keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Aliisa bloggailee Ruotsin maalta

Terveisiä Ruotsista!

Täällä sitä sitten ollaan. Ensin Rio de Janeiron lentokentältä hyppäsin suoraan Suomeen menevään koneeseen, ja siitä bussilla matkustin kohti satamaa. Satamasta Viking Gracella Ruotsiin. Nyt sitten mökissä ollaan, joten taidanpa kertoa puuhistani.


Kun saavuimme mökille, päätin mennä nukkumaan. Mutta ei. Ajattelin, että olisi kuitenkin järkevämpi ensin kertoa ystävilleni mitä minulle kuuluu, ja tutkia taloa. Kuten aina: tutkia taloa. Ensin kuitenkin lähetin viestin Kutkalle. Hänelle sen takia, että Elina ja Reb olivat kuulemma kaupassa, ja Kutka piti huolta uudesta talosta! Mistäköhän ne sellaisenkin ovat hankkineet. Kuitenkin pistin viestiä Kutkalle, että olin turvallisesti perillä, ja kaikki kunnossa. Vaikka vastausta ei ole vieläkään tullut, niin oletan kaiken silti olevan hyvin.



Riisuin ulkovaatteet. Löysin repustani banaanin, ja söin sen. Alkaessani käveleskellä talossa, löysin kasan kyniä, ja värityskirjan. Päätin väritellä hieman myöhemmin. Tutkin joka kolon tarkkaan, ja olohuoneeseen tullessani kuulin sohvan suunnasta pienoista vikinää. Niinkuin joku olisi sanonut "Lissu... olet? Pois...ollut...pitkään!". Kurkistin sohvan alle, mutta en nähnyt mitään. "Minä...olen!". Kuullessani sanoja lisää, pomppasin sohvalle. Nyt huomasin äänen tulevan  selvästi sohvatyynyn takaa: "Sinä? Täällä! Tahdon...ymmärrätkö?" Tungin itseni sohvan ja sohvatyynyn väliin. Löysin kuin löysinkin äänen lähteen. Pieni lammaspehmolelu oli sohvatyynyn takana.

"Minä...lammas. Lissu. Siis...minua?"
"Moikka!Kukas sinä olet?" kysyin vaaleanpunamekkoiselta lampaalta.
"Lissu...kutsua...lampaaksi", lammas kertoi.
"Oletko siis Lissu-lammas? Minä olen Aliisa-Sofia", jatkoin kyselemällä.

"Ymmärsit...hyvin...kiitos!"
"Minä olen Aliisa-Sofia, ymmärsitkö? Mikset osaa puhua kunnolla?"

"Minä...matkia...opin...puhut...uusia!"
"Sinä siis matkit, ja opit uusia sanoja sen avulla?"
"Ymmärsit...sinähän...Aliisa-Sofia?"
"Olen, nimeni on Aliisa-Sofia!"

Katsahdin sohvan väliin jäänyttä pientä värikästä paperilappua.Se oli värityskirja! Näytin sitä Lissu-lampaalle, joka nyökkäsi, ja otti värikynät esiin. Värityskirjassa oli hienoja kuvia. Lissu oli käynyt läpi koko talon kaapit, ja löytänyt värikyniä ison kasan. Väritimme monta tuntia. Sitten Lissu ilmoitti kellonajan. Se oli kahdeksan. Hain hamasharjan ja 
tahnan, ja pesin Lissun hampaat. Pesin samalla omatkin, sitten 
eikun nukkumaan!

Aamulla herätessäni söin nopeasti aamupalan. Herätin Lissun, ja osoitin matkalaukussani olevaa Monopoli-peliä. Pelasimme Monopolia vain vähän, sillä Lissu sai murskavoiton: Hän osti yli puolet laudasta, ja sai hotellin yhteen tummansiniseen alueeseen. Se maksoi minulle Monopolirahaa 4000! Olin ottanut mukaani monta matkapeliä, mukaanlukien vanhan (melkein antiikkisen) Heitä Sikaa-pelin. Siinä piti nimensä mukaisesti heittää sikoja. Minä ja Lissu heittelimme vuorotellen, ja Lissu laski pisteet. Keskustelimme pelin lomassa Lissun kanssa päivän suunnitelmista. Kävisimme kaupassa, ja sitten menisimme hiihtolenkille. Minä vuokraisin pienimmät sukset, mitkä löytäisin.



Tätä tarinaa on tulossa lisää! Vanha tarina bouldataan uuden pätkän tullessa, jotta uusi on helppo huomata, ja halutessaan voi lukea vain uuden pätkän. Mutta vanha säilyy silti! Moikka! nähdään seuraavana bloggailupäivänä!


Nähdään!
















torstai 26. tammikuuta 2017

Muuttopuuhia, osa 4

Rotat ja hiiiri olivat tonkineet varastoja, ja löytäneet monia kiinnostavia tavaroita. Kutka oli löytänyt puutarhan avaimen, ja nukahtanut lopulta tyhjään "puutarhahuoneeseen". Sitten Elina oli muistanut, että piti pistää kuvia blogiin, ja selitteli asiaa nyt Kutkalle ja Rebille talon sisällä.

"Mistä saamme kameran tähän hätään?" Elina kyseli.
"Sinulla on huippuluokan Iphone seiska. Hopeanvärinen Iphone 7!" Reb huudahti.
"Mitä siitä?" Elina kysyi, ja katseli puhelintaan. "Teillä on kummallakin samanlaiset!"
"Mutta siinä on kamera", Kutka sanoi hämmästyneenä.
"Eikös oikea kamera olisi kuitenkin parempi?" Elina änkytti vastaan.
"No mutta tuolla voit pärjäillä, kunnes saat hankittua kunnon kameran", Reb yritti ehdottaa.
"No olkoon menneeksi, minä käytän tätä", Elina sanoi, ja lähti puhelin kädessä pihamaalle. "Mutta pelataan Pokémon Go:ta nyt edes hetki!" Elina sanoi, ja houkutteli heidät kävelylle.

Heidän näyttöruutuihinsa ilmestyi kolme pokémonia. Elina etsi pokémonien tiedot netistä:

"Vihreä on Bulbasaur, oranssi Charmander, ja sininen on Squirtle. Minä haluan tuon liekkilisko Charkun."
 "Minä otan Squirtlen", Kutka sanoi.
"Ja minä Bulbasaurin", Reb kertoi.

Kun pokémonit oli napattu, ilmestyi pihalle joku muukin pokemon: sillä oli isot korvat, ja erittäin ihana naama. Pokémonin häntä oli kiehkuralla, ja koko pokémon oli vaaleanpunainen. Kyseessä oli Clefairy.

Pokemonien nappaamisten jälkeen Elina alkoi ottaa kiihkeästi kuvia kännykällään. Hän kuvasi kaiken mikä oli valmista.

Nyt kun Elina sai tietoon miten hän pystyy kuvaamaan, hän kuvasi paljon. Paljon. Paaljooooooooon... Kun rotat saivat laudat ikkunoista, ja olisivat katselleet kaunista talvimaisemaa, ikunnasta näkyi vain mustaa. Reb kurkkasi puhelimensa kelloa: 00.00.



torstai 19. tammikuuta 2017

Muuttopuuhia, osa 3

Aliisa oli soittanut Elinalle harvinaisesta pokémonista jonka oli löytänyt. Pokémon oli ollut Snorlax. Rotat ja hiiri olivat päättäneet kokeilla Pokémon Go:ta. Mutta ensin he katselivat taloaan.

"Olisikohan parempi ensin katsella vähän tätä taloa?" Kutka kysyi Elinalta, joka oli yhä tohkeissaan Pokémon Go:sta.
"No vaikka, jos kerran haluat", Elina vastasi, ja he ryhtyivät tonkimaan tavarakasaa talon nurkassa.

Sieltä löytyi lisää kasveja ja kukkaruukkuja, mutta myös kolme sänkyä sekä pöytä. Elina onnistui kaivamaan esiin pussillisen omenoita, ja Kutka löysi pieniä pyykkipoikia.

"Hei! Tulkaa katsomaan!" Reb huudahti varastosta.

Reb oli löytänyt rikkinäiset kottikärryt, pölyisen maton, sekä erittäin pienen mutta hyväkuntoisen kolmipyöräisen jossa oli kori. Kutka katselii hieman ympärilleen, ja näki nurkassa jotain hopeista. Hän kumartui ottamaan esiin pienen pussukan, joka oli yltä päältä pölyssä. Kutka avasi sen, ja nosti sen sisältä pienen, siron, ja kauniin hopea-avaimen, jossa luki Puutarha. Kutka hipsi ulos ovesta Elinan ja Rebin katsellessa tavaroita. Hän juoksi suoraan pienen läpinäkyvän "talon" luo, ja tunki avaimen lukkoon. Ovi kolahti, ja Kutka astui sisään kauniisti auringon loisteessa kylpevään "puutarhahuoneeseen". Lattia oli lämmin, ja ikkunat hohtivat kuin kuumalla pannulla olisi.

Ja niin kävi, että  siellä oli liian lämmin Kutkalle. Mutta hän ei jaksanut poistua siitä ihanaisen lämpimästä huoneesta. Elinan ja Rebin äkättyä Kutkan olinpaikka, he menivät levittämän hänen päälleen aurinkorasvaa. Mutta Pokémon Go oli edelleen Elinan mielessä. Sitten hän muisti: "Kuvia blogiin! Pitää ostaa uusi kamera!"

lauantai 7. tammikuuta 2017

Muutopuuhia, osa 2

Reb, Elina ja Kutka olivat katsellet nukkekoteja, ja ostaneet yhden. Mennessään sisään taloon, he kuitenkin kokivat yllätyksen:

"Mitä ihmettä!" Elina huudahti. 

Keskellä isoa huonetta oli kasveja kukkaruukuissa. Siellä oli myös rakennustarvikkeet. Minikokoiset tietysti. Koko päivän, ja osan yöstäkin rotat, ja hiiri nikkaroivat kaikenlaisia tavaroita, ja kunnostivat taloa. Jokaiselle tuli oma huone, ja sen lisäksi talossa oli iso yhteistila. Pihakin oli oikein mukava. 

"Tililulilulii tululiluliluu...!" Elinan puhelin piipitti aamulla lattialla nukkumisen jälkeen.
"Heippa Aliisa! Ai mikä? Pikimon? Mikä ihmeen pikimon? Aaa... Harvinainen po-ke-mon?" Elina  toisti Aliisan lausetta.
"Mikä on pokemon? Ahaa... No selvähän se. Ai mikä appi? Pokemon Go? Oukkidoukki." Elina jatkoi  puhelua.
"Ja se pokemon jonka löysit, oli... Orläx. Ookkei. Ai eikö? No mikä? Snor-lax. Selvä! Moikka!"  Elina lopetti puhelun.

"Mitä Aliisa sanoi?" Reb kysyi.
"On sellainen sovellus, Pokemon Go. Siinä metsästetään jotain ihmeen pokemoneja, ja Aliisa oli  löytänyt sieltä Brasiliasta harvinaisuuden: Orläxin", Elina kertoi.
"Sanoit, tai tavutit, kyllä Snorlax", Kutka viisasteli.
"No ihan sama, kuitenkin, haluan kokeilla sitä!" Elina ilmoitti, ja latasi sovelluksen puhelimeensa.

Kaikilla oli puhelimet. Elinalla oli Iphone, ja muilla melkein samanlaiset. Talossa oli kasvien lisäksi ollut myös muuta tavaraa (kuten unilelu Kutkalle), joiden joukosta puhelimet oli löydetty.

Päivemmällä Pokemon Gota testattiin. Aliisalle jouduttiin useasti soittamaan huonojen englannintaitojen vuoksi. Pian kaikki oli kunnossa, ja ensimmäinen pokemon odotti ottajaansa...







tiistai 3. tammikuuta 2017

Muuttopuuhia, ensimmäinen osa

Kutka katseli lehdestä nimeltä Minikokoista nukkekoteja, ja huuteli aina välillä tietokoneella istuvalle Rebille jonkun talon nimen ja osoitteen, jotta Reb osasi hakea talon tiedot, ja kertoa ne Elinalle. Elina puolestaan kirjoitti ne muistiin. He olivat selailleet ja vertailleet eri taloja iltaan asti, kunnes löytyi hieno, hyväkuntoinen ja muutenkin täydellinen kotitalo. Siinä oli päärakennus ja puutarha.

"Otetaan vanhat tavarat mukaan, ja tehdään lisää!" Reb huudahti.
"Aloitetaan puutarhasta!" Elina innostui.
"Juu! Kuinka paljon sillä on hintaa?" Kutka kysyi. Hän ei nimittäin nähnyt mitään Elinan paperista,  koska Reb ja Elina olivat hänen nenänsä edessä.
"Neljäkymppiä", Elina sanoi.
"Mä voin maksaa. Oon saanu skeittitaidoillani paljon rahaa", Reb ilmoitti.

Rotat ja hiiri pakkasivat tavaransa muuttolaatikoihin, ja lähtivät kohti uutta kotiaan Alman pyöräkyydillä.  

Suuri talo kohosi heidän edessään, mutta kun he menivät sisälle, mikä heitä odottikaan?

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Hyvää uutta vuotta!

Tässä onkin aikaa selitellä tulevan vuoden blogijuttuja. Kuluneen vuoden aikana olen ollut pitkään poissa, enkä ole ehtinyt kirjoitella kiireiltäni. Mutta yritän jaksaa tulevan vuoden aikana tehdä uudistuksia, parantaa kuvia, kirjoitella tarinoita, ja kun ei tullut joulukalenteriakaan, niin vuonna 2017 tulee isompi sellainen. Mutta en lupaa vielä mitään. Kaikki, mitä nyt luettelen on epävarmaa, ja riippuu kaikesta, mitä sitten ikinä tapahtuukaan.

Rotat ja hiiri muuttopuuhissa: uusi talo, ja oma puutarha. Mutta älkää pelästykö! Ne pysyvät samalla tontilla!

Aliisa lomalla Brasiliassa, tulee takaisin poiketen Ruotsin kautta, ja bloggailee retken jälkeen.

Uuden jäsenen etsiskelyä: hiiriä kaivataan.

Pokemon Go on villinnyt Vuodenaikojen Vartijat aivan täysin, joten joku saattaa välillä lähteä sitäkin pelailemaan...

Mutta nyt haluan sanoa vain että... Hyvää uutta vuotta!



lauantai 25. kesäkuuta 2016

Hyvää juhannusta kaikille!

Hyvää juhannusta! 
Muutamia asioita haluan tässä mainita:

-Aliisan luento käsittelee jyrsijöitä, ja on tulossa pian blogiin.

-Elina on tuonut kuvauksiin uuden ystävänsä Rebin.

-Elinan piti lähteä lomalle Intiaan, mutta lentokoneeseen oli tullut jokin vika.

-Rotat ja hiiri saavat lisää kuvaustarviikeita.

-Kamera on nyt parempi kuin ennen.

No, siinä ne. Täällä meren keskellä Kutkan, Elinan ja Rebin kanssa matka ei suju niin kuin pitäisi. Kutka ja Elina ovat olleet veneessä aiemmin, mutta Reb ei. Reb jäi lasin taakse... No, enempää en paljastakkaan. Kerron kaiken sitten venereissun päätteeksi.