sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Luukku 22

Aliisa, Reb ja Sonja pääsivät kuin pääsivätkin Vantaalle. Siellä he jopa löysivät oikean puiston ja puistosta oikean talon! Taistelun voitto häämötti jo, kun Reb ja Sonja piiritettiin ja Aliisan takaa kuului pelottava, uhkauksenomainen ääni.

"SEIS! KÄDET YLÖS JA VÄHÄN ÄKKIÄ!" Aliisan takaa kuului samalla kun hän näki mustapukuisten rottien piirittävän Rebiä ja Sonjaa. Harmaan talon sisällä ei enää näkynyt muita rottia kuin Reb, piirittäjät, sekä Sonja (joka ei kyllä ollut rotta mutta menkööt). Reb ja Sonja nostivat kädet ylös yhtäaikaa Aliisan kanssa. Aliisa huomasi jonkun mustapukuisista  puhuvan Rebille. 
"Varokaa!" Aliisan takaa kuuluva naisääni huusi alhaalla oleville, selvästi hänen tiimiläisilleen. Mustapukuiset rotat käännähtivät kaikki katsomaan pois piirin keskustasta ja osoittivat aseillaan ympäri huonetta. Pian rikotun oven suunnasta alkoi pysäyttämätön sade roskia, toimistotarvikkeita, huonekaluja ja jopa rottia ja hiiriä. Alkoi kauhea taistelu, jonka keskellä Sonja ja Reb pääsivät kipuamaan katon kautta Aliisan luo.
"Älkää yrittäkö mitään temppuja!" Aliisan takana seisova nainen huudahti Rebille ja Sonjalle.
"Ei! Tämä on suuri väärinkäsit..." Sonja koetti selittää.
"Hiljaa!" nainen sanoi ja sekä Sonja että Reb nostivat kätensä ylös aivan kuten Aliisa. Samalla alhaalla talossa mylläkkä oli laantunut ja mustapukuiset rotat, jotka olivat piirittäneet Sonjan ja Rebin, pitivät kiinni muista, sinisiin paitoihin pukeutuneista rotista ja hiiristä. 
"Mennään. Ottakaa heidät kiinni", nainen kehotti ja hetken päästä moni mustapukuinen rotta nappasi Aliisasta, Sonjasta ja Rebistä kiinni.

He kävelivät pitkän aikaa mustapukuisten rottien pitäessä heistä kiinni. Sonjasta ja Rebistä oli vielä helppo pitää, mutta Aliisa tuotti heille selvästi vaikeuksia. Pian Aliisan takana seissyt nainen avasi viemärinkannen ja kehotti kaikkia menemään sisään. Nainen oli myös mustiin pukeutunut. Muista erottuvana hänellä oli hattu. Aliisa, Sonja ja Reb huomasivat, kuinka maisemat pian vaihtuivat puistosta viemäreiden ankeuteen. Tällä kertaa he eivät menneetkään kupunkiviemäreihin, vaan astuivat omiin viemäriputkiinsa, joiden etuovessa luki selvä teksti: POLIISI. 
"Psst! Kaverit", Aliisa yritti saada Sonjan ja Rebin huomion tekstiin.
"Eipäs yhtään nyt höpistä!" takana oleva miesrotta tiukensi otettaan Aliisan nilkasta ja Aliisa vaikeni heti. Hän kuitenkin ehti huomata Sonjan ja Rebin nyökyttelyn: he olivat selvästi huomanneet tekstin.

Hetken päästä Aliisa, Sonja ja Reb vietiin isoon (Rebille ja Sonjalle iso, Aliisalle hyvin ahdas) huoneeseen, jossa hattupäinen nainen istui pöydän takana. Hän osoitti kahta tuolia ja Aliisalle lattiapaikkaa.
"Te kolme", nainen aloitti. "Taistelitteko Sotku Ry:tä vastaan?"
"Emme!" kaikki kolme sanoivat.
"Näin arvelinkin nähdessäni taistelun. Mitä teitte tapahtumapaikalla?" nainen tiuksensi katsettaan.
"Me olimme etsimässä ystäväämme, Elina Diimahäntää. Olemme epäilleet, että Sotku olisi kaapannut hänet", Reb kertoi asiallisesti.
"Saimme muutaman vangin vapautettua kyllä.... Odottakaas hetki, kun katson", nainen sanoi ja etsi oikeaa tietoa tietokoneeltaan. "Neiti Diimahäntä oli talossa. Hänet on jo kuulusteltu ja päästetty vapaaksi."
"Oi ei! Mitä jos hän on jo lähtenyt kotiin?" Aliisa kauhistui ajatuksesta.
"Ei, sillä tietojeni mukaan hän on vielä talossa", nainen kertoi.
"Selvä, mutta pääsemmekö me nyt vapaaksi?" Reb kysyi.
"Kertokaa nimenne", nainen pyysi.
"Aliisa-Sofia."
"Reb Bergenstein."
"Sonja Jäinen."
"Hyvä. Katson vielä tietonne...", nainen sanoi. "Kaikkien tiedot ovat kunnossa. Olette vapaita, mukavaa päivänjatkoa!"
"Kiitos samoin", kaikki kolme vastasivat ja käppäilivät sisääntuloaulaan odottamaan Elinan saapumista. Pian paikalle saapui rotta, joka kertoi jotain ihmeellistä: heidät kuljetettaisiin kotiin helikopterilla! Kolme kaverusta olivat kuitenkin sitä mieltä, etteivät voisi lähteä ilman Elinaa. Hetken päästä Elina saapuikin. 
"Elina! Olet kunnossa!" Aliisa sanoi ja syöksyi halaamaan Elinaa.
"Olen, olen", Elina tyynnytteli. "Sotku nappasi ensin Kutkan ja palautti, sillä hän oli ollut väärä henkilö. Sitten he nappasivat minut ja rakensin koko tämän ajan täällä, Sotkun Vantaa-osastolla uusia saastutusmekaniikkoja. Osasin tehdä niistä niin huonoja, ettei niitä voinut käyttää, joten he eivät päässeet saastuttamaan Suomea. Osa muista kaapatuista teki liian toimivia laitteita, joten Sotkulaisten tullessa testaamaan niitä, poistin muutaman liitoksen ja ruuvin, jotta ne olivat käyttökelvottomia."
"Olet nero, Elina!" Sonja iloitsi. 
"Kiitos", Elina kiitti.
"Mitä jos lähtisimme? Ei tässä ole koko päivää aikaa", helikopterinkuljettaja pyysi ja Elina ihmetteli, millä menopelillä he olisivat oikein menossa.
"Elina", Aliisa kuiskasi hänelle. "Helikopteri."
Elina oli riemuissaan, aivan kuten kaikki muutkin. 

Eikö tähän olekin hyvä lopettaa luukku? Niin minustakin! Luetaanko kuitenkin vielä kirjaote 22: Pukin kiltteyslistojen salaisuus! (Pahoittelut vielä kerran kuvien puuttumisesta! Huomenna lupaan, että luukussa on niitä useampi!)

Kiltti vai ei kiltti, siinäpä vasta pulma. Pukilla on listat täynnä nimiä ja vaikka joku tonttu olisikin ilmoittanut, ettei joku ole ollut kiltti, yleensä pukki silti pitää huolen siitä, ettei kukaan jää ilman lahjoja. On huhuttu, ettei kaikki kuuluvat pukin mielestä kilttien listalle, eikä toista listaa ole olemassakaan!

SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti