Kutka ja Severus olivat viettäneet aamupäivän leipoen joulutorttuja. Iltapäivällä Severus oli ajatellut käydä Kutkan kanssa kävelyllä tutustuttamassa häntä kotikunnille, joista Kutka ei tietenkään mitään muistanut. Kaamea vesisade yllätti kuitenkin heidät molemmat, joten nyt piti keksiä jotakin muuta tekemistä. Kutka oli heti ensimmäisenä ajatellut television katselemista (vaikka mitään ei muista, vanhat tavat näköjään säilyvät), mutta Severus oli päättänyt toisin. Ennemmin he ottaisivat sateenvarjon ja kävelisivät hieman aikaa ulkona päästäkseen sisälle vaikka kirjastoon, kuin istuisivat koko päivän television ääressä. Toisin kuin Kutka, Severus ei lähes koskaan katso televisiota. Hän on hyvin kiireinen ja kotona viettämänsä aika kuluu usein ruoanlaittoon tai työhommiin.
Näin ollen lopullinen päätös oli antaa Kutkallekin välillä raitista ilmaa ja käydä hieman kaupungilla. Metsän siimeksessä asumisessa oli se huono puoli, taloja oli lähialueella heidän talonsa lisäksi vain kaksi, joten suuri kaupunki tämä ei ollut. Siksi pitikin lähteä kauas Turkuun päästäkseen kaupunkimaisemiin.
He päättivät ottaa vesibussin 240 eutalla ja matkustaa sillä. Matka ei ollut kovin pitkä, vain 1,5 tuntia. Turussa he olivat päättäneet käydä tutustumassa uuteen kirjastoon (maan alla tietysti, rottakirjastoon!) ja syömässä Mussen pikaruokaketju Råttapurkerin ruokalassa. Päivä kuluisi rattoisasti, eikä sadekaan haittaa viemäreissä ollessa. Hyvänä puolena sateessa oli vesibussien vauhdin kiihtyminen sadevesiviemäreiden virran voimistuessa.
Entäpä Aliisa, Reb ja Sonja? He ovat hyvässä vauhdissa matkalla Vantaalle. Salon kohdalla ollessaan he pysähtyivät evästauolle.
"Onko vielä pitkä matka?" Aliisa kysyi kartanlukija-Rebiltä.
"Olemme kulkeneet vasta kolmasosan matkasta", Reb kertoi.
"Oi ei! En minä jaksa enää potkia vauhtia", Aliisa huoahti väsymyksestä.
"Minä voin auttaa", Sonja tarjoutui vapaaehtoiseksi.
"Ei, et sinä ole riittävän pitkä. Tämä on Alman potkukelkka ja vaikka hän on minua lyhyempi, on hän sinua kaksi kertaa pidempi", Aliisa selitti.
"Ai", Sonja sanoi. "Ehkä sitten on parempi, että nyt syömme kunnolla ja jäämme sitten tänne yöksi."
"Kuulostaa hyvältä. Mutta Reb, mikset ota eväitä esille?" Aliisa ihmetteli.
"Öh, kun ei ole paljoa mitä ottaa!" Reb huudahti.
 |
| Eikö siellä oikeasti ole mitään??? |
"Ei ole!" Reb näytti miltei tyhjää ruokalaatikkoa. Jäljellä oli enää Rebin puolikas sämpylä, sekä yksi hätäeväspatukka.
"Mitäs nyt tehdään?" Sonja mietti kauhistuneena.
"Ei hätää. Syödään nyt nämä ja käydään sitten ostamassa lisää. Kuka ottaa eväspatukan?" Aliisa ehdotti.
"Minä voin ottaa. Se on Rebin sämpylä ja sinä, Aliisa, ansaitset siitä osan tuolla potkuvoimalla", Sonja sanoi.
"Kuulostaa hyvältä. Ota tuosta puolikas puolikkaasta, Aliisa", Reb sanoi ja halkaisi puolikkaan sämpylänsä vielä kerran puoliksi.
Määränpää häämöttää, jokseenkin kaukana tosin. Kyllä sinne pian päästään, kunhan eväät ja potkuvoima riittävät. Nyt kuitenkin jätetään heidät sinne rauhassa, jottemme viivytä nukkumaanmenoa väsyneiltä liian kauaa. Jos sinä et sen sijaan vielä aio mennä nukkumaan, voit varmasti lukea kirjaotteen numero 19: Millaista on tontun elämä?
Tontuthan asuvat Korvatunturilla, mutta tiedätkö miten siellä toimitaan? Tontut käyvät koulua ensin muutaman vuoden ja sen jälkeen pääsevät työhön, johon ovat itse opiskelleet. Suosituimmat työt ovat makeis- ja pelituotannossa. Vanhimmat tontut eivät jää eläkkeelle, vaan saattavat vain keventää työmäärää ja -tapoja.
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(hiiri)Yhteiskunnassa
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti