Luukku 24

"Eih! Kaverit, tiedättekö te mikä päivä tänään on?" Aliisa kysyi. "Joo. Aika paha", Elina sanoi. "Ei olla nimittäin saatu kun juuri ja juuri kuusi, puuroa ja vähän koristeltua taloa", Elina jatkoi. "Totta. Mitä me nyt tehdään?" Aliisa kysyi. "Yritetään virittää joulun tunnelmaa ihan vain musiikilla", Elina selitti. "Hyvä idea", Aliisa sanoi. "Ootteko te edes tehneet lahjalistaa? Minä en ole", Elina kysyi. "En minä", Kutka sanoi. "En minäkään", Aliisa sanoi. Mahdotonta tämä joulu oli. Ei minkään näköistä tekemistä juhlan eteen!

Hetken päästä he ovat lähdössä Goodcristhmasiin, mutta juuri silloin ovikello soi, ja ovelta alkaa kuulua laulua: "Taas toivotus hyvän joulun, Taas toivotus hyvän joulun, Taas toivotus hyvän joulun joulurauhan näin tuo." Ovella seisoi koko kylän väki! Kaikki ne, joita he olivat auttaneet! Kaikki halusivat toivottaa...

Hyvää joulua!

Yhtäkkiä Kutka katosi! Missä se on? Löydätkö sen? Olisi mukavaa jos auttaisit minua ja Elinaa tässä pikku pulmassa. Liitän kuvan Goodcristhmasin upeasta jättijoulukuusesta. T: Aliisa

Luukku 23

Elina laittoi uusia verhoja verhotankoihin, ja muistutti samalla Kutkaa kuusesta: "Kyllä sinun on se kuusi saatava tänne. Tämä huone ei näytä vielä yhtään jouluiselta." "Joo, joo. Kyllä minä menen sitä kuusta hakemaan", Kutka sanoi. Tällä kertaa Kutka onnistui saamaan kuusen. Se oli Aliisan kokoinen, mutta se ei ilmeisesti haitannut ketään. "Mennäänkö huomenna taas Goodchristmasiin? Siellä on jättijoulukuusikin!" Aliisa kysyi löydettyään siihen liittyvän artikkelin sanomalehdestä. "Ööö... Vaikka", Elina vastasi.

Jättijoulukuusi? Mikä semmoinenkin sitten on. No, kaikki päättyy huomenna. Silloin nähdään!

Luukku 22

"Voi rotanhäntä! Jouluvalmistelut jäävä tänä vuonna tekemättä, joten joulu ei taida tulla meille", Kutka voivotti. "Älä jaksa marmattaa koko ajan. Vaikka kuusi meni pilalle eikä uusia laatikkoaineksia ole, voimme silti esimerkiksi koristella taloa. Ja sinähän voit aina hakea uuden kuusen", Elina selitti. "No mutta eihän meillä ole edes joulukuusenkoristeita!" Kutka huudahti. Samassa pihaan kaarsi pakettiauto. Sen kyljessä luki Suomen Radio, paras radio - Suomen Paras Radiokanava. "Jes! Vihdoin  ne tulivat! Olen odottanutkin jo koko aamun", Aliisa huudahti ja juoksi pakettiautolle. "Oh! Puurosta ainakin riittäisi vaikka koko kylälle! Taidankin viedä tämän puurokatilan ensimmäisenä ihan ilman lisäpainoa, kiitos!" hän sanoi vielä ennen kuin poistui.

Kun Aliisa oli saanut kaiken sisälle, lähti Elina aivan heti tutkimaan laatikkoja. "Kuusenpalloja, muovisia tekokuusia, pieniä tonttu-ukkeleita, ja vau! ei ole todellistakaan! Jouluverhojenvirkkauslaite! 9 eri tehoa! Automaattinen aplikointikone-lisäosa! Tätä minä olen aina halunnut!" Elina huusi katsoessaan neliskulmaista laatikkoa pahvilaatikon pohjalla. "Jouluverhojenkirkkauslaite? Mikä se semmoinen on? Älä sitten säädä verhoja sille 9:lle teholle, koska minulla alkaa varmaan sattua silmät", Kutka sanoi. Aliisa ja Elina katsoivat vuorotellen toisiaan, ja sitten Kutkaa. "En säädä", Elina vastasi. "Tule ylös Aliisa. mennään sinne asentamaan tätä "jouluverhojenkirkkauslaitetta", jotta Kutkalla ei satu silmät.

Aliisa ja Elina viettivät tunnin ylhäällä asentaen jouluverhojenvirkkauslaitetta. Kun se vihdoin saatiin käyntiin, se vietiin Elinan ompeluhuoneeseen, jossa Elina heti alkoi testailla kaikkia aplikointikuvioita ja kankaita keskenään. Aliisa meni takaisin alakertaan, ja alkoi selittää Kutkalle, että se oli jouluverhojenvirkkauslaite, eikä jouluverhojenkirkkauslaite. Kutka ei varmaan ymmärtänyt yhtään, sillä kysehän oli käytännössä melkein ompelukoneesta, eikä Kutka ymmärtänyt sellaisista vempeleistä yhtään mitään.

                                         Elinan verhot parvekkeella tuulettumassa.

Luukku 21

"Hetkinen, mikä päivä tänään on?" Kutka kysyi. "Maanantai", Aliisa vastasi. "Ja kahdeskymmenesensimmäinen", Elina jatkoi. "Kahdeskymmenesensimmäinen?" Kutka sanoi. "Kahdeskymmenessensimmäinen", Aliisakin säesti. "Kahdeskymmenesensimmäinen!" Kutka huusi ja ryntäsi sisälle. "Tulkaa tähän istumaan", hän kehotti tyttöjä. "Tässä on lista kaikesta, mitä meidän pitäisi vielä tehdä", Kutka sanoi, ja näytti paperia, johon alkoi kirjoittaa asioita:

• Siivous
• Laatikot
• Hakea Kuusi
• Koristella Kuusi
• Tehdä/Ostaa Lahjat
• Paketoida Lahjat
• Koristella Talo
• Nuohota Savupiippu Joulupukille
• Lapioida Lumet
• Koristella Piha
• Vaihtaa Jouluvalojen Paristot
• Keittää Riisipuuro

"Aliisa. Aloita sinä siivouksella, ja Elina, mene sinä lanttu- ja porkkanalaatikoiden kimppuun", Kutka aloitti. "Minä menen etsimään meille joulukuusta." "Odota Kutka! Minä olen siivonnut jo ensimmäisenä päivänä, eikä täällä näy että kukaan olisi edes koskenut tänne!" Aliisa huusi Kutkan perään. "No etsi sitten lahjoja kaupungille ja osallistu suureen arvontaan netissä osoitteessa suomenparasradiokanava.jouluarvonta.fi!" Kutka huusi ennen kuin kääntyi metsään päin. Aliisa kääntyi tietokoneelle ja avasi netin. Näkyvissä oli Suomen Paras Radiokanava-radion nettisivut, ja Aliisan hämmästykseksi siinä luki: "Olet voittanut kattilallisen riisipuuroa ja ilmaisia koristeita taloosi, sekä tietenkin myös kuuseen! Jouluisat onnittelut sinne kotiisi! (Tavarat toimitetaan vuorokauden sisällä osoitteeseesi. Osoitteen näemme tietokoneesi tiedostoista.)" "Mahtavaa! Voin siis vetää yli siivouksen, riisipuuron ja kohta kuusen ja talon koristelunkin!" Aliisa huudahti innoissaan.

Kutka sai kuusen kannettua nopeasti eteiseen, mutta koska keittiö oli aivan sen vieressä kuusen kaatuessa Kutkan huolimattomuuden takia laatikot paiskautuivat kuusta päin ja sotkivat myös Kutkan. "Hyvä Elina! Tämähän on kerrassaan herkullista", hän sanoi nuollessaan lanttulaatikkoa naamaltaan.

Ei. Jouluvalmistelut eivät etene, vaikka kuinka kaverukset yrittäisivät. Enää kolme päivää jouluaattoon!

Luukku 20

Aliisa, Elina ja Kutka olivat ulkona kävelyllä. Mutta koska Aliisa pitää junista, sellaisen näkeminen tuottaa aina ongelmia. "Juna!", Aliisa hihkui. "Mitä sinä aiot?", Kutka kysyi Aliisalta. "Mennään sinne", Aliisa sanoi. Aliisa osti liput Kutkalle ja hänelle itselleen, kunnes huomasi, ettei hänellä enää ollut varaa Elinan lippuun. "Osta sinä itse omasi. Minulla ei ole rahaa", Aliisa sanoi Elinalle. "Kuinka paljon ne maksavat?", Elina kysyi. "Kymmenen euroa", Aliisa vastasi. "Minulla on vain 7€", Elina kertoi. "Minä voin lainata sinulle. Minulla on 5€", Kutka sanoi Elinalle lohduttavasti.

Junamatka sujui leppoisasti. Puolen tunnin jälkeen Kutka halusi jäädä pois, koska kyyti oli hänen mielestä liian pitkästyttävä. Kaveriporukka hyppäsi pois, ja samassa kuului huuto: "Tulkaa auttamaan! En pääse ulos!" Ääni kuului  ilmeisesti talosta, jonne ei nähnyt. Syynä oli suuren suuri lumivalli, joka oli talon edessä. "Pelastakaa minut!" ääni huusi.

Kaikki lähtivät heti kiipeämään, ja Kutka oli nopein, joten tytöt luovuttivat, eli laskeutuivat hitaasti alas. Kutka puhui nallen kanssa, ja selvitti mikä oli hätänä. No lumi piti vain saada pois. Kutka meni kertomaan tästä, ja lähti varaamaan lumikolaa juna-asemalta. Nallekarhu, Rolle, sanoi että homma hoituisi näiden kanssa nopeasti. Heidän oli kuitenkin jätettävä Rolle yksin, sillä päivän viimeinen juna saapui juuri. "Hei hei! Nähdään taas!" kuului junasta.

Luukku 19

Elina juoksi nopeammin kuin koskaan harmaan jutun luo. "Kutka! Oletko kunnossa?", hän sanoi, kun huomasi sen olevan Kutka. "Suurin piirtein", Kutka vastasi. "Miten sinä olet tänne päässyt? Unohditko tapasi mukaan taas, mitä sinun piti tehdä?", Elina kysyi Kutkalta. "No mitä minun piti tehdä?", Kutka kysyi hämmentyneenä. "Eli unohdit. Sinun piti kysyä ihmisiltä siitä säkistä, jonka sinä löysit!", Elina sanoi Kutkalle. "Aijaa. En minä edes tiennyt löytäneeni mitään säkkiä, mutta kun nyt muistutit, niin menen heti kysymään kaikilta", Kutka sanoi. "Ei! Kello on jo 17:58, ja me sovimme Aliisan kanssa että näkisimme tasan kello 18:00 SubWayn edessä", Elina selitti. "No mennään sitten", Kutka sanoi, ja rottakaverukset juoksivat nopeasti SubWaylle, missä Aliisa jo odotti heitä.

Koko porukka lähti kävelemään kotiin päin, ja siellä he menivät säkin luo. "Mitä tuossa lapussa lukee?", Kutka kysyi tytöiltä. "A-vat-kaa jou-lu-aat-to-na", Elina tavasi. "En malttaisi odottaa yhtään, mutta kai siellä on joku yllätys, joka aukeaa vasta silloin", Aliisa sanoi. 

Luukku 18

Elinan tarina jatkuu jälleen, koska lumisade on loppu ja hän pääsi takaisin ulos kirjoittamaan:

Aliisan matka oli päättynyt suureen toimistohuoneeseen, joka sijaitsi kellarissa. Myyjä, jonka Aliisa oli tavannut (lue luukku 14), oli myös siellä. Myyjä seisoi suuren mikrofonin ääressä. "Kerro nyt se nimesi", myyjä intti. "Aliisa", Aliisa vastasi. Myyjä sanoi mikrofoniin: "Tyttö nimeltä Aliisa odottaa huoltajiaan ala-aulassa, P1 kerroksessa." "Tule Aliisa. Mennään tällä hissillä sinne ala-aulaan", myyjä sanoi painettuaan punaista nappia mikrofonin vieressä, ja näytti pientä hissiä huoneen toisella puolella.

Elina oli ehtinyt kysyä ohikulkevilta ihmisiltä säkistä, ja nyt hän tiesi varmaksi, että se oli lahjasäkki. Sitten hän kuuli kuulutuksen, jossa etsittiin Aliisalle huoltajaa. Elina ryntäsi vauhdilla P1-kerrokseen ja sai selittää hämmentyneelle myyjälle pitkät pätkät ennenkuin tämä uskalsi jättää Elinan ja Aliisan keskenään. Elina kertoi Aliisalle, että hän oli selvittänyt mikä säkki oli. "No mikä se sitten on?", Aliisa kysyi. "Se on lahjasäkki, kuten arvelinkin", Elina vastasi. "Missä Kutka on?", Aliisa kysyi sitten hyvin huolestuneesti. "Meidän täytyy lähteä etsimään Kutkaa, sillä en minä tiedä" Elina sanoi.

Aliisa ja Elina lähtivät etsimään Kutkaa. Molemmilla oli kellot, joten he sopivat näkevänsä Subwayn penkeillä tasan kello 18:00. Näin he voisivat etsiä Kutkaa hajaantumalla ympäri kauppakeskusta. GodJul oli niin suuri kauppakeskus, että sinne eksyisi helposti, mutta onneksi tytöt olivat hyviä lukemaan karttaa, ja löysivät sen avulla helposti sopimaansa paikkaan. Aliisa päätti mennä ravintolapuolelle, koska Kutka oli sanonut menevänsä sinne. Hän olisi samalla myös lähellä Subwayta, joten pääsisi nopeasti sovittuun aikaan siihen. Elina jäi ala-aulaan miettimään sitä, mihin Kutka olisi voinut mennä. Kutka oli vikkelä ja huonomuistinen, joten hän olisi voinut hyvin unohtaa koko tehtävänsä. Elina lähti juoksemaan Aliisan perään, ja ennenkuin hän astui ravintola-alueelle sisään, hän katsoi ulkona näkyvään lumikasaan. Siellä laski laski joku harmaa juttu mäkeä. Mikäköhän se oli?









Jäipäs tarina tänään jännittävään kohtaan! Mutta onneksi tarinan loppu selviää huomenna.
Ja mitenköhän ystävysten jouluvalmistelut ovat sujuneet? Jouluaatoon on enää kuusi yötä!

Luukku 17

Elinan tarinan suhteen olosuhteet olivat huonot. Oli alkanut sataa - mutta ei vettä, vaan lunta! Elina ei enää voinut jatkaa kertomustaan, mutta saatatte joskus vielä kuulla siitä lisää.

Yhtäkkiä Kutka huusi keittiöstä: "Tulkaa katsomaan mitä minä löysin! Mikä tuo edes on?" Tytöt riensivät tietysti heti katsomaan, mitä Kutka oli löytänyt. "Mennään kaupungille kysymään mikä se on", Aliisa vastasi kysymykseen. "Eih! Tämä on ihan niinkuin minun tarinani", Elina huudahti, ja Kutka ja Aliisa katsoivat Elinaa ehkä vähän hämmästyneenäkin. "Sinun tarinasi", Kutka toisti. "Lukekaa itse", Elina sanoi, ja näytti heille keskeneräistä tarinaansa. "Totta", Aliisa vastasi luettuaan koko tekstin.

Luukku 16

Nyt Elina oli päättänyt kirjoittaa tarinan väliin myös laulun Kutkasta, joka laski mäkeä. Jos et vielä tiennyt, niin nyt ainakin tiedät, että Kutkan koko nimi on Kutka-Raine Saku Diimahäntä.

Kutka-Rainen mäenlasku

Kun Aliisa, Elina suksillaan laski mäessään, niin Kutka-Raine pensaastaan katsoi ihmeissään.
Ja niin hän nauroi itsekseen, kun joku meni pyrstölleen.
Niin huoleton tuo leikki on, ja aivan verraton!



Jos mulla oisi sukset vaan kyllä näyttäisin.
Mä mäkeä kuink lasketaan ja kaikki voittaisin.Vaik hyppyri tuo katala, on mulle liian matala, niin pilvihin mä hyppäisinsen teille näyttäisin.

Luukku 15

Elina kirjoitti yhä tarinaansa, ja oli antanut sille nimenkin: "Säkin Salaisuus."

Elinan päästessä ruokaosastolle, yksi kassaneideistä kirkaisi: "Hiik! Täällä on iiri! Ei vaan... Iik! Täällä on hiiri! Kaikki jähmettyivät katsomaan Elinaa, joka seistä pönötti yhä paikallaan silmät suurina. "Miksi te minua pelk..." Elina aloitti, mutta ei ehtinyt saada edes lausetta loppuun, kun sama nainen jo huudahti uudestaan: "Se osaa puhua! Pelastautukoon ken voi! Hiiri on avaruusolio!" "En minä ainakaan tietääkseni mikään avaruuden öhkömönkiäinen ole", Elina vain jatkoi, ja toljotti naista suurilla silmillään.


Samaan aikaan Kutka nautti suurta patonginpalaa SubWayssa. "Nami", se sanoi suu täynnä patonkia. Kutka oli unohtanut tehtävänsä kokonaan, eikä edes muistanut, että oli löytänyt jonkun kummallisen säkin... Yht'äkkiä Kutka näki lumikasan ja päätti mennä siihen laskemaan. Siis mäkeä...

Luukku 14

Tänään ollaan jo lähellä jouluaattoa. On jo 14 päivä, joten jouluaattoon on enää 10 päivää! Elina on pihalla kirjoittelemassa tarinaa talvipäivästä, jolloin hän, Aliisa ja Kutka rientävät kylälle...

Kutka huomasi eräänä valkeana talvipäivänä suuren säkin ilmestyneen kuusen alle. Hän riensi heti kertomaan tästä tytöille. Elina sanoi, että se olisi lahjasäkki, mutta Aliisa kuvitteli Kutkan huijanneen. Kun Kutka näytti tytöille säkin, Aliisakin tiesi sen olevan totta. "Mennään kaupungille kysymään mikä se on", Aliisa ehdotti. "Ehkä kaupunkilaiset tietävät", Elina jatkoi. 

Ystävykset juoksivat kaupungin keskustaan nopeasti. Kaupungin nimi oli Goodcristhmas, mutta he menivät siellä suureen ostoskeskukseen, ja sen nimi oli GodJul. Aliisa ajatteli, että vaateosastolla olisi eniten väkeä, ja päätti siksi mennä sinne. Elinan mielestä ruokaosasto olisi suosituin, joten hän suuntasi sinne. Kutkan mielestä ravintolapuolella olisi ruuhkaa, mutta hän taisi mennä sinne vain syömään. 

Aliisan valitsemalla vaateosastolla ei nähnyt mitään, sillä kun tuli sisään, edessä oli varmaan kymmenkunta mekkoa, jotka tukkivat helposti 32 senttisen nuken reitin. Mekkojen lähettyvill'ä oli myös silmänkantamattomiin kenkiä. Päästyään vaateviidakon läpi, hän jäi seisomaan tolpan viereen. Hetken päästä Aliisa näki ison myyjäparven, ja yritti repiä jokaisen lahjetta, mutta vain yksi myyjistä käännähti: "Heippa pikkuinen! Oletko eksynyt? Mikä on nimesi? Kuuluttaisin sinusta kaupan joka puolelle, jos kerrot nyt nimesi. Ehkä vanhempasikin löytyisivät", se sanoi.

Jatkoa tarinalle huomenna!

Luukku 13

Aliisa ja Elina olivat Aliisan kaverin, Stellan, luona. Yht'äkkiä Stella muisti jotain tärkeää: "Ai niin! Minunhan piti vielä äänittää nokkahuilunsoittoa ystävälleni Sonjalle!" "Ei hätää. Me voimme auttaa sinua äänityslaitteen kanssa, jos sinä vain soitat", Aliisa sanoi hieman lohdutellen.

Pienen hetken kestäneen äänitystuokion jälkeen Stella päätti näyttää nuotit. Kumpikaan, ei Aliisa eikä Elina osannut soittaa sitä. Tässä lauluun kuuluvat sanat, jotka Aliisa ja Elina lauloivat Stellan soittaessa:

Avaruus

On allain avaruus, ja tähtipolku kauas vie. On toinen maailma, on hämäräinen tie.

On tähtiaika uus ja taivaansini määränpää, kun pilven portaisiin vain kevyt jälki jää. 

Niin kovin kaukainen on pieni kylä päällä maan. Sen tiet ja talot puut on lumipuvussaan.

Joku jää katsomaan, kuka lentää noin. Itsekin hämmästyn kun lentää voin.

Jatkoa laululle esim. joululaulukirjoista.

Luukku 12

Elina ja Kutka leikkivät Jennyltä kiitokseksi saamallaan pallolla. Se oli sininen, ja siinä oli pieniä, melkeinpä huomaamattomia laikkuja. Kun Elina oli vierittämäisillään palloa Kutkalle, ei Kutka enää ollutkaan ottamassa sitä vastaan. Kutka oli nimittäin yhtäkkiä mennyt virittämään kitaraansa, eikä sen jälkeen kuulunut mitään muuta kuin rock and rollia. Kutka ei edes huomannut, kun Elina ja Aliisa kolmen vartin jälkeen saivat tarpeeksensa, huusivat Kutkalle: "Me menemme ulos", ja menivät ulos.

Ulkona Aliisan puhelin pirisi; taas. "Moikka! Hei minulla olisi idea. Voin tulla kaverini Elinan kanssa näyttämään sen", Aliisa vastasi nopeasti puhelimeen. "Kuka soitti?" Elina kysyi Aliisalta. "Hannu. Sillä ei riitä raha joululahjoihin", Aliisa selitti. Ystävykset juoksivat kiireen vilkkaa Hannun luokse ja alkoivat selittää innolla Aliisan ideaa:

"Kaikkea ei tarvitse rahalla nyt ostella", "Paljon löytyy halpaakin, mil' kavereit' voi muistella",
"Ei radiota tarvita, keksit riittää myös", "Kunhan olet kiltisti, niin pukki lopettaa työs",
Aliisa ja Elina lauloivat vuorotellen Hannulle. He jatkoivat kuitenkin vielä:
"Tutut antaa lahjoja, ne kivoja ain' on", "Mut' antaminen on näistä kaikkein verraton!"

Myöhemmin päivällä Hannu kertoi noudattaneensa ohjeita, ja toivoi vain parasta. "Toivon, että ne olisivat ystävieni mielestä kivoja. En ole varma, mutta kuten sanoitte, lahjan annosta tulee onnelisemmaksi, kuin lahjan saamisesta."

Lue tarkasti vinoitettu teksti. Siitä saa paljon vinkkiä, jota et ehkä vielä tiennyt.

Luukku 11

Heti aamulla Kutka muisti, että kukaan ei ollut vieläkään edes aloittanut talon koristelua, mutta ei sinne olisi mitään voinut laittaakaan koska koko hökkeli piti ensin siivota. Juuri kun kaikki olivat löytäneet itsellensä siivousvälineet Elinalle tuli puhelu. Puhelimessa oli Elinan ja Aliisan yhteinen tuttu: Jenny. "Ööö... Tuota minä tarvitsen apua kun en löydä yhtä tavaroistani. Rannekelloa." "Oletko varmasti etsinyt joka paikasta?" Elina kysyi Jennyltä. "Olen tietysti. Näin sen viimeksi lattialla, mutta nyt on jostain syystä sekin kadonnut", Jenny jatkoi puhelimesta.

Elina oli päättänyt lähteä auttamaan Jennyä, ja Kutka halusi tulla mukaan. Aliisa sen sijaan halusi saada tuvan kuntoon, joten jäi siivoamaan. Onneksi Jenny asui aivan heidän naapurissaan, joten sinne pystyi menemään alle minuutissa. "Hui!" Kutka huudahti nähdessään suuren tavarakeon, josta pilkisti pieni käsi. "Missä sinä olet?" Elina huusi. "Täällä", kuuli hento ääni tavarakeosta. "Me autamme sinut ylös", Kutka jatkoi, ja rotat alkoivat kiskoa Jennyä tavarakasasta.

Kotiin tullessaan Kutka ja Elina näkivät sädehtivän talon, eikä heillä ollut muuta vaihtoehta kuin antaa Aliisalle isot aplodit. 

Luukku 10

Aliisa istui keittiössä ja askarteli joulukortteja. Elina oli etsimässä glitteriä omiin kortteihinsa. Kutka sen sijaan vain lisäsi jokaiseen (kaupasta ostettuun) korttiin oman nimensä. Kutka ei nimittäin jaksanut askarrella, koska se oli hänen mielestään aivan liian vaivalloista. "Ei minusta ole tuohon", hän oli vastannut, kun Elina oli kysynyt, miksi et itse tee kortteja. Kun Elina tuli glitterinhakureissultaan, kuului ääni: "Hansvilivili hanslailai, hansvilivililai". Se oli Aliisan puhelin, johon tuli viesti. Aliisa rupesi heti keskustelemaan sen, jolta viesti tuli, Einon kanssa.

Sitten alkoi kuulua pianonsoittoa, ja laulua: "Our hero, our hero claims a warrio's heart. I tell you, I tell you the Dragonborn comes. Whit a", "Seis!", Aliisa keskeytti Elinan. "Yritän puhua Einon kanssa joulukortti-asioista. Joo anteeksi. Piti vain sanoa Elinalle, että olisi hetken hiljaa. Minä ja Elina ollaan muuten oikeita joulukortti-experttejä. Voimme tulla auttamaan sinua. Käykö vaikka nyt heti? Selvä. No, me tullaan", Aliisa jatkoi, ja lopetti puhelun. "Mennään. Tule Elina."

Einon luona Elina rupesi etsimään heti glitteriä. Askartelutarpeet (kaikki muu paitsi glitter) olivat pöydällä odottamassa tyttöjä. Aliisa ja Elina olivat tuoneet myös valmiita kortteja mukanaan, jolloin aikaa meni paljon vähemmän. Kotona heitä odotti yllätys: Kutka, joka tavallisesti vain virkkaa kumilenkkikoruja, oli tehnyt tyynyn, jonka hän antoi Elinalle ja Aliisalle. "Kiitos!" Elina ja Aliisa sanoivat yhteen ääneen.

Luukku 9

Elina harjoitteli laulua Aliisan säestyksellä. Aliisa säesti Elinaa pianolla.
"Rekehen, rekehen, nouse matkaamaan! Lumi alla jalasten se laulaa lauluaan", Elina lauloi. Mutta kun Elina oli laulanut kohdan "...laulaa lauluaan", pianosta kuului: "ring, ring!" "Vau! Miten sinä teit tuon ring-äänitehosteen pianolla?" Elina kysyi lopetettuaan kesken laulun. Sama kuului uudestaan, vaikka Aliisa ei koskenutkaan pianoon. "Se on puhelimesi!" Elina huudahti huomatessaan, että Aliisan puhelin värisi pöydän päällä.

"Moi Lumi! Etkö oikeesti? Monen vuoden harjoittelun jälkeen? Et ole tosissasi! Onko ne paketit pieniä? Ok. Sitten Elina ja Kutka saivat hommia. Joo. Mä kerron heille", Aliisa sanoi, ja sulki puhelimensa. "Te menette auttamaan Lumia, kun se ei osaa vieläkään paketoida lahjoja", Aliisa kertoi Kutkalle ja Elinalle.

Hetken päästä Elina soitti Aliisalle ja kysyi, missä osoitteessa Lumi asui. "Klöäzkatu 21", puhelimesta oli vastattu. Klöäzkadun kulmalla oli pieni rivitalo, jossa näytti olevan paljon asukkaita. "Tuolla on 21!" Kutka huusi. Kaverukset koputtivat ovelle, ja pieni pöllö tuli heitä vastaan. "Hei! Te olette varmaan Elina ja Kutka?" Lumi sanoi. "Joo", Elina ja Kutka vastasivat kuorossa. He paketoivat lahjoja lopun iltaa, ja kesken hommien Kutka kävi ostamassa lisää lahjanauhaa, ja Lumi tuli kantoavuksi. Elina ehti siinä välissä paketoida jo monta lahjaa, vaikkakin ilman nauhoja. Mutta Elina keksii kyllä aina keinoja korvata kaiken: nytkin Elina oli repinyt lahjapaperista suikaleita, joista hän oli taitellut pieniä ruusukkeita. Onneksi Lumi oli tyytyväinen korvikkeisiin, sillä ne näyttivät tosi hienoilta.

Luukku 8

Aliisa jatkoi yhä luentoaan. Kutkan lähettämään avunantokirjeeseen (lue luukku 4) oli tullut toinenkin vastaus:

"Hei Kutkis!

Minä olen Ujo-Anneli. Uunini meni rikki, kun yritin saada siihen kirkkaamman valon. Voisitko auttaa minua? Jos haluat kysyä lisätietoja, soita numeroon 630 24 170 56. Uunissa meni kai joku sähköjohto poikki.

T: Ujo-Anneli Ristisuu".

"Elina! Tule tänne! Sinä tiedät, miten uuni korjataan, ja jollain Ujo-Annelilla on uuni rikki. Sieltä on kulemma joku sähköjohto poikki" Kutka huusi Elinalle. "Sinä voit jäädä kirjoittelemaan luentoasi", hän sanoi Aliisalle, mutta Aliisa ei kullut yhtään mitään, kun hän kirjoitti.

Kun Kutka ja Elina olivat Ujo-Annelilla, Elina alkoi heti säätämään uunin kanssa. Sitten Kutka vielä varmisti, että Ujo-Annelilla ei ollut kissaa. Plink! Uunista irtosi joku osa, ja kaikki pimeni. Taisi tulla sähkökatkos. Elina päätti antaa Ujo-Annelille uuninkorjaamisoppaansa, jolla hän voisi itse korjata uunin sähkökatkon loputtua. 

Pahoittelemme kuvan puuttumista. Ujo-Annelin uunin aiheuttaman sähkökatkoksen takia kuvaa ei saatu toteutettua. 

Luukku 7

Seuraavana päivänä Aliisa meni Kutkan kanssa katsomaan, miten eläinkaupan hoito onnistui Sylvialta. Elina oli jäänyt kotiin jatkamaan verhojen kudontaa, mutta ei olisi tullut muutenkaan (lue edellinen luukku). Sylvia oli kaupassa ja odotti asiakkaita. Hänellä oli pöytänsä takana paljon kuitteja. Vilkaiskaapa ylempää kuvaa, ja verratkaa sitä alempaan kuvaan.

Kun Sylvia tuli niin...
















...sen seuraavana päivänä kauppa
näytti tältä:

Aina kuitenkin on ongelmia... :-/

Rottakoripallo

Kuten jo sanoin, pelaan rottakoripalloa. Saan harjoitella Siimahännäntie 54:llä olevalla koripallokentällä. heitän kahdella ja yhdellä tassulla, mutta en käytä yhden tassun tekniikka kovin usein, sillä siinä käy aina näin:

Koripalloa:

Luukku 6

Kutka istui sohvalla ja luki sanomalehteä. Viimeisten kakkupalojen kuorrutukset valuivat hiljalleen pöydälle. Elina jatkoi mattonsa kutomista. Aliisa yritti etsiä Googlesta tietoa luentoaan varten. "Tytöt! Tämä on mahtava tilaisuus!" Kutka kiljaisi, ja nousi sohvalle seisomaan. "Tilaisuus mihin?" Elina kysyi. "Tähän! Pääsemme eläinkauppaan sijaisiksi, kun sen omistajalla on joulukiireitä!" Kutka huudahti ja hypähti riemuissaan ulko-oven suuntaan. "Oikeastiko?" Aliisa kysyi varovaisesti. Kutka ei enää vastannut, vaan odotti jo Aliisaa ja Elinaa pihatiellä. 

Elina lähti Kutkan perään ulos. Asdasinkuja 11:n kohdalla kaverukset pysähtyivät. "Tässä se nyt on", Kutka sanoi osoittaessaan pientä, vihreää, eläimiä täynnä olevaa taloa. Talon seinällä oli lappu: "Myyjällä kiireitä. Sijaista etsitään." "Muistatko vielä sen puhelinnumeron, joka luki lehdessä?" Elina kysyi Kutkalta. "Joo. 005 26 461 37", Kutka vastasi. Elina näpytteli numeron puhelimeensa ja soitti: "Hei. Ajattelin kysyä siitä sijaisuudesta jota kaipasit lehdessä. Nimittäin minä, Elina, ja kaverini Kutka ajattelimme auttaa sinua tulemalla sijaiseksi." Puhelimesta vastattiin:" No kyllähän se käy! Mikäli pärjäätte eläinteni kanssa." Elina ja Kutka sanoivat kuorossa: "Kyllä me ihan varmasti pärjätään!".

"Minä voin kertoa teille avainten salaisen piilopaikan. Se on vihreän roskiksen alla. Hakekaa avaimet sieltä, ruokkikaa eläimet ja aloittakaa kaupankäynti. Tulen tarkistamaan tilanteen illalla."
Kun Kutka ja Elina pääsivät kauppaan sisälle, Elina kiljaisi hirveästi: "Täällä on hirveästi kissoja! Miten me nyt pärjätään täällä?". "En minä tiedä", Kutka sanoi, yhtä säikähtäneenä. "Mutta me luvattiin", vikisi Elina.

Illalla Ada-kauppias tuli katsomaan miten kaverukset pärjäsivät. Elina kyhjötti kassan takana ja Kutka seisoi lintuhäkin päällä. "Mitä ihmettä?" Ada kysyi. "Täällä on aivan liikaa KISSOJA!" Kutka ja Elina huusivat yhtäaikaa. "Me emme pelkää mitään muuta, paitsi kissoja." Ada katsoi hämmästyneenä ja sanoi: "Tehän olette silti myyneet ruokapurkkeja ja yhden koirankin. Olettehan te pärjänneet". Kutka katsoi hölmistyneenä Adaa ja sanoi: "Aijaa, no mutta kun me luvattiin tulla. Ehkä ei kuitenkaan tulla enää huomenna. Mutta meidän ystävämme Sylvia tulisi kyllä mielellään. Ja hän ei pelkää kissoja yhtään."

Luukku 5

"Kulkuset, kulkuset, riemuin helkkäilee. Talven...", Aliisa rallatti pyyhkiessään pölyjä joulukalenterista. "Haluan katsoa päivän luukun!" Elina sanoi. Elina avasi luukun niin nopeasti, että luukun kansi irtosi vahingossa. "Mikä tuli?", Kutka kysyi. "Kolme piparia", Elina vastasi napostellessaan yhtä niistä. "Ja piparimuotteja". Hetken päästä Kutka marmatti tytöille: "Minulla on tylsää". Silloin Aliisa sai idean: "Käydään katsomassa jouluvaloja, ja otetaan pieni kisa siitä, kuka näkee eniten".

Kaupungilla he näkevät satoja, elleivät tuhansia jouluvaloja. He näkevät myös rusakon, joka yrittää lukea viittä ostoslistaa yhtäaikaa. Yhtäkkiä Aliisa kompastuu pieneen jouluvalopakettiin. "Hui!" Aliisa huudahtaa. "Anteeksi", rusakko sanoo. "Ei se mitään", Aliisa vastaa rusakolle. "Miksi sinulla on viisi ostoslistaa?" Elina kysyy. "Koska minun pitää käydä varmaan sadassa kaupassa", rusakko vastaa. "Mikä sinun nimesi on? Voisimme auttaa sinua", Kutka jatkaa. "Eeva", rusakko kertoo.

Hetken päästä Elina ja Kutka olivat jo eksyneet supermarketin osastoille. Aliisa oli lähtenyt kiireen vilkkaa kaverinsa syntymäpäiville, huomatessaan että ne alkaisivat pian, eikä siksi ollut mukana. Kaikki kävi nopeasti, kun kaikki tehtiin yhdessä.

Kun Kutka ja Elina olivat vihdoin päässeet kotiin, oli Aliisan vuoro yllättää: Pöytä oli katettu täyteen syötävää, kuten leipää ja kakkua. "Kimppuun vaan", Aliisa kehotti Kutkalle ja Elinalle. "Noissa ei ole myrkkyä." "Oletko varma?" Elina kysyi arasti. "Olen", Aliisa sanoi. Ei mennyt sekuntiakaan, kun Kutka ja Elina olivat jo pöydässä, syömässä ja pölöttämässä.

Luukku 4

Aliisa nukkui, ja itse asiassa kyllä Elinakin vähän torkkui. Kutka sen sijaan ei torkkunut. Se odotti kärsivällisenä vastausta viestiin jonka hän oli lähettänyt. Siinä luki näin: "Moi vaan kaikki kylän asukkaat! Jos tarvitsette apua, Kutka hoitaa! Pistäkää vain viestiä. Tai soittakaa numeroon 012 34 567 89 T: Kutkis (Kutka)

Vihdoin postiluukusta tippui kirje. Sen päällä luki "Kutkalle Siniltä" Kutka avasi ja luki mielessään kaiken tekstin: "Moikka Kutka. Mä tarviin apua, ku mulla ei riitä voimat siihen, et saisin haettua joulukuusen. Tuletko auttamaan? T: Sini PS: Asun Uiopinkatu kolmessa." "Mitä minä nyt teen, kun minullakaan ei riitä voimat!?" Kutka mietti.
Sitten hän juoksi Aliisan sängyn luo, ja saneli kirjeen juuri heränneelle Aliisalle: "Moikka Kutka. Mä tarviin apua, ku mulla ei riitä voimat siihen, et saisin haettua joulukuusen. Tuletko auttamaan? T: Sini PS: Asun Uiopinkatu kolmessa." "Niin, mitä tuosta?" "Tule auttamaan, kun minullakaan ei riitä voimat!" Kutka huudahti.

Hetken päästä kaverukset olivat jo Uiopinkadulla. Joka puolella oli joulukoristeita. Kolmosen kohdalla seisoi pieni siili, lumihangessa, heitä vastassa. "Hei! Oletko sinä Sini?" "Kyllä", siili vastasi. Sini näytti kaadettua kuusta, joka makoili hangessa. Aliisa kiskoi, Kutka työnsi ja Sini näytti suuntaa. Viiden minuutin urakan jälkeen Sini tarjosi heille pipareita.
"Pitäkää loput. Minulla on niitä tuhansittain jääkaapissa".



Joulu lähestyy. Kalenterin luukut aukeavat.

Muista seurata!

Luukku 3

Allisa paistoi uutta pellillistä pipareita, sillä vanhat olivat menneet jo yhdessä illassa. Elina kutoi pientä, lämmintä, peittoa, ja Kutka sävelsi uutta kappaletta, jonka nimeksi tulisi "Jouluaatto nyt tulla saa". Postiluukku kolahti. "Kutka, mene katsomaan, kuka sai kirjeen", Aliisa sanoi puhallellessaan uusia pipareita. "Ei nyt pysty", Kutka marmatti. "Minä voin mennä", Elina sanoi ja käveli postiluukulle. "Täällä on kirje sinulle, Aliisa", Elina sanoi pää alaspäin, katse kirjeeseen. "Keneltä?" Aliisa kysyi. "Lilyltä ja Vingulta", Elina vastasi. "Anna tänne vaan", Aliisa sanoi. "Lue se ääneen", Kutka sanoi.

"Hei Aliisa!
Meillä on pieni ongelma, kun aiomme järjestää jokavuotisen joulukulkueen pihallamme, mutta siinä on tuoleja ja muita juttuja, jotka pitäisi saada järjestettyä katsomoksi. Jos viitsit tulla auttamaan, olisin todella iloinen, mutta jos myös katsot Vingun perään, annan sinulle 10€ vaivanpalkaksi", Aliisa kertoi ystävilleen.
"Minä en kyllä jaksa kantaa mitään tuoleja", Elina huoahtaa. "No, me menemme sitten", Kutka sanoo, ja lähtee Aliisa mukanaan.

He pääsevät pian Lilyn ja Vingun luo. Kutka lähtee heti seuraamaan mitä Vinku touhuaa, sillä häntähän piti vahtia. Aliisa sen sijaan alkaa nostella tuoleja kuin mikäkin voimanainen. Viiden tunnin aherruksen jälkeen, Lily sanoo vielä muutaman asian: "Siivoa vielä tuo katu". Viimein Kutka ja Aliisa lähtevät. Matkalla kotiin he laskevat, että Kutkan rahat riittivät siihen, että hän sai uudet kaiuttimet, muuta unohtivat sitten ostaa ne, ja Kutkan rahat jäivät Aliisan taskuun odottamaan oikeaa käyttöään. Kutkan kaiuttimethan vielä toimivat. Mitä turhia uusia ostaa.

Luukku 2

Aliisa, Kutka ja Elina istuivat huohottaen talonsa pihan keskellä olevan kiven päällä. He olivat siivonneet kello yhteen asti yöllä. Yhtäkkiä Aliisan puhelin soi. "Ruska soittaa minulle!" Aliisa huudahti. "Vastaa siihen!" Elina huusi takaisin musiikin melun yli. "Aliisa puhelimessa. No moi! Mitä kuuluu? Ai. No mä tulen vaikka Elinan kanssa auttamaan. Joo. Mikä se sun osoite oli? Qwertytie 1. Okei. Me tullaan. Moi!" Aliisa sanoi ja katkaisi puhelun. "Mikä sillä oli?" Kutka kysyi. "Sen piti paketoida lintu ystäväänsä varten", Aliisa sanoi. "Jää sinä vahtimaan taloa Kutka, niin me mennään hoitamaan sen Ruskan lintu."

Qwertytiellä kävi hulina, sillä Ruska oli päättänyt antaa kaikille linnun lahjaksi. Aliisa, Elina ja Ruska paketoivat lintuja minkä ehtivät. Kasseihin, pusseihin ja nyssäköihin.  

Kun tytöt palasivat kotiin, Kutka söi jo vastapaistettuja pipareita. "Tulkaa tekin maistamaan! Nämä maistuvat nimittäin ihan joululle", Kutka sanoi.

Joulukalenterin luukku 1

Aliisa, Kutka ja Elina istuvat talonsa portailla. Ilmeistä näkee, että jokainen ajattelee jotain todella mahtavaa. "Mikä päivä tänään on?" Elina kysyy. "Tiistai", Kutka vastaa. "Ei, ei, ei. Kuinka mones, jos et ymmärtänyt", Elina jatkaa. "Aijaa", Kutka sanoo. "En minä tiedä." "Ensimmäinen", Aliisa kertoo. "Mitä kuuta?" Elina kysyy. "Joulukuuta", Kutka vastaa. "Joulukuuta! Onko vuosi jo niin pitkällä! Apua! Jouluvalmistelut pitää aloittaa heti!" Elina kiljaisee.

Kaikki rynnivät portaita ylös Elinan johdolla. "Kuka tekee mitäkin?" Elina touhottaa. "Minä voin vaihtaa verhot joihinkin jouluisimpiin." "Minä voin leipoa joitakin pipareita. Vaikka kaksikymmentä", Kutka sanoo. "Minä siivoan hieman", Aliisa sanoo.

Näin alkoi Vuodenaikojen Vartijoiden joulukalenteri.