kirjoitti päiväkirjaansa hiljaisuudessa muorin jo nukkuessa. Jopa lasten kirjeitä työkseen lukevat Kilinä ja Helinä olivat jo täydessä unessa naapurihuoneessa. Touhuntäyteisen päivän jälkeen pukki oli todella väsynyt ja ei jaksanutkaan kauaa kirjoittaa, joten meni pian unten maille.
Aamulla hän heräsi virkeänä. Muori oli herännyt jo paljon aikaisemmin, mutta se ei pukkia haitannut. Hän asteli nopean vaatteidenvaihdon jälkeen suureen ruokasaliin, jossa keittotontut jo keittelivät puuroa. Hetken päästä muori saapui joka-aamuiselta tonttujenherättelykierrokseltaan ja istuutui myös pöytään.
"Tänään moni oli herännyt jo aikaisemmin. Toivottavasti sentään noudattavat aamupalavuoroja, jotta ei tule tungosta", muori totesi pukille.
"Joko pihalla on tonttuja ahkeroimassa? Porojen täytyy saada jäkäläateriansa", pukki kysyi huolestuneena.
"Onhan siellä jo ollut tonttuja kymmeniä minuutteja! Saisinko kanelin?" muori kertoi.
"Siinä, ole hyvä", pukki antoi kanelin ja söi sitten ripeästi, sillä töitä oli vielä paljon tehtävänä.

On vielä monta lahjatoivetta, jotka täytyy käydä läpi. Pian pitää myös aloittaa porojen lentoharjoitukset, jotta ne varmasti osaavat reitin joulun koittaessa. Tämän lisäksi on jatkuvaa tuotannonvalvontaa, jouluruokienmaistelua (erittäin pakollista), sekä ties mitä, jota ei vain voi jättää väliin! Kiirehän tässä tulee!

PS: 
Muista ensi kerralla kaakao, kun tulet kuuntelemaan satuiltaa!
t: Aliisa-Sofia

Luukku 12

Reb ja Kutka ovat nyt siis Ilmaston toimitiloissa hankkimassa tietoa Elinan katoamisesta. 

Kutka ja Reb koputtivat opettajasiiven pääsihteerin oveen ja pian kuului hento ääni:
"Sisään! Mitä asianne koskee?" vanha hiirirouva kysyi ihmetellen.
"Etsimme ystäväämme, Elina Diimahäntää. Hänhän on täällä töissä...", Kutka selitti.
"...aivan kuten mekin", Reb pelasti heidät epäilyksiltä.
"Elina... Ai kunniajäseneksi nimitetty hiiri, joka ei kuitenkaan saapunut kokoukseen maanantaina... Se törkimys... Mitä hänestä?" rouva kysyi edelleen ovensuussa seisten.
"Etsimme häntä! Hän katosi juuri ennen kokousta 9. joulukuuta. Emme tiedä, missä hän voisi olla. Onko teillä tietoa?" Reb selitteli uudelleen.
"Epäilimme Sotkua, sillä hänhän oli suuri vastus heille viime vuonna", Kutka muisteli.
"Sotkuko napannut sen törkimyksen? En usko. Sotkuhan pitää tällä hetkellä päämajaansa Vantaan alueella, tarkkaa tietoa osoitteesta ei ole. Mutta eihän semmoinen järjestö nyt tänne asti matkusta ihan vain napatakseen yhden hiiren?" rouva ihmetteli.
"Millaisia vastatoimia olette suunnitelleet Sotkun pysäyttämiseksi?" Reb kysyi.
"Etkö sinä tiedä? Etkö ole ollut kokouksissa?" rouva kysyi ja Reb tajusi paljastuneensa. "Senkin törkimys! Ja sinäkään et varmaan ole ollut, vai oletko?" rouva nappasi Kutkaa paidasta kiinni ja ravisti.
"Olen, tietysti!" Kutka yritti pelastaa tilanteen.
"No mitäs vastatoimia olemme kehitelleet?" rouva tivasi.
"Ööh... Ainakin Vantaalle ollaan lähettämässä joukkoja...?" Kutka yritti kehitellä jotakin, jotta rouva päästäisi irti hänen paidastaan ja lopettaisi tuon kylmän tuijotuksen.
"Niinhän se on!" rouva huudahti ja työnsi Kutkaa kauemmas irroittaen hänen paidastaan. "Ottaisit hänestä oppia!" rouva katsoi Rebiin ja jatkoi sitten. "Vantaalle ollaan perustamassa uusia toimitiloja ja jatkuvasti sinne on matkalla uusia joukkoja vakoilemaan ja hyökkäämään Sotkun päämajaan. Muita toimia ei ole suunniteltu."
"Entä oliko sinulla tietoa Elinasta?" Reb kysyi vielä kerran.
"Ei, ainakaan sinulle kun et ole edes ollut kokouksissa!" rouva huusi ja läimäytti oven kiinni.

"Paljoa ei kyllä nyt saatu tietää", Kutka huoahti.
"Ei niin, mutta riittävästi. Suunnittelemme käynnin Vantaalle ja yritämme löytää siellä Ilmaston päämajan. Ehkä Elina on siellä?" Reb ehdotti.
"Mutta entä jos Elina ei olekaan siellä!" Kutka kauhistui.
"Sitten voimme ainakin toivoa, että hän on Sotkun kynsissä ja voimme hänet sieltä pelastaa, eikö?"
"Kyllä. Palataanko nyt kotiin ja voimme suunnitella myöhemmin? Minua ainakin väsyttää."
"Niin minuakin, joten eiköhän mennä!"

Kutka ja Reb ovat siis lähdössä Vantaalle. Jouluvalmistelut ovat ihan hyvässä mallissa, mutta eiväthän ne ainakaan etene, jos he lähtevät pois kotoa. Mitäs sitten tapahtuukaan, se selviää huomenna! Muistathan muuten kurkistaa myös Aliisan joulutarinan ensimmäisen osan tänään illalla kello 18.30? Tämän päivän kirjaote luvusta 12, Joulukuusenhakua!

Joulukuusta hakiessa kannattaa pohtia sen paikkaa. Jos aiot sijoittaa kuusen olohuoneen nurkkaan, kannattaa hakea ennemmin iso kuin pieni kuusi. Jos sen sijaan tilanpuutteesta tai ihan muuten vain haluat pienen kuusen vaikkapa koristamaan olohuoneen pöytää, et varmaankaan halua metriä pidempää!


SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin