perjantai 20. lokakuuta 2017

Tanskan matka, päivä 1

"Hei, kiirehtikää!" Elina huudahti pojille.
"Juu, juu", Kutka sanoi.
"Bussi lähtee ihan kohta!" Elina muistutti.
Ystävykset ehtivät bussipysäkille juuri ajoissa. Bussikuskin pysäyttäessä auton Elina hyppäsi ensimmäisenä sisään ja maksoi kuskille. Siinä hämmentyneessä ilmeessä olisi riittänyt vastaantulijoille katseltavaa! Elina raahasi pankkikorttia, jossa heidän matkakassansa kilisi. Eikun...eiväthän kortit kilise? No, mutta kuitenkin, jotain sinne päin. Bussissa oli hiostava tunnelma. Heidän paikkansa oli aivan liian iso ja heidän vieressään istui mies, joka pelkäsi rottia kuollakseen.

Onneksi bussista pääsi pian pois, kun se pysähtyi määränpäähänsä. Juna-asemalla he etsivät Helsinkiin menevän junan, ja nousivat kyytiin. Kaksi ja puoli tuntia tuntuivat kuolettavan tylsiltä. Elina virkkasi kaulahuivia Kutkan odotellessa sietämättömänä ruokakärryä. Reb puolestaan otti rennosti, eli siis suoraan sanottuna nukkui.

"Saisiko olla jotain kär...rottia!" ruokakärryn kuljettaja säikähti.
"Minä olen kyllä hiiri." Elina sanoi.
"Ja puhuvia!" kuljettaja kauhistui.
Samassa Kutka nyki kuljettajaa hihasta ja sanoi: "Saisinko purkillisen Pringles-sipsejä ja kaakaon?"
"Tässä, ole hyvä. Älä turhaan maksa mitään" kuljettaja tokaisi ja ryntäsi edellä istuvien luo.
"Kyllähän ne ilmaisetkin kelpaa", Reb sanoi.

Ruokatauon pitäneet kaverukset huomasivat tullensa Helsinkiin. Opastukset veivät suoraan heidän yöpymispaikkaansa, Hotelli Hiltoniin. Oih! Hotellihuoneeseen pääsyn jälkeen Reb tippui kylpyammeeseen, jossa luuli olevan vettä. Ei ollutkaan. Pelastusoperaatio Reb ja Kylpyamme pyörähti käyntiin! Elina ja Kutka sitoivat häntänsä yhteen. Kutka piti reunoista kiinni Elinan roikkuessa puoliksi ammeessa. Reb hyppäsi ja tarttui elinaa kädestä, jolloin Kutka veti heidät kaikki takaisin maankamaralle. Iltapala toimitettiin huoneeseen.

Tomaattia, porkkanoita, salaatinlehtiä, leipää ja televisio. Mikä voisi mennä pieleen? Lento lähtee aamulla kello 10!
















sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Lomalle!

Elina, Kutka ja Reb matkustavat pian Tanskaan! Viikon kestävä reissu starttaa tottakai pakkamisesta, joten mikä sen parempaa odottelulukemista kuin lähtöhulinat!

"Minä voin huolehtia kamerasta!" Reb huudahti.
"Hyvä, minun laukkuni on nimittäin aika täynnä", Kutka huoahti.
"Reb, voitko ottaa aamupalaa kaapista mukaan?" Elina kysyi.
"Tottakai. Mutta miksi sinulla on niin iso matkalaukku?" Reb kysyi Elinalta.
"Eihän tämä ole edes kovin iso, teillä on vain niin minimalistiset matkalaukut!" Elina huudahti turhautuneesti.
"Öhöm, niin että kukahan pakkasi mukaan kaiken maailman kutimukset ja ompelutyöt?" Kutka totesi.
"En minä niitä edes hirveästi pakannut! Ruokaakin tarvitaan. Kävin juuri kaupassa ostamassa meille ruokaa" Elinan sanoi osoittaen kasaa ruokaa pöydällä.
"Juu", Kutka naurahti.
"Eikun ihan totta!" Elina huudahti.
"No juu", Kutka nyökytteli.



"Kutka, otatko tämän pallon mukaan, kun se näyttää tavaroittesi joukossa olevan?" Reb kysyi.
"Otan, mutta se ei meinaa mahtua matkalaukkuuni", Kutka mietiskeli.
"Minä voin ottaa sen reppuuni", Reb ilmoitti.
"Kiitos!" Kutka huoahti.

Reb istui lukien säätiedotuksia uimarengas vyötäröllään sohvalla. Etelänlomahan tämä oli, eikös joo? Eihän heillä ole mitään hajua missä on Tanska! Kutka oli vain napannut koko konkkaronkan säästämät rahat ja päättänyt ostaa halvat lentoliput johonkin maahan. Missäköhän Tanska on? Siellä on varmaan ainakin 50 astetta päivisin! Eikun mitä? No, ystävysten matkasuunnitelmat pyörähtävät kuitenkin pian käyntiin. Nähdään silloin!



tiistai 22. elokuuta 2017

Kesäretki saaristomökillä


Elina on laittanut kaikille aamupalaa.
Jokainen saa vettä mukiinsa, sehän on paras janojuoma!
"Elina! Porkkanoita!" "Sanoit olevasi dieetillä." 

"Se oli vitsi!" "Arvasin, joten tein sinulle jotain muutakin..."
"Yksi nakki!"
Hampaiden pesu!
Hiekkakakkujen tekohetki.
Elina lukee lehteä.
Ompelutauko.
Seuraavana aamuna Elina herää ajoissa tekemään aamupalaa.
Tällä kertaa tarjolla on puuroa.
Kutkan pehmolelu Lohis tuli myös syömään!
Vaikka puuro olikin hyvin kokkareista, Reb ahmi sitä silti kaksin käsin.
Pojat supattavat yllätyksestä. He aikovat istuttaa Elinalle omenapuun!

Omenapuuta istuttamassa.
Oho! Elina huomasi pojat, joten yllätys ei ollut enää yllätys. Hiirityttö jäi kuitenkin
auttamaan puun istuttamisessa.
Lähtösauna.
Aika lähteä kotiin!
Matka taittuu tasaisin väliajoin vaihtuvissa vuoroissa.
Kaksi vetää, ja yksi saa lepuuttaa jalkojaan kärryn kyydissä.
Lauttamatkan maisemat.
Pojat temppuilevat Elinan syödessä karjalanpiirakkaansa.
Nähdään!

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Elinan elämäntarina, osa 1

"Okei, nyt on mun vuoro tehdä elämäntarina!" Elina intoili tietokoneen edessä.
"Eli sä kirjoitat nyt, mutta tarviitko meitä silloin apuna?" Kutka kysyi Elinalta.
"Tarvitsen. Reb, jos lukisit mulle muistiinpanojani tuosta vihosta ja Kutka etsisi kuvistani ne, jotka äitini on minulle lähettänyt?" Elina kertoi.
"Joo voin etsiä kuvia", Kutka vastasi.
"Ööö... Missä se vihko on?" Reb kysyi kun oli kääntänyt koko talon ylösalaisin.
"Tuossa, nenäsi edessä", Elina vastasi.
"Aaa", Reb vastasi turhautuneesti mutisten.

Elina ja hänen rakas nallensa Nallukka.
Elinan elämäntarina:

Metsän keskellä oli kauniisti oksista ja muista villin luonnon tarvikkeista rakennettu kartano. Kartanon omistajat olivat herra ja rouva Diimahäntä, sekä heidän tyttärensä Elina. Kartanon sisätilat olivat sielä hulppeammat kuin ulkopuoli. Kauniit lehtiverhot ja hiirirouva Ailan itse heinänkorsista virkkaamat koristehärpäkkeet. Hiiri-isä Juha oli koonnut koko talon omin käsin ja liimannut kattokruunut ja muut sellaiset kiinni toisiinsa pihkalla.

Elina.
Diimahäntien perhe oli oikea hienostoperhe, jossa Elina pääsi opiskelemmaan kaunotaiteita, kuten maalaamista, ompelua ja laulamista. Taaperoikäinen Elina osasi jo maalata yllättävän hienosti. Elinan huoneen seinällä oli kuva hänestä ja hänen nallestaan. Kuvan vieressä oli Elinan itse piirtämä Nallukka.




keskiviikko 16. elokuuta 2017

Rebin elämän tarina, osa 4

Roopertti oli liukastunut rantakallioilla ja viikingit olivat ottaneet hänet huostaansa. Hillevi-emo alkoi olla jo hyvin huolissaan nuorimmasta pojastaan.

Viikinkilaiva rantautui Suomen etelärannikoille ja Reb sanoi haluavansa asettua tähän maahan. Samaan aikaan satamassa kalasteli muuan rottapoika Kutka. Kutka näytti sellaiselta, rennolta tyypiltä, jolle Reb haluaisi puhua.
"Moi!" Reb huudahti. "Mä olen uusi täällä. Osaisitkohan neuvoa minut jonnekin josta saisi ruokaa ja yösijan?"
"Moi! Olen Kutka-Raine Saku Järvenpää, Mutta voit kutsua ihan Kutkaksi. Meiltä löytyy taatusti kaikki mitä haluat mutta jos haluat "parempaa palvelua" niin suosittelen majatalo Aikataikaa", Kutka kertoi Rebille.
"Oi! Asuukos talossa montakin rottaa?" Reb kysyi.
"Minä ja Elina. Hän on hiiri."
"Uusiin ystäviin tutustuminen on aina nimittäin yhtä mukavaa."

Näin Reb saapui Suomeen ja tapasi Kutkan sekä Elinan. Elinan elämäntarina on tulossa blogiin kuukauden sisällä!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Rebin elämäntarina, osa 3

Kotitöissä kiltisti auttava Roopertti oli kaatunut portaissa ja käsketty lepoon. Tällä pojalla oli vieläkin käpälässä ikävä jälki tuon takia.

"Muistakin tulla takaisin ennen yhdeksää!" Hillevi huusi nuorimman poikansa perään.
"Juu, äiti", Roopertti vastasi.
Oli syksy ja jatkuva sade teki kaiken liukkaaksi. Roopertti oli tahtonut lähteä ulos puoli kahdeksalta illalla. Rantakallioilla kävelevän pojan täytyi varoa villieläimiä. Kauppaviikingit olivat lähtemässä saarelta ja näkivät Roopertin. Yksi kädenheilautus riitti herpaannuttamaan pojan huomion niin, että Roopertti liukastui. Tämän kovan kolauksen takia hän menetti muistinsa. Viikingit huomasivat tapahtuneen ja tulivat hakemaan Roopertin. He eivät tienneet tämän nimeä, asuinpaikaa, eivätkä mitään, miten he olisivat voineet viedä hänet vain sisälle johonkin taloon. Siksi viikingit ottivat Roopertin mukaansa. Viikingit keksivät hänelle uuden nimen ja kouluttivat hänet viikingiksi. Reb oli kuin kotonaan.

Tämä ei loppunut tähän, tarina jatkuu vielä vähän!

perjantai 11. elokuuta 2017

Rebin elämäntarina, osa 2

Elina oli löytänyt kirjakasojaan tonkiessaan sukupuun, jossa sattui olemaan Rebin kuva. Reb oli halunnut kirjoittaa blogiin elämäntarinansa ja oli pyytänyt muita mukaan kirjoituspuuhiin. Rebin veli oli kertonut Roopertti Bergensteinin (eli Rebin) elämästä puhelimitse.

Roopertin syntymästä oli jo paljon aikaa ja tämä tarmokas rotanpoikanen opetteli hoitamaan kotitöitä. Kalastuksessa Roopertti auttoi lähinnä veneessä istuen ja huutaen, jos näki kalan. Tottakai myös kalojen syömisessä Roopertti auttoi kovasti. Hänen vanhemmat veljensä pompottelivat pikku Rooperttia mielensä mukaan ja pilkkasivat häntä "väärän" värinsä takia. Hillevi kuitenkin käski tämän huomatessaan aina Roopertin isoveljet kotitöihin, sekä lohdutti ruskeaa Rooperttia. Tässä kylässä ei ollut koulua, vaan kaikki opetettiin kotona. Rafael oli niinsanotusti opettaja. Roopertin lisäksi Rafael opetti vielä Eeverttiä ja Jaakoppiakin. Roopertin ensimmäinen oppitunti sisälsi sen, että hänelle kerrottiin miksi häntä piti opettaa. Lukeminen ja kirjoitustaito olivat myös tärkeitä oppia.

"Isi! Tässä lukee rot- rot- rotanpo- rotanpoikanen!"
"No niinpä taitaa lukeakin. Mitäs rotanpoikanen tekee?"
"Rotanpo- rotanpoi- rotanpoikanen syö kal- kalaa!"
"Vai syö rotanpoikanen kalaa. mitä kalaa?"
"Tässä lukee että rotanpoikanen syö ahve- ahvenkalaa"
"Ahven onkin hyvää eikös niin? Äiti on tainnut laitaa sitä ruoaksi! Täällä tuoksuu kala."
"Pitää mennä portaita."
"Totta."

Alas siirtyessään Roopertti kompastui! Etukäpälä oli murtunut! Apua löytyi yhdestä kylän talosta, jota kutsuttiin hoitolaksi. Kipeään käpälään laitettiin side käskettiin kuukaudeksi lepoon.