Sivut

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Luukku 13




Kaverusten lädettyä matkaan, joku tai jokin liikkui rottien talossa. Kuka hän oli, ja miten hän oli saanut talon avaimet?

"Hetkonen, minne olemme matkalla?" Kutka kysyi Rebiltä, jolla oli lista paikoista.
"Riippuu kuinka paljon te kävitte Alman kanssa Skanssia läpi", Reb vastasi.
"Me käytiin oikeastaan vain ruokaosastot. Kaikista sai kyllä maittavaa sapuskaa", Kutka kertoi arasti.
"Oi ei. Kutka, olitteko koko ajan vain syömässä?" Sonja turhautui.
"Voihan sen niinkin kai sanoa..." Kutka jatkoi.
"No, sitten eikun kuono kohti Skanssia vaan!" Aliisa huudahti.

Skanssissa:
"Mistä aloitamme?" Kutka kysyi Aliisalta, joka johti joukkoa.
"Vaikkapa tuosta K-Citymarketista", Aliisa vastasi Kutkan kysymykseen.
"Miksi tässä on portit, kun niistähän mahtuu ali?" Kutka kysyi porukalta.
"No, ihmiset eivät mahdu", Aliisa vastasi.
"Mutta Aliisa, sinähän olet ihminen!" Sonja ihmetteli.
"Niin, mutta olen poikkeuksellisen pieni sellainen", Aliisa vastasi.
"Hetkonen, mihin Kutka hävisi?" Reb mietti ääneen katsellessaan ympärilleen.
"Tuolla hän on", Aliisa sanoi osoittaen pinoa Fazerin karkkilaatikoita.
"Vihreitä kuulia! Sain idean", Kutka ilmoitti.
"Se ei aina tiedä hyvää", Aliisa varoitti Sonjaa.
"Ostetaan kaksi laatikollista", Kutka alkoi selittämään. "Kenellä on rahaa?"
"Minulla on kymmenen euron seteli", Sonja sanoi.
"Mutta tarvitaan vielä euro ja 50 senttiä", Reb katsoi hintalapusta.
"Minulta löytyy kaksi euroa", Aliisa näytti kolikoitaan.
"Hienoa! Kassalle!" Kutka huudahti.
"Mutta Kutka, luuletko, että myyjä hyväksyy rottien ja jääkarhun rahat?" Sonja kysyi.
"Aliisa on ihminen", Reb keksi.

"Moi!" myyjä sanoi.
"Öh, moi", Aliisa sanoi.
"Se tekee 11 euroa ja 50 senttiä."
"Tässä."
"Ja viisikymmentä senttiä takaisin", myyjä sanoi pitäen itsensä tyynen rauhallisena pikkutytön ostaessa häneltä karkkia minikokoisissa laatikoissa.
"Tässä, Kutka", Aliisa sanoi ojentaessaan Kutkalle laatikot.
"Sitten Reb, tarvitsen repustani sen kultaisen kulhon", Kutka kertoi.
"Näin. Mitä teet näillä?" Reb kysyi.
"Houkuttimen. Asetan sen tähän. Sitten vain odotamme", Kutka selitti kaveruksille.

Sinne jäivät odottelemaan Aliisa, Kutka Reb sekä Sonja. Rottien talosta syttyivät valot. Kuka talossa mahtaa olla? Lue huominen luukku.

tiistai 12. joulukuuta 2017

Aliisan joulutarina, osa 1

"Kun olin pienempi, perheellämme oli tapana istua joka joulukuun päivä aina joulupäivään asti iltaisin takkatulen ääressä juomassa kaakaota", Aliisa aloitti kertomuksensa.
"Silloin vaarini, Olavi, kertoi aina pienen pätkän jostain joulutarinasta", hän jatkoi.

"Minä ja sisarukseni, Petteri ja Hannele, kuuntelimme tarkasti. Äitini Emilia sai olla koko ajan juoksuttamassa meille lisää kaakaota. Useimmiten Olavi-vaari kertoi tarinoita tontuista tai joulupukin pajan hyörinästä. Kuitenkin muistan sen kerran, jolloin toivoin vaarin kertovan tarinan jostain aivan muusta, nimittäin rottien elämästä. Vaari oli tästä aika hämmentynyt, eivätkä sisaruksenikaan halunneet kuunnella mitään rottatarinaa! Olin silloin kiinnostunut kaikenlaisista eläimistä ja nukkumaan mennessäni isäni Petri tuli sanomaan hyvät yöt, sekä muistutti, ettei pikku vastoinkäymisistä pidä lannistua. Nyt olen sitten kahden rotan ja yhden hiiren kaveri. Pidin aina isäni sanoista kiinni. Mutta, ei tämä ollut se joulutarina, jota minun piti kertoa, vaan pelkkä johdanto siitä, miksi haluan kertoa teille tarinaani", Aliisa kertoi.

Tämä oli lyhyt, mutta perjantaina jatkan puoli seitsemältä. Muistakaa silloin hankkia illaksi kuumaa kaakaota!

Luukku 12

Aliisa ja Reb ovat suunnitelman mukaan jo valmiudessa. Kutka ei ole kuitenkaan vielä hereillä. 

"Kutka, herätys!" Aliisa huudahti yrittäessään herättää Kutkaa. 
"Meillä on valmis suunnitelma", Reb kertoi.
"No sepä hienoa. Kuuluuko siihen vaihe, jossa Kutka nukkuu?" Kutka kysyi vitsikkäästi.
"No ei tietenkään! Sinun tehtäväsi on pitää kirjaa havainnoistamme", Aliisa selitti.
"Jahas", Kutka huoahti. "Jos pidän sitä täältä pedistä käsin?"
"Ei, kun sinä tulet meidän mukaamme", Reb sanoi.
"Meillä on runsaat eväät pakattuna Rebin kantamaan reppuun. Sinä saat kantaa tuossa laukussa osaa", Aliisa kertoi osoittaen pientä harmaata pussukkaa nurkassa.
"Ja minä kannan eväitä ja luen listaa tutkittavista paikoista", Reb sanoi.
"Aivan oikein!" Aliisa hihkaisi.
"Entä mitä sitten itse teet?" Kutka kysyi Aliisalta.
"Minä johdan joukkoa", Aliisa vastasi.
"Milloin lähdemme?" Kutka kysyi. 

Samassa ovelta kuului koputusta ja ystävykset ryntäsivät eteiseen.
"Elina!" Aliisa huudahti avatessaan oven, jonka takana seisoi Sonja.
"Moi! Joko Elina on löytynyt?" Sonja kysyi. "Täällä on muuten aika kylmä."
"Tule sisälle, turhaan sinä siellä lumisateessa palelet!" Reb sanoi.
"No, miten etsinnät sujuvat?" Sonja uteli.
"Juuri oltiin lähdössä koluamaan läpi kaikkia mahdollisia paikkoja, joissa Elina voisi olla", Aliisa selitti Sonjalle.
"Saanko liittyä joukkoon?" Sonja toivoi.
"Saat toki", Reb kertoi.
"Eikös sinun muuten pitänyt tulla jo 11 päivä?" Kutka kysyi Sonjalta.
"Ei sieltä ihan kovin nopeasti tänne etelään pääse..." Sonja mutisi.

Parinkymmenen minuutin jälkeen kaverusten lähdöstä ovet kääntyivät rottien talon lukossa. Kenellä oli avaimet ja mistä hän oli ne saanut? Lue huominen luukku!

maanantai 11. joulukuuta 2017

Luukku 11

Kutka oli kömpinyt nukkumaan ja herättänyt Aliisan pitämään blogia. He olivat kaikki aivan rättiväsyneitä.

"Okei, voisinkin pitää teille piparinleivontapikakurssin!" Aliisa huudahti.
"Hei, minä pidin sellaisen jo!" Kutka kuiskasi Aliisalle yläkerrasta.
"Ai, no sitten minä... minä... hmm... kerron niistä joulukuun suunnitelmista, joihin en laskenut mukaan Elinan etsintää. Hetkonen, miksi emme etsi Elinaa? Taidankin käydä herättämässä Rebin. Kutka saa vielä nukkua."
Aliisa hiippaili yläkertaan.
"Psst, Reb, tule alas", Aliisa kuiskasi Rebin korvaan.
"Mmitäh?" Reb mumisi unissaan.
"Sanoin että tule alas!" Aliisa huudahti hiljaa.
"Ai joo", Reb sanoi kaverusten saapuessa pöydän ääreen.
"Tässä on toimintasuunnitelmamme", Aliisa totesi näyttäen sekaista lappua.
"Öhh... okei. Oletko tehnyt tuon itse?", Reb kysyi Aliisalta.
"Olen, mistä tiesit?" Aliisa esitti vastakysymyksen.
"Arvasin vaan", Reb sanoi katsoen paperia silmät suurina.
"Elikkäs, mehän tiedämme Elinan olleen nyt kadoksissa viikon. Joten, mitä sitten kannattaisi tehdä?" Aliisa kysyi Rebiltä.
"No, ehkä etsiä Elina?" Reb sanoi.
"Tottakai, mutta pitää sulkea pois kaikki ne vaihtoehdot, jotka ollaan jo käytetty", Aliisa jatkoi selitystään.
"Eli siis?" Reb mietti ääneen.
"Ikea, Skanssi ja se talo!" Aliisa kertoi hieman turhautuneena.
"Meidän pitää noudattaa suunitelmaa..."

Nyt jäivät Reb ja Aliisa keskustelemaan suunitelmasta. Mitäköhän he juttelevat?

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Luukku 10

Aliisa, Kutka sekä Reb ovat koko yön tehneet muistilistaa.

"Hoaah, kuinka minua väsyttääkään", Reb haukotteli lattialla istuen.
"Minä en nukkunut silmänräpäystäkään koko yönä", Aliisa sanoi väsyneenä.
"Enkä minä", Kutka totesi perään.
"Mutta jotain on tehtävä, jotta blogin joulukalenterista ei jää yhtä luukkua väliin!" Aliisa huudahti.
"Totta", Kutka muisti.
"Mutta mitä?" Reb kysyi väliin.
"Jos jokainen keksii vuorollaan jotain viihdykettä ja muut saavat nukkua. Kuka aloittaa? En minä ainakaan", Aliisa huoahti.
"Enkä minä", Reb sanoi.
"Olkoon menneeksi. Tervetuloa Kutkan... Kutkan... mihin?" Kutka mietti ääneen.
"Keksi jotain nyt vaan. Me mennään nukkumaan", Aliisa kuiskasi Kutkalle.
"Okei, siis tervetuloa Kutkan radionkuunteluhetkeen! Ei, Kutkan kitaransoittohetkeen, ei kun Kutkan piparinleivontapikakurssille tottakai!"

"Vaihe yksi: pistä kaupan valmistaikina hetkeksi jääkaappiin. Mikäli et omista jääkaappia, pistä se kuvun alle lumeen.
Vaihe kaksi: kauli osa taikinasta noin 2mm-3mm paksuiseksi levyksi.
Vaihe kolme: paina piparimuotilla taikinasta pipareita.
Oleellinen vaihe numero neljä: syö ylimääräistaikina.
Vaihe viisi: pistä piparkakut uuniin.
Vaihe kuusi: syö!"

Hiljaa hipsi Kutka tuon jälkeen pehkuihin. Mutta ennen nukahtamistaan hän herätti Aliisan sanoen: "Sinun vuorosi." Jatketaan tästä huomenna, Aliisan vuorolla!



lauantai 9. joulukuuta 2017

Luukku 9


Nyt ovat Aliisa, Reb ja Kutka kolmistaan etsimässä Elinaa. Aliisa on uppoutunut kuvakirjaan, jonka hän teetti Ruotsin reissultaan. 


"Tulkaapas katsomaan näitä kuvia", Aliisa kehotti poikia.
"Lunta! Miksei täälläkin voi olla?" Reb harmitteli.
"Niinpä", Kutka tuhahti.
"Tuo kuva on hieno", Reb sanoi osoittaen kuvaa, jossa aurinko tuli puiden lomasta.
"Niin onkin", Aliisa totesi perään.
 "Tuli vain mieleen, onkohan Elina kidnapattu?" Kutka mietiskeli ääneen.
"En usko. Elina olisi jo lähettänyt jotain
muutakin viestiä kuin "kertokaa mitä annan Kutkalle ja Rebille joululahjaksi"", Aliisa varmisteli.
"Missä Elina sitten voisi olla?" kysyi.
"Ehkä tuossa mökissä", Kutka vastasi osoittaen yhtä kuvaa Aliisan kuvakansiossa.
"Miten hän olisi Ruotsiin päätynyt?" Aliisa ihmetteli.
"Hmm... Ehkä vapaaehtoisesti?" Kutka arvasi.
"Miksi Elina ei sitten olisi ilmoittanut meille mitään?" Reb esitti vastakysymyksen.
"Nii-in, hyvä kysymys", Aliisa vastasi.
"Äh. Se oli vain ehdotus", Kutka selitti.
"Jatketaanko vaikka sitä muistilistaa kun tästä keskustelemisesta ei näytä oikein tulevan mitään?" Reb kysäisi.


Nähdään huomenna blogin merkeissä!

perjantai 8. joulukuuta 2017

Luukku 8

Nyt kävi hullusti, nimittäin Lumi sairastui flunssaan, jota potee nyt kotonaan ja Sonjan piti lähteä Lappiin sukujuhliin, palaten vasta yhdestoista päivä! Vain Reb, Kutka, Aliisa sekä Alma ovat enää jäljellä etsintäpartioista. 

"Löytyikö Elinasta vihjettäkään?" Reb kysyi muilta läsnäolijoilta.
"Mä ja Alma... ei paljoa ehditty etsiäkään, muttei kyllä mitään löydetykään", Kutka totesi hieman nolostuneena.
"Lumin kanssa yhdessä me löydettiin Elinan tavarakasa sieltä talosta ja siitä puuttuivat puhelin, vesipullo, sekä käsilaukku!" Aliisa kertoi.
"Mutta se ei kerro, missä Elina on. Ei mekään löydetty mitään muuta kuin toistasataa Elinan sukulaista", Reb sanoi.
"Miksi me ei tätä olla ennen tajuttu! Katsotaan, olisikohan Elina jättänyt jotain vihjeitä Vuodenaikojen Vartijoiden Instagram-sivulle", Kutka keksi.
"Totta", Aliisa tajusi.
"Täällä on jokin salakirjoitus tai jotain sinne päin", Reb kertoi näyttäen uusinta kuvaa puhelimestaan.
"Jep. Lukeeko kuvatekstissä jotakin?" Aliisa halusi varmistaa.
"Ei näyttäisi lukevan", Reb sanoi.
"Hetkonen, siinähän lukee "Kertokaa mitä annan joululahjaksi Rebille ja Kutkalle."", Alma päätteli.
"Mistä sinä tuon keksit?" Kutka kysyi Almalta.
"Se on kirjoitettu siirtymällä aakkosissa aina yksi kirjain eteenpäin", Alma selitti.
"Nyt putosin kyllä kärryiltä", Reb hämmästeli.
"Sitä voi tulkita siirtymällä aina aakkosissa yhden kirjaimen taaksepäin, esimerkiksi b:stä tulee a", Alma jatkoi selitystään.
"Okei", Kutka sanoi sekaisesti.
"Alkaa tulla ilta. Minun pitäisi varmaan mennä nyt kotiin. Moikka!" Alma huudahti ja sulki ulko-oven perässään.
"Nähdään", muut huusivat perään.

"Milloin teemme jouluvalmistelut?" Kutka huolestui.
"Ja paketoimme sekä hankimme lahjat?" Reb hätääntyi.
"Rauhassa pojat. Tehdään muistilista", Aliisa tyynnytteli ja haki muistivihkonsa eteisestä.

Kyllä nyt pitäisi ennemmin kiirehtiä Elinan löytämisen, eikä joulukoristeiden laitossa!