Aliisan joulutarina, osa 5

Joulupukki käski joulumuoria tarkistuttamaan Yule-tontun huoneen ja tavarat. Mitäköhän hän oli huomannut lokitiedoissa?

"Mitä sait selville, muori?" joulupukki kysyi istuessaan aamupalapuurolla.
"Manteli!" joku tonttu huudahti innoissaan väliin toisesta pöydästä ja kaikki hurrasivat.
"Mitä sanoit? En oikein saanut selvää", muori pyysi toistamaan.
"Että mitä sait selville Yulen huoneesta ja tavaroista?" pukki kysyi uudelleen.
"Hänellä on sitä mitä epäilit. En tiedä, miksi hän oli ottanut sitä", muori päivitteli.
"Jouluntuoksu on vaarallinen aina. Se aiheuttaa vahinkoa sekä ympäristölle että tontulle itselleen. En ymmärrä, miksi joku haluaisi saada tontun niin sekaisin, että hän tuhoaisi kaiken jouluun liittyvän ympäriltään. Kukaan tonttu ei pysty edes koskemaan pulloon, ellei ole jo valmiiksi tuoksun vaikutuksen alaisena, sillä se on niin voimakasta. Joku on siis pakottanut hänet juomaan sitä."
"Mutta kuka olisi voinut sortua niin halpamaiseen temppuun?"
"Kuka tahansa, joka haluaa pilata joulun. Minulla onkin jo epäilty valmiina."
"Kuka?"
"Noin kaksi viikkoa sitten tänne saapui kaksi ihmistä. Ihmettelin jo, miten he olivat oikein löytäneet tänne, mutta ilmeisesti he olivat vain seuranneet jotakuta tontuistani. He käyttäytyivät hieman oudosti ja pyysivät päästä tänne töihin. Tein muutaman testin ja päätin sen jälkeen ottaa heidät töihin."
"Ihmiset Korvatunturille? Miksi et ole kertonut minulle?"
"Odota nyt, muori kulta. Otin ihmiset töihin lelupajalle. Tontut aluksi kauhistelivat sitä ja olivat yhtä hämmentyneitä kuin minäkin, mutta pian me kaikki totuimme. Ihmiset tekivät oikein hyvää jälkeä, kunnes eräänä päivänä he saapuivat myöhässä töihin. Se ei ole ollenkaan tonttujen tapaista, mutta he eivät olleetkaan tonttuja. Samaisena päivänä he ja Yule olivat ylitöissä. Ylityöt eivät ole ollenkaan tonttujen tapaisia, mutta he eivät olleetkaan tonttuja."
"Paitsi Yule! Hän oli tonttu!"
"Niin... Sitä aloin juuri pohtia. Minun pitää mennä jututtamaan Klausia ja Klaaraa", pukki sanoi, nousi pöydästä ja riensi kohti kerrosta -2.

Alhaalla ollessaan pukki koputti tonttujen makuuhuoneiden viereen rakennetun ihmiskokoisen huoneen oveen. Oven avasivat ihmiset Klaus ja Klaara. Ohikulkevat tontut katsoivat heitä kummeksuen kunnes joulupukki astui sisään. Pukki aloitti tiukan läpikäynnin heidän huoneessaan ja käski Klausia ja Klaaraa väistymään.
"Mitä oikein etsit, joulupukki?" Klaara kysyi kummissaan.
"Jos kertoisin, tietäisitte paljastuneenne", pukki tokaisi ja Klaus ja Klaara katsoivat toisiaan peloissaan.
"Miten niin, pukki?" Klaara kysyi mukamas ihmetellen, vaikka hän kyllä tiesi, mistä pukki puhui.
"Selittäkää tämä", pukki sanoi ankarasti ja nosti sängyn alta pullollisen Jouluntuoksua. Klaus ja Klaara katsoivat häntä paljastuneena. "Selittäkää!"
"Emme tiedä, miten se on sinne päätynyt", Klaus yritti puolustaa.
"Mitenköhän on mahdollista, että Yule on lampsinut sisään tullista tämän pullon kanssa, jos hän ei edes voisi koskea siihen ilman, että on jo valmiiksi nauttinut sitä? Tiedätte, kuinka vaarallista Jouluntuoksu on tontuille!" pukki huusi.
"Mutta joulupuk-" Klaara yritti.
"Te saatte potkut! Ja vielä pahempaa, te nimittäin joudutte todennäköisesti vankilaan! Joulupukkia uskotaan, kun tullaan tällaisiin asioihin. Te kaksi saatte maksaa karvaasti" pukki sanoi niin, että ette kyllä uskoisi hänen olevan oikea, lempeä pukki. "Menkää ulos täältä ja kävelkää kanssani toimistooni."

Kun ikävä välikohtaus oli saatu selvitettyä, oli joulujuhlien aika. Muori oli valmistellut ruoat ja kaikki tontut olivat häntä siinä auttaneet. Koristelutkin oli hoidettu yhdessä. Jouluntuoksua juonut Yule saatiin parannettua salaisella vastalääkkeellä ja hän yhtyi samassa yhtä iloiseen joulunjuhlintaan kuin kaikki muutkin tontut.
Kun koko Korvatunturin väki saatiin (Klausia ja Klaaraa lukuunottamatta) suureen ruokasaliin, alkoi iloinen puheensorina ja jouluruokailu.
"Kuunnelkaapa hetki, tonttuseni", pukki huudahti nousten seisomaan. "On tullut minun aikani lähteä lahjojenjakokierrokselle. Pitäkää unohtumaton joulujuhla, erityisesti sinä Yule, älkääkä lopettako, ennen kuin minäkin olen päässyt mukaan. Minulla ei kuitenkaan mene kauaa, onhan mukanani ajanpysäytin. Nähdään, tontut!"
Pukki käveli tyynesti kohti rekeään, nousi siihen istumaan ja huudahti:
"Matkaan Petteri! Matkaan Ailu! Matkaan Suivakka, Mutsikki, Valko, Tilkku, Sipsu, Täpy, Pyry Turpo, Kipinä, Maskotti, Saukki ja Poku! Noustaan ilmaan ja jaetaan jouluiloa kaikille maailman lapsille ja aikuisille, naisille ja miehille, tontuille ja ihmisille, revontulille ja tähdille, sekä jokaiselle muulle, joka maan päällä on! Hyvää joulua!"

Eikös tuon voisi sanoa ihan isoonkin ääneen? N! Y! T! NYT!

Hyvää joulua!