keskiviikko 21. helmikuuta 2018

Elina saa kirjeen

Elina kävi hakemassa postin. Postilaatikosta löytyi sanomalehti, mainoksia, sekä kirje hänelle! 

"Minä sain kirjeen! Minä sain kirjeen!" Elina iloitsi. Hän sai niitä harvoin. "Tämä on joltakin Ossilta."
"No avaa se!" Kutka huudahti.
Elina repäisi kuoren auki reippaasti. Sieltä paljastui valkoinen paperilappunen jossa luki:
"Hei, nimeni on Ossi H.
Olen äitisi veljenpoika, eli lyhyemmin sanottuna serkkusi. Asun
Teijossa. Haluaisitko tulla tänne lomailemaan 24-25.2? Voisimme käydä laskettelemassa, asua pienessä mökissä(tai no, ei se kovin pieni ole) ja vaikka mitä muuta! Tässä puhelinnumeroni,
johon voit ottaa yhteyttä.

Terveisin serkkusi Ossi
PS: Onko sinulla omat lasketteluvarusteet?"

"Mekin tullaan!" Kutka ja Reb huudahtivat yhteen ääneen.
"Mutta Ossi kutsui minut. Sitäpaitsi hän on minun serkkuni, ei teidän", Elina totesi.
"Jaahas", Reb tuhahti.


perjantai 9. helmikuuta 2018

Nahka-arkun arvoitus, osa 1

"Reb, tulepas katsomaan mitä löysin vintiltä", Elina huudahti Rebille.
"Täälläkö kaikki tavarani ovat olleet?" Reb ihmetteli nähdessään tavaravuoren.
"Täällä, muutosta asti", Elina huokaisi. "Myös sinun sänkysi on ollut täällä."
"Ja me kun olemme etsineet hullun lailla!" Reb voihki. "Mutta mikä tuo on?"
"Se on jonkinlainen nahka-arkku. Se oli sinulla mukanasi kun ilmestyit luoksemme", Elina kertoi.
"Ai niin. Olin jo unohtanut. Eevertti kertoi tehdessämme elämäntarinaani, että se oli isoisäni Rikun nahka-arkku ja hän aina sanoi, etten saa avata sitä ennen kuin olen muuttanut pois. Mutta nyt varmasti jo saan", Reb totesi availlessaan arkun solkia.

Arkun kansi aukesi narahtaen. Reb ja Elina kurkkasivat sen sisälle: yksi vanhan näköinen paperinpala. Siinäkö muka kaikki? Reb kumartui noukkimaan paperinpalaa. Hän ei kuitenkaan ehtinyt edes vilkaista siinä olevaa tekstiä, ennen kuin kirkas valo hetkellisesti sokaisi hänet ja Elinan. Elina mätkähti maahan, muttei nähnyt Rebiä missään.

Mitä juuri mahtoi tapahtua? Minne Reb katosi? Ja mikä oli tuo mystinen paperilappunen? Luethan seuraavan osan! 

maanantai 8. tammikuuta 2018

Tanskan matka, päivä 2

Ystävykset ovat päässeet Hotelli Hiltoniin, Helsinkiin. Aamulla herätyskello soi kahdeksalta.

"Briip, briip, briip, bri..."
"Juu ollaan hereillä!" Kutka mutisi puoliunessa lyödessään herätyskellon hiljaiseksi.
"Nipistä minua", Reb sanoi Kutkalle.
"Miksi?" Kutka kysyi.
"En voi uskoa, että olemme lähdössä lomalle!"
"Okei sitten."
"Aauuuuuuuuuuuuuh!"
"Anteeksi, mutta sinä itse käskit."
"Hei, pakataan kamat ja häivytään!" Elina huudahti tokkuraisena.
Hotellilta oli vain kävelymatka lentoasemalle, jossa kaverukset sitten söivät eväät ja tutkiskelivat viimeisiä asioita. Reb hoiti passit, joita ei sitten kyllä koskaan tarvittukaan. Kutka varmisti autoreitin oikein Kööpenhaminan kartasta. Elina luki viimeisiä sanoja Tanska-Suomi ja Englanti-Suomi sanakirjoista.
"Hej, min navn er Elina og jeg ønske vide hvor er toaletten", Elina tavaili. "Jeg er turist og ikke vide hvor er som. Vi kan ikke tale din tunge tak til dig, hej."
"Elikkä siis..." Reb sanoi etsien Elinan sanomia lauseita Google Kääntäjästä. 


"Hei, minun nimeni on Elina ja haluan tietää missä on vessa. Olen turisti ja en tiedä missä se on. Emme voi puhua teidän kiitoksenne teille, hei."Reb luki.

"Kaikki matkustajat terminaaliin A14, kone lähtee hetken kuluttua."
"Oi ei! Juostaan!" Elina huudahti hätäisenä.
"Mutta Elina", Kutka aloitti, mutta Elina ei kuullut. Hän juoksi jo hullun lailla kohti terminaalia.
"Mikä kiire muka nyt oli?" Reb kysyi Elinalta heidän pysähtyessä A14-kyltin kohdalle.
"Tuo kone lähtee Amsterdamiin!" Kutka huudahti.
"Ups. Meidän porttimme olikin A13" Elina sanoi hieman nolostuneena.

Koneen laskeutuessa Kööpenhaminaan rotat ja hiiri liftasivat auton kyytiin. Kun kyseinen auto ajoi väärään suuntaan, he hyppäsivät ulos autosta ja liftasivat seuraavaan. Näin he loppujen lopuksi päätyivät autoon, joka oli ilmeisesti ajamassa suoraan pääkohteeseen, Billundiin. Elina oli valmiina kameran kanssa, Reb katseli maisemia ja Kutka löhöili. Mutta hui! Kutka tipahti kolosta, suoraan kaakaopullon viereen. 
"Katsokaa! Puhelimeni kertoo, että tuo on Store Belt, eli Ison Beltin silta", Elina sanoi osoittaen lähestyvää vankkarakenteista siltaa.
"Vau! Katso miten hienon kuvan löysin siitä", Kutka sanoi läpräten Rebin puhelinta.
"Onpa tosiaan hieno", Elina totesi.

Raskas ajomatka on miltei takana, ehkäpä kohta jatkuu?






tiistai 2. tammikuuta 2018

Aliisa Tallinnassa

Aliisa oli saanut joululahjaksi joulupukilta matkan Tallinnaan. Edellisenä iltana hänelle oli soitettu, ja kerrottu, että hänen hytissään olikin hänen lisäkseen joku toinenkin! Tapahtumaa pahoiteltiin, mutta Aliisa vähät välitti, sillä hän halusi vain päästä meren yli, kohti päämääräänsä.

"Hopsista!" Aliisa huudahti heittäessään tavarasäkkinsä yläsängylle.
"Au!" kuului peiton alta.
"Kuka siellä?" Aliisa huhuili.
"Kuka siellä?" pieni ääni toisti.
"Minun nimeni on Aliisa-Sofia, mutta voit kutsua minua Aliisaksi", Aliisa kertoi.
"Oletko vaarallinen?" ääni jatkoi.
"En tietenkään!" Aliisa naurahti lempeästi.
"Okei", ääni värisi pienen pupun noustessa peiton alta.
"Miksi olit peiton alla?" Aliisa ihmetteli.
"Kun kuulin oven avautuvan, pelkäsin, että sieltä tulisi joku roisto tai muuta vastaavaa", pupu selitti.
"Mikä nimesi on?" Aliisa kysyi.
"Nimeni on Luppis", pupu jatkoi.

"Miksi päässäsi on tötteröhattu?" Aliisa jatkoi kyselemistä.
"Minulla on synttärit", Luppis kertoi.
"Miksi et juhli perheesi ja ystäviesi kanssa?" Aliisa kyseli kyselemistään.
"Minulla oli syntymäpäiväjuhlat jo, mutta sain lahjaksi matkan Tallinnaan", Luppis totesi.
"Matkataan yhdessä", Aliisa ehdotti.
"Sopii", Luppis suostui.

Heidän piti käydä iltapalalla, sillä kello oli paljon, ja pian pitikin jo mennä nukkumaan. Ensimmäisenä Luppis ja Aliisa suuntasivat kauppaan, etsimään iltapalaa. Jättitikkari? Ehkä se ei kuitenkaan ole kovin hyvä iltapalaksi. Parempi mennä suoraan vain ravintolaan, kanaleipäaterialle. Syömisen jälkeen oli aika suunnata yöpuulle!


Aamulla Tallinnassa Luppis ja Aliisa tarvitsivat vuorostaan aamupalaa. Onneksi lähellä oli Kochi Aidad, josta sai maittavaa tuokaa. Paikka oli myös sisustettu hienosti. Kun kaikki oli syöty, ja jälkiruoatkin ahdettu suuhun, oli aika katsella Tallinnaa. Kuono, tai nenä, kohti vanhaa kaupunkia!

Vanhan kaupungin "portti", eli tornit olivat upeat. Niissä oli punaiset valot, ja kadun yli menivät valkoiset valonauhat. Aliisa ja Luppis ihastelivat tuota, kunne lopulta muistivat, mitä olivat tekemässä: viemässä tavaroita majoittautumispaikkaan, hotelli Berniin. Tavaroiden viemisen jälkeen oli aika lähteä tutkiskelemaan muuta kaupunkia. Tuota touhutessa aika kului nopeasti, ja pian kaveruksilla oli (taas) kiljuva nälkä. Lähin ravintola olikin aivan lähellä, mutt avieläkin lähempänä olivat kauniit valopuut, joita tietysti piti mennä katsomaan.
Ravintolassa Aliisa tilasi heille omenamehua ja kolme minihampurilaista. Kumpikin sai syödäkseen kokonaisen tavallisen purilaisen, minkä lisäksi he puolittivat yhden juustominihampurilaisen. Oli tulossa kuitenkin jo ilta, ja piti mennä ajoissa nukkumaan, sillä aamulla laiva ei odottaisi.


Hyvää yötä!


Aamulla kaikki piti hoitaa nopeasti. Luppis auttoi Aliisaa vetoketjun kiinni laittamisessa. He ryntäsivät laivaan, kunnes tajusivat, että olivat paikan päällä liian ajoissa! Heidän piti siis kuluttaa aikaansa. Silloin Aliisa keksi: "Mennään glögille!". Kochi Aidad oli jo auki, ja sieltä sai maittavaa glögiä. Aliisa joi omansa hujauksessa.
Laivassa he menivät näköalahissillä ylimpään kerrokseen, toivoen pääsevänsä kannelle, mutta tottakai siellä silloin piti olla kylmä ja tuulinen sää. Ei sitten.










Näkemiin Taliinna! Tapaamme vielä!


























maanantai 1. tammikuuta 2018

Hyvää uutta vuotta!

Moi! Kuten otsikosta näkeekin, me kaikki toivotamme teille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta. Tänään vuorossa pientä uutismaista tarinaa.

Kutka ei suostunut maanittelusta huoimatta tekemään elämäntarinaa itsestään, joten hän päätti tehdä blogin eteen yhden asian: kertoa aivan tavallisesta elämästä rottien talossa. Tätä tulee 7 osaa.

Entäs minä sitten? Minun tehtäväni tänä vuonna on pitää blogia yllä vähintään kerran kuukaudessa ja olla itse mukana useammin kuin vuonna 2017, sillä tuona menneenä vuonna olen esiintynyt vain kerran! Aktiivisuutta, aktiivisuutta...

Eikä unohdeta Rebiä! Hänen tavoittensa tälle vuodelle ovat seuraavat: palata omien sukujuuriensa rantakallioille ja tutkia nahka-arkun arvoitusta. Tätä saatte seuratasalkaen 9.2.2018!



keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joululahjojen avausta

Kolme tuntia ystävykset viettivät jouluaattona syöden, jutellen ja pelejä pelaillen. Nyt on joululahjojen vuoro!


He tekivät joulutorttuja. "Ei tästä tule mitään!"
 Kutka huudahti raivoisasti rypistäessään taikinansa.

"Minä autan. Taitat nämä tästä tuohon keskelle..."
Elina neuvoi Kutkaa.

Joululahjaksi Elina oli leiponut Kutkalle kakun!

Reb oli saanut joulupukilta paketin!

Paketista paljastui kaksi sahaa, mitenköhän joulupukki
oli saanut tietää Rebian salaisesta puutyöverstaasta?

Elina sai paljon meikkejä Aliisalta.

Elina sai  toisenkin paketin, eikä sen antajia
ollut vaikea arvata, ainakaan mikäli katsoi paketointitapaa!

Kutkan ja Rebin antamahan se oli, ja
he yllättättivät Elinan toden teolla,
nimittäin paketissa oli huippuluokan kamera!
Miten se oli säilynyt ehjänä noin heik...
tarkoitan hienossa paketissa?


Kutkalle ja Rebille oli yhteinen paketti.
Se oli Aliisalta ja Elinalta.

Lahjakääreet avattiin ja paketista
pilkotti kauko-ohjattava
helikopteri!
Reb antoi Kutkalle ja Elinalle itse tekemänsä taulun,
jossa oli heidän kaikkien päät.


Aliisalle oli vain yksi, pieni paketti, mutta se oli
arvokas...

...sillä paketissa oli kultainen kaulakoru
joulupukilta!

Ulko-ovelle oli ilmestynyt puinen arkku. He nostivat sen yhdessä sisälle.

Arkku sisältöineen oli joulupukilta. Arkussa oli
jokaiselle joulukalenteriin osallistuneelle rotalle,
hiirelle, jääkarhulle, sekä muille eläimille kaksi Kinder-
suklaamunaa, sekä kaunis lamppu.

Tälläista tänä jouluna. Nähdään! Aliisa sai muuten vielä yllätyslahjan pukilta: matkan Tallinnaan! Hänen retkestään kuulemme vielä. Matka alkaa 2.1.2018!

Joulupöydässä

Rottien, Aliisan, Elinan, Lumin ja Sonjan joulu menee Elinan perheen jouluperinteiden mukaan. Kun Elina oli pienempi, hänen kodissaan kolmelta kokoonnuttiin ruokapöydän ääreen. Elinan äidin vastuulla olivat ruoat, joten nyt Elina haluaa toimia äitinsä tavalla. Hän tekee,sekä hankkii ruoat ja juomat. Muiden syödessä hän vaihtaa suolaiset ruoat jälkiruokiin, ennen kuin käy itse pöytään. Lahjat avataan kuudelta. Siihen asti aikaa kulutetaan syöden, jutellen ja pelejä pelaten.

Kutka, Aliisa, Reb, Sonja ja Lumi istuivat pöydän ääressä odottaen Elinan palaavan yläkerrasta, kertoen ruoan olevan valmista. Oli jouluaatto (vaikka teksti tuleekin nyt myöhemmin), ja he odottivat pääsyä hakemaan ruokaa. Kinkku oli jo leikattu (ks. Luukku 24). Se jökötti sivupöydällä. Jokaisen edessä oli lautanen.
"Saa tulla hakemaan! Kaksi kerrallaan, jotta ei tule tungosta", Elina ilmoitti yläkerrasta.
"Minä menen ensin!" kaikki muut huudahtivat innoissaan.
"Ei tungeksita, kaikille riittää ruokaa. Täällä on myös jälkiruokaa. Jos sitä halajatte, olkaa nätisti", Elina rauhoitteli porukkaa.
"Okei. Lähti ehkä vähän lapasesta", Kutka myönsi. Muut nyökyttivät.
"Tehdään sellainen sovinto, että Aliisa ja Lumi ottavat ensin", Elina selitti.
"Miksi aina Aliisa!" Kutka valitti.
"Hän ja Lumi olivat siististi äsken", Elina totesi.
"Jahas", Kutka tuhahti.

Aliisa ja Lumi ravasivat portaita pitkin yläkertaan ja näkivät edessään ruoan painosta notkuvia pöytiä. Elina oli ylittänyt itsensä jälleen kerran.
"Miten sait nuo kaikki ruoat aikaiseksi?" Lumi ihmetteli.
"Sanotaankos nyt vaikka, että sain hieman apua serkultani, Ossilta", Elina kertoi.
"Kuka on Ossi?" Aliisa kysyi.
"Johan sanoin, serkkuni", Elina jatkoi. "Voin joskus esitellä hänet teille. Mutta nyt syödään!"
"Mistäs tässä aloittaisi...", Aliisa mietiskeli.
"Tuolta oranssilta pöydältä löytyy juustoa ja perunalaatikka. Tästä pöydästä saa juomia, talouspaperia, mikäli sattuu tarvitsemaan, lihaa, sekä kurpitsaa, sillä tiedän, että Kutka ja Reb pitävät siitä", Elina selitti.

Kun vihdoin Elinakin oli päässyt pöytään, hän ilmoitti jälkiruoan olevan valmiina yläkerrassa.Se syötiin rauhallisesti, minkä jälkeen koko porukka siirtyi marraskuussa valmistuneeseen olohuoneeseen juttelemaan ja pelailemaan korttia.

Kuudelta kuvapostaus joululahjoista!