Osa 22

Pelastajat ovat saapuneet Sotkuun!

"Kädet ylös! Täällä puhuu poliisi", Kutka puhui selkeästi megafoniin.
"Pirskatti! Sinilakit löysi meidät!" jonkun ääni kuului portaisiin.
"Hakekaa puolustautumisvälineitä", joku jatkoi.
"Ette voi paeta lain kouraa. Astukaa askel taaksepäin ja laskekaa aseenne", Kutka sanoi tullen valoon. Hän näki Sotkun jäsenten seisovan edessään tassut ylhäällä.
"Olipas heidät helppo napata", Reb mutisi itsekseen.
"Älkää yrittäkö vastarintaa", Kutka jatkoi yrittäen pysyä rauhallisena.
"Yritämmepäs!" joku sotkulainen huudahti kaikkien nostaessa esiin pesäpallomailoja ja tykinkuulia.
"Ette onnistu!" Reb karjaisi ampuen molemmilla käsillään vettä vesipyssyistä.
"Antaudutaan! Niillä on jäävesiaseita! Ne varmasti jäädyttävät meidät kuoliaaksi!" eräs rotta vikisi.
"Jep", muut kannattivat. "No ei nyt oikeesti. Kimppuun!"
"Hyvä, nyt muut pääsevät sisään, sillä on tarpeeksi meluisaa. Ota pyssy, Kutka!" Reb huudahti ja heitti toisen vesipyssyistä ja täysiä vesitankkeja Kutkalle.

Samaan aikaan Aliisa ja Musse kiipesivät viemäristä Elinan luo:
"Elina! Ihana nähdä sinua!" Aliisa huudahti ja ryntäsi halaamaan Elinaa.
"Aliisa! Ja oletkos sinä Kutkan pikkuveli?" Elina kysyi Musselta.
"Olen. Ossi on generaattorihuoneessa ja Kutka ja Reb taistelevat Sotkun jäsenten kanssa", Musse kertoi.
"Mennään takakautta auttamaan heitä!" Elina huudahti ja avasi sellinsä oven, jonka vanginvartija oli Kutkan ja Rebin saapuessa unohtanut lukita.


Kutka ja Reb olivat alakynnessä kymmeniä isokokoisia rottia vastaan.
"Me taidamme hävitä. Oli mukava tuntea sinut, Reb", Kutka voihki.
"Samat sanat. Hyvästi", Rebkin antautui.
"Hyvästit kuuluu sanoa näille karmeille sotkulaisille!" Elina ryntäsi raivopäisenä kulman takaa ja löi monta rottaa kanveesiin.
"Elina!" Kutka ja Reb huudahtivat iloisesti yhtä aikaa.
"Yhdessä voitamme mitä vain", Aliisa kannusti muita.
"Menkää turvaamaan saategeneraattori!" joku Sotkun rotista huusi.
"Oi ei, toivottavasti Ossi on ehtinyt sammuttamaan sen!" Musse säikähti.

"Mitenkäs tämä nyt oikein sammutetaan? Se on juuri käynnistynyt ja lähettää saastetta Espooseen. En löydä mistään virtanappulaa!" Ossi mumisi itsekseen. "O-ou, joku taitaa olla tulossa!"
"Täällä on tunkeilija! Vangitkaa hänet!" huoneeseen tullut Sotkun jäsen ärisi perässä tuleville rotille.
"Lällällälläl lieruu! Ettepäs saakkaan kiinni", Ossi huusi ja alkoi juosta ympäri huonetta kuin hullu.
"Mitä se tekee?" Ossi kuuli jonkun kuiskaavan toiselle rotalle.
"En tiedä. Ehkä se yrittää harhauttaa meitä. Napataan se!" toinen vastasi ja lähti tulemaan Ossia kohti.
Ossi nosti maasta jonkin metallinpalan, johon hänen jalkansa oli osunut. Hän ei tiennyt mikä se oli, taikka mistä se oli tullut, mutta sai sillä kolkattua edes muutaman hyökänneen rotan. Hän syöksähti kohti generaattoria ja löi siihen muutaman kerran lujaa. Pian se alkoi savuamaan, jolloin Ossi löi vielä kerran oikein lujaa, ja koko kone hajosi tuhannen pirstaleiksi. Ossi oli pelastanut maailman. Pian alkoi Sotkun jäsenten alakuloinen voihkinta.
"Ossi! Sinä pelastit meidät kaikki! Kiitos!" Elina riemuitsi ja halasi serkkuaan.
"Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin meidän kaikkien hyvä yhteishenki", Reb nyökkäili.
Aliisan sanoin:

"Yhdessä voitamme mitä vain!"

Ja tuo on totta. Tämä syysjännäri loppui tähän. Ja sekin on totta. Kiitos lukemisesta ja oikein mukavaa loppuvuotta ja joulukalenterin odotusta!

Osa 21

Kutka, Musse, Reb, Aliisa ja Ossi ovat valmiina toteuttamaan suunnitelmaansa Sotkua vastaan. Heitä kaikkia taitaa myös hieman jännittää!

"Minulla on viemärinkannenavaaja mukanani. Sen avulla pääsemme kaikki sisälle", Aliisa kertoi.
"Hienoa. Minä täytän vielä minun ja Kutkan vesipyssyt", Reb sanoi.
"Reb, huolehdinko minä megafonista?" Kutka kysyi Rebin avatessa vessan vesihanaa.
"Huolehdi vain", Reb huikkasi takaisin. "Onko sinulla myös poliisilakit?"
"On, on", Kutka nyökkäili.
"Suunnitelma on siis seuraavanlainen: Aliisa avaa viemärinkannen, johon luikahdamme. Kutka ja Reb lähtevät itätunneliin, ja minä, Musse ja Aliisa jatkamme kaakkoon. Pian minäkin vaihdan suuntani etelään, ja Aliisa ja Musse jatkavat kaakkotunnelia. Kutka ja Reb päätyvät isoon risteykseen, jossa antavat äänimerkin. Pian sen jälkeen he saapuvat portaita pitkin Sotkun päämajan aulaan ja minä generaattorihuoneen ilmastointikanavaan. Kutka ja Reb pitävät niin kovaa ääntä, että minä saan avattua ilmastointiputken luukun. Aliisa ja Musse ovat tällä välin vapauttaneet Elinan. Sotku kukistetaan ja se on sitten vain siinä. Vai?" Ossi mietti.
"Aivan oikein. Eiköhän aloiteta!" Aliisa valmistautui.

"Näin! Kansi on auki, hypätäkää sisään!" Aliisa hihkui avatessaan viemärinkannen.
"Nähdään toivottavasti pian!" Kutka pelkäsi.
"Tottakai nähdään. Moikka! Muistakaakin antaa äänimerkki!" Aliisa rauhoitteli.
"Sinne menivät", Musse mutisi pelokkaasti Rebin ja Kutkan poistuttua toiseen tunneliin.
"Jep. Nyt menen minäkin. Nähdään, kamut!" Ossi huoahti jännittäen.
"Heippa, Ossi!" Musse ja Aliisa huudahtivat.
"Musse, mennään odottamaan Elinan huoneen lähelle. Saavumme paikalle lattiakaivosta", Aliisa selitti tarkasti, mutta hiljaa, jottei heitä kuultaisi.
"Okei...", Musse epäröi.

"Kong! Kong! Kong-ka kong!"

"Tuo oli äänimerkki. Menen valmiiksi ruuvailemaan kanavan venttiilejä", Ossi höpisi itsekseen.
"Tule, Musse! Menen jo avaamaan viemärinkantta", Aliisa viittoili apurilleen.
"Sitten vain alas, Kutka!" Reb henkäisi syvään.

Sinne jäivät ystävämme tällä kertaa, selviävätkö he? Mitä Ilmastolle ja Sotkulle käy? Ja ennen kaikkea, miten tämä kaikki loppuu, palaako kaikki ennallen? Jännitys tiivistyy... (koska norsu istui dekkarin päälle....)
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(/hiiri)Yhteiskunnassa

Osa 20

Kutka, Reb, Musse, Aliisa ja Ossi ovat laatineet suunnitelman Elinan ja muiden Ilmaston jäsenten pelastamiseksi karmealta saastuttajakopla Sotkulta. Onnistuvatko he?

"Päätettäisiinkö nyt tehtävät?" Aliisa ehdotti, kun suunnitelma oli hiottu valmiiksi.
"Minä haluan ainakin turvallisesti mennä Elinan luokse", Ossi pelkäsi.
"Minäkin!" Reb hihkui.
"Minäkin tahdon", Musse vinkui.
"Ja minä!" Kutkakin marmatti.
"Nyt arvotaan!" Aliisa julisti.
"Miten?" Reb kysyi.
"Mitäpä jos kirjoitettaisiin paperille tehtävät, ja sitten vedettäisiin lappuset hatustani?" Aliisa ehdotti.
"Hyvä ajatus. Eli kaksi harhauttajaa..." Ossi rupesi kirjoittamaan.

"Sitten vielä yksi generaattorinsammuttaja", Kutka lisäsi Ossin lappuihin.
"Laput tänne, ja eikun sitten vain nostelemaan!" Aliisa innostui.
"Minkähän minä saan...?" Kutka aloitti. "Harhauttaja! Oi ei!"
"Ja minulle tuli sama", Reb totesi.
"Mussen vuoro!" Aliisa hihkaisi.
"Tässä lukee "pelastamaan". Menenkö siis Elinan luo?" hän kysyi.
"Aivan oikein, Musse! Entä minä?" Ossi nosti lapun. "Generaattorinsammuttaja! Apua! Selviänkö minä tästä millään!?"
"Minä olen silloin myös pelastaja. Eiköhan aloiteta: Kutka ja Reb, kipaiskaa lähikulman nukkekotimyyjäisiin, sillä sieltä saatte varmasti hyvänkokoista tavaraa harhauttamiseen. Minulla on viemärinkannenavaaja. Ossi, sinäkin voit tulla mukaamme viemärinkannen alta. Se voi olla helpompaa kuin ikkunasta", Aliisa tohkotti.

Kutka ja Reb olivat saapuneet isoon halliin, joka oli täynnä nukkekotitarvikkeita ja niiden ostajia, sekä myyjiä. Pojat yrittivät piilotella pöytien alla, jotteivät herättäisi sen kummempaa paniikkia. Aliisa oli näppäränä tyttönä tutkinut tarkasti myyjäisiä ja tiesi tasan tarkkaan, miltä pöydältä Reb ja Kutka löytäisivät hyvää tavaraa. Kutka kuikuili vasemmalta ja Reb oikealta, kunnes Rebin näkö havaitsi pöydän numero 17. He kipusivat vikkelästi pöydän pitäjän syliin ja tervehtivät tätä. He suostuttelivat naisen antamaan heille vesipyssyt, megafonin, poliisilakit, sekä Kutkan haluaman silmälasienpuhdistusliinan (muistatkos vielä Kutkan silmälasiasian?). Tämän jälkeen he poistuivat vaivihkaa koko rakennuksesta ja palasivat kotiinsa.

Semmoinen lyhyt ja ytimekäs pätkä tänään, luethan jännärin loppuun asti?
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(/hiiri)Yhteiskunnassa

Osa 19

Elina on joutunut Sotkun panttivangiksi, mutta on pystynyt hälyttämään soittamalla apujoukkoja.

"Minä voin soittaa Aliisalle, jos sinä soitat Elinalta lisätietoja", Kutka ehdotti Rebille.
"Soita myös Ossille. Saatamme tarvita häntäkin", Reb sanoi.
"Entä isä?" Musse kysyi.
"Ei Severus varmaan pääse, jos hän kerran on kuuluisa ja hyvin työllistetty arkkitehti", Reb totesi.
"Niin. Parempi vain kysyä niitä, jotka varmasti pääsevät", Kutkakin jatkoi.

Elina kuuli kännykkänsä värisevän laatikon alla, jolloin hän nosti sen.
"Reb?"
"Elina! Tarvitsemme lisätietoja!"
"Tulkaa vain talomme etuovelta oikealle, kunnes päädytte autotielle. Jatkakaa tien reunaa eteenpäin, ja menkää suoraan, vaikka tie kääntyykin. Edessä on puska, jossa näkyy huoneeni ikkunat. Tulkaa varovasti, sillä teitä ei saa huomata. Autotiellä on viemärinkansi, avatkaa se. Päädytte ilmastointihormiin, jonka kautta pääsette huoneeseeni. Ketkä kaikki siellä on?"

"Minä, Kutka, Kutkan pikkuveli Musse, Aliisa ja Ossi. Odota hetki, varmistan vielä Kutkalta. Kutka? Hän nyökytti, eli Aliisa ja Ossi tulevat myös."
"Selvä. Eli 5 henkilöä?"
"Jep."
"Kaksi teistä tulee tänne. Kahden täytyy harhauttaa jollain tavalla Sotkun jäseniä, jotta he eivät tule vankien huoneisiin. Täällä on lisäksi saaste- ja myrkkykaasugeneraattorit, jotka pitää tuhota. Aliisa saa hoitaa ne, sillä hän ei mahdu ilmastointihormeihin. Voitte päättää tehtävänjaot itse."
"Siinäkö kaikki?"
"Harhauttaessanne voitte esittää Ilmaston hiiri- ja rottapoliiseja! Muistakaa kiirehtiä, sillä olen kuullut sotkulaisten puhuvan hyökkäyksistä pääkaupunkiseudulle ja Ilmaston tuhoamisesta lopullisesti!"
"Teemme parhaamme, Elina."
"Hyvä. En voi puhua enempää, sori", Elina sanoi nopeasti ja hiljaa lopettaen puhelun, sillä vahti oli taas tulossa.

Aliisa oli jo saapunut Elinan, Kutkan ja Rebin taloon, mutta Ossia odoteltiin vielä. He kuitenkin alkoivat jo laatimaan suunnitelmaa!
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(/hiiri)Yhteiskunnassa

Osa 18

Sotku hyökkäsi eilen Ilmastoon! Elinan päälle suihkutettiin myrkkykaasua, joten mitäköhän hänelle kävikään? Toivottavasti ei mitään kovin kamalaa...

"Mmmhhh... Missä minä oikein olen?" Elina mutisi hieroessaan silmiään.
"Tervetuloa Sotkuun, pikkuneiti", isokokoinen harmaa rotta sanoi ilkeästi.
"Mitä te oikein teette!?" Elina kauhistui.
"Miten niin? Ei se sinulle kuulu!"
"Kuuluu! Kerro edes missä olen!"
"Onpas siinä kiivas neitonen! Minähän sanoin jo: Sotkussa."
"Missä? Missä on Sotku?"
"Hah, enpäs kerro, sinä kuitenkin kerrot siitä huijariystävillesi, jotka pelastavat sinut! Nähdään!"

Rotta lähti huoneesta ja Elina tajusi olevansa yksin. Huone oli kylmä ja kolkko, mutta siinä oli ikkunat, mistä Elina tiesi olevansa maanpinnan yläpuolella. Lattialla oli laatikoita, joista hän voisi tehdä tornin, jottan näkisi ulos. Hänen kätensä olivat kuitenkin sidottu selän taakse. Ilmaston koulutuksessa oli opetettu monia keinoja, joilla köysistä pääsisi irti. Lattialla ei ollut teräviä kiviä, Elina ei ollut riittävän vahva katkomaan niitä noin vain, eikä hän saanut ranteitaan liikuteltua. Hän nousi kuitenkin vaivalloisesti seisomaan ja käveli kohti laatikoita, joissa oli terävä kulmat. Hän hinkkasi köysiä niihin hetken aikaa, kunnes tunsi kätensä vapaiksi. Saman tien hän tarkisti takkinsa taskut: puhelin ja välipalapatukka olivat tallella. Elina kasasi laatikot portaiksi, sillä ikkunat olivat aivan katonrajassa. Hän kiipesi niitä pitkin ylös ja soitti kotipuhelimeensa:
"Haloo", hän huhuili.
"Hei, Kutka Råtta puhelimessa. Kuka siellä?" Kutka vastasi puhelimeen.
"Kutka! Ihana kuulla sinuakin pitkästä aikaa! Täällä Elina."
"Elina! Pojat, Elina soittaa minulle! Miten sinulla on mennyt?"
"En ehdi jaarittelemaan siitä sen enempää. Olen panttivankina Sotku Ry:ssa, joka on rottien saastejärjestö. Tulkaa pelastamaan minut ja muut Ilmaston jäsenet. Rakennus sijaitsee ihan teidän lähellänne, sillä näen talomme. Ottakaa vaikka Aliisakin apuun."
"Missä tämä Sotku nyt siis tarkalleen ottaen sijaitsee?"
"Pitää lopettaa, vahti tulee!" Elina hätääntyi sulkien puhelimensa.

Hän ryntäsi lattialle ja laittoi kännykkänsä laatikon alle kuullessaan lukon avaamisääntä. Hän otti myös eväspatukan taskustaan ja piilotti senkin. Laittaessaan kädet selkänsä taakse, ne näyttivät siltä, kuin hän olisi yhä köysissä. Pian ovi auksei ja sama vahtirotta tuli sisään.
"Minun piti ottaa sinulta kaikki tavarasi", hän sanoi alkaen tutkimaan Elinan taskuja. "En löydä mitään ja saat pitää palttoosi."
Elina huoahti säikähdyksestä, sillä hän oli tajunnut saaden näin säilytettyä tavaransa.

Tullaankohan Elinaa pelastamaan jo pian? Mitä silloin tapahtuu? Alkaa mennä jännäksi!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(/hiiri)Yhteiskunnassa

Osa 17

Elinalle luennoinut "asiantuntija" Ilkka Maasika jäi kiinni Sotkun vakoojana. Vili Hiirulainen on ollut jo hieman aikaa kadoksissa ja nyt Elina on saanut tehtäväkseen soluttautua Sotkuun.

"Järjestömme jäsenet ovat nyt lähteneet etsimään kadonnutta Sotkun jäsentä sieltä metsästä. Kun he löytävät hänet, sinä astut kuvioihin. Ilmaston autonkuljettajat vastaavat sinun pääsystäsi metsään, kun ilmoitus tulee", Elinan johtaja selitti.
"Mitä minä oikeastaan teen siellä?" Elina pyysi tarkennusta.
"Sinä vain menet seisomaan sinne ja lähdet kävelemään tuohon suuntaan", johtaja näytti karttaa.
"Pitääkö minun tehdä jotakin muuta?"
"Ei. Sinä vain kävelet tuonnepäin, ja odotat, että Sotku Ry:n etsijät löytävät sinut."
"Mitä minä teen Sotkussa?"
"Ai niin, sinunhan piti päästä herra Hiirulaisen oppiin! Nyt hänen ollessa kadoksissa, meillä ei ole tarjota yhtä hyvää opettajaa, jolla ei olisi koko ajan kädet täynnä työtä."
"Onko muuten Ilkka Maasika kertonut mitään?"
"Ei. Olemme kokeilleet kaikkia keinoja, kuten kutittamista ja herkkujen syömistä nenän edestä. Sotkulaiset on opetettu puolustautumaan monia keinoja vastaan. Nyt sinä saat kuitenkin mennä takaisin toimistoosi, sillä minulla alkaa tärkeä kokous vakoojieni kanssa."
"Selvä, johtaja."

Elina suolki oven perässään, ja lähti astelemaan kohti C-siipeä. Hän tarkkaili koko ajan ympäristöään, sillä Ilmaston jäsenet oli opetettu tekemään niin. Kun Elina oli päässyt huoneeseensa, hän heittäytyi sängylleen lukemaan kirjaansa, jonka oli lainannut Ilmaston kirjastosta. Ei ehtinyt kuitenkaan kulua puolta tuntiakaan, kun Elina hypähti ylös säikähdyksestä: hälytysääni oli pärähtänyt soimaan! Hän tarkisti seinältään olevista valoista hälytyksen aiheen: Sotku! Muut valot olivat hälytysharjoitus, tulipalo, murtovaras ja pölypallerohälytys (postipalleroille). Samassa valojen yläpuolella olevaan infonäyttöön ilmestyi johtajan kasvot:
"Evakuointi käynnistetty, 1-luokan Hienostot ja Riemustot, auttakaa!"
Elina tiesi tasonsa, ja ryntäsi ulos huoneestaan. Hänen pitäisi pelastaa lapset, jotka olivat häkeltyneenä luokkahuoneissaan, sekä tietysti muutkin. Lapset olivat kuitenkin etusijalla.

Avatessaan oven, hän näki arviolta 20 rottaa, joilla oli kaasunaamarit ja suojapuvut. Osalla heistä oli myös kammottavat saasteruiskut, joilla he suihkuttivat ympärilleen myrkkykaasua. Elina kipitti matalalla kohti luokkahuoneita, ja avasi niiden ovet nopeasti. Hän kehotti suurta hiirijoukkiota tulemaan perässään turvahissiin, joka nostaisi heidät silmänräpäyksessä maan pinnalle. Ensimmäisenä Elina varmisti kaikkien päässeen pommisuojaan, jossa oli ilmalukko. Siinä he voisivat hetken rauhoittua, ja siirtyä sitten ilman häntä maan valoisalle puolelle.
Sotkulaiset olivat jo ehtineet käydä läpi melkein koko muun rakennuksen ja suurin osa Ilmastolaisista oli siirtynyt ylös hisseillä. Elina pakeni työn alla olevaan E-siipeen, mutta Sotkun jäsenet tulivat tiiviisti perässä. Hän tiesi, ettei enää ehtisi millään pois rakennuksesta ja jäikin loukkuun rakennusvälineiden keskelle. Pian hän näki kahden suuren rotan tunkevan itsensä Elinan luo, jolloin he suihkuttivat hänen nenälleen kaasua. Elinan silmissä sumeni.

Mitä Elinalle kävi!? Se selviää huomenna!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(/hiiri)Yhteiskunnassa

Osa 16

Viime kerrala Elinan käskettiin mennä Vili Hiirulaisen luennolle, mutta hän päätyikin huonosti asioista tietävän Ilkka Maasikan luentosaliin! Miten Elinan tietämykselle käy?

Elina oli ottanut itseään niskasta kiinni, ja kävellyt johtajansa toimistoon kertomaan Ilkasta ja Vilistä.
"Hyvää päivää johtaja", Elina tervehti reippaasti.
"Päivää, Elina Diimahäntä. Mitä asiaa sinulla on?" johtaja kysyi.
"Tulin kyselemään Vili Hiirulaisen perään."
"Herra Hiirulainen? Hänhän on luentosalissa numero 1."
"Mutta kun ei ole! Siellä on vain Ilkka Maasika, joka ei osannut auttaa minua ollenkaan! Tiesin itsekin paremmin Sotkusta ja ammatistani kuin hän! Sitäpaitsi hän luuli minua Riemustoksi!"
"Meillä ei mielestäni ole työntekijää nimeltä Ilkka Maasika. Tarkistan vielä."
"Onko?"
"Ei. Kiitos kun tulit kertomaan. Lähden mitä pikimmin selvittämään tilannetta. Epäilen hänen olevan Sotkun agentti."
"Ei kestä kiittää. Kaikki Ilmaston puolesta, Ilmasto kaikkien puolesta."
"Miltä hän muuten näytti?"
"Lyhyt, hieman tukeva, punaiset silmälasit ja Jussi-paita."
"Kiitos vielä kerran, neiti Diimahäntä. Voit mennä toimistoosi."

Elina oli tuskin ehtinyt istahtaa huoneessaan, kun ovelle koputettiin. Hän kurkisti postiluukustaan, josta kurkisti takaisin johtajan sihteeri, Johanna-Hanna Hannikainen.
"Päivää rouva Hannikainen, mitä asiaa sinulla on minulle?" Elina kysyi.

"Tule pian! Asia koskee Maasikaa", rouva Hannikainen selitti tyngästi.
Elina ja johtajan sihteeri juoksivat käytäviä kohti D-siiven luentosaleja. He näkivät johtajan penkovan laatikoita salissa yksi.
"Mikä hätänä, johtaja?" Elina kysyi hätääntyneenä.
"Itseään Ilkka Maasiaksi kutsunut oli Sotkun vakooja, aivan kuten arvelinkin. Pidätimme hänet ja häntä kuulustellaan paraikaa. Vili Hiirulainen on kadonnut", johtaja kertoi.
"Kadonnut? Eikö hänestä ole mitään tietoa?"
"Tämä sali oli hänen, ainakin ennen Maasikan tuloa. Pöytälaatikoista on toistaiseksi löytynyt vain Vilin papereita."
"Oletko varma?" Elina kysyi nostaen pientä paperikassia, joka oli heitetty roskakoriin.
"Elina, olet oikea aarre! Tässä lukee paljon uutta tietoa Sotkusta, sillä Maasika on viestyínyt heidän kanssaan. Hän on varmasti hyödyntänyt pölypalleropostia, sillä palleroiden monistuessa koko ajan, emme voisi millään tietää, jos sinne eksyisi muutama vihollisenkin pallero. Voimme kyllä helposti vangita myös vihollispallerot kysymällä muutamia kysymyksiä, mutta palleroiden osatessa itse muuttaa kokoaan suureksi taikka pieneksi niitä ei voi vangita. Ne pääsevät halutessaan karkuun vaikka nuppineulankärjen kokoisesta reiästä!"
"Löytyykö papereista mitään kiinnostavaa?"
"Löytyy! Sotkun eräs naispuolinen valkoinen hiiri on kadonnut yhdistyksen syyspiknikillä! Käyvätkö "niin hurjat ja pelottavat" sotkulaiset piknikillä? Mutta tämä niin hauska ja omituinen uutinen auttaa meitä siinä määrin, että saamme sinut, Elina, lähetettyä sinne! Hiiren etsinnät ovat käynnissä tälläkin hetkellä, mutta me Ilmaston jäsenet etsimme sen hiiren, kuulustelemme häntä, ja jätämme sinut sinne metsään! Pääset huomioita herättämättä ja helposti sisään!"
"Nerokasta!"
"Suostuthan?"
"Tottakai! Tekisin miltei mitä tahansa Ilmaston ja ilmaston puolesta!"

Näin tällä kertaa! Elinalle saattaa käydä huonosti! Entä Vili Hiirulaiselle? Entä Ilmastolle?
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(/hiiri)Yhteiskunnassa

Osa 15

Viime osassa jäimme Elinan osalta pölypalleropostiin ja harmaisiin vaatteisiin. Miksiköhän Elinalle laitettiin tekokorvakoru?

"Noin! Nyt menet varmasti täydestä", Ilmaston ompelijatar Sinikka huudahti aseteltuaan tekokorvakorun Elinan korvaan.
"Saat pian mennä käytävän toiseen päähän, luentosaliin. Siellä saat hieman lisäohjeita asiantuntija Vili Hiirulaiselta", toinen ompelijatar, Jaana, kertoi.
"Eli siis mitä minun nyt tarkalleen ottaen pitää tehdä?" Elina mietiskeli katsellen vaatteitaan.
"Mene vain herra Hiirulaisen luo, hän kyllä kertoo. Meillä on vielä tusina pukuja tekemättä", Sinikka hoputteli.
"Okei...", Elina mutisi ja lähti ovesta ulos.

Saapuessaan oikealle ovelle, hän tietysti avasi sen. Luentokorokkeen takana seisoi lyhyt ja hieman punkero hiirimies, joka tiiraili keskittyneenä papereitaan. Elina lähti kävelemään portaita alas häntä kohti.
"Öh, herra Hiirulainen?" Elina kysyi epäröiden.
"Hm? Ootkos sinä se Siimahius?" hiiri kysyi takaisin.
"Olen, ja itse asiassa se on kyllä Diimahäntä", Elina selvensi.
"Ai, niin tietysti, joo...", hiiri mutisi hiljaa kääntäen katseensa takaisin papereihinsa.
"Olin siis tulossa kuuntelemaan lisäohjeita jotakin, en tiedä oikein mitä, varten. Ompelijattaret Sinikka ja Jaana ohjasivat minut tänne", Elina kertoi.
"Sanoitkos jotain?"
"Että olin tulossa kuuntelemaan lisäohjeita tehtävääni varten."
"Aivan, aivan. Mikäs se sinun nimesi nyt taas olikaan?"
"Elina Diimahäntä. Dii-ma-hän-tä."
"Juu, selvä. Tulepas tänne niin minä kerro sinulle sitten niitä lisäohjeita."
"Okei. Oodtas hetki, otan muistikirjani esille."
"Et sinä kai semmoista tarvitse. Et sinä siitä ohjeita kuitenkaan voi katsoa."
"Miksi en?"
"Olisi se nyt vähän hassua jos Sotkulainen katsoisi ohjeita siitä, miten Sotkussa kuuluu käyttäytyä!"
"Niinpä, niinpä, en ota mitään esille..."

"Elina, sehän oli nimesi?"
"Oli."
"Minä olen Ilkka Maasika, mutta kutsu nyt vain Ilkaksi."
"Selvä", Elina sanoi, mutta tiesi kuitenkin olevan väärässä huoneessa.
"Aloitetaanpas. Elikkä sinähän olet menossa Sotku Ry:n maanalaiseen toimistoon. Vaatteet saat ompelijoilta."
"Itse asiassa kävin jo heidän luonaan."
"No sepäs mainiota, niin tunnet heidät kun menet sinne ja voit vaikkapa hieman rupatellakin."
"Siis öh... minä kävin jo siellä sovituttamassa vaatteita ja minulla on ne nyt päällä!"
"Ai! Niinpä tietysti joo... Mutta kuitenkin, olet menossa tuonne", Vili näytti kartasta. "Toimialasi on... Mikäs se taas olikaan..."
"Hienosto, eli hiirien ilmastoenergiannuuskutteluopettaja salaisen työnkuvan osastolla."
"Etkös sinä ollutkaan Riemusto, taisin muistaa väärin... Mutta täällä sinä olet viemärirotta. Toimit siis Sotkun alaisena ja tottelet kaikkia heidän käskyjään. Yritä olla innoissasi saasteesta ja maailman tuhoamisesta, tai muuten he epäilevät sinua vakoojaksi. Ilmoita kaikista saamistasi tiedoista välittömästi minulle, niin minä sitten kerron ne pomolle."
"Selvä."
"Siinä kaikki."
"Eikö muuta?"
"Enempää en tiedä."
"Okei, kiitos ja näkemiin herra Hiirulainen."

Kun Elina oli päässyt huoneesta ulos ja kipittänyt toimistoonsa hän hengähti syvään.
"Olipas outo tyyppi. Asiantuntijakin muka, eihän hän edes oikeastaan tiennyt mitään! Okei, eihän hän edes ollut Vili Hiirulainen, vaan Ilkka Maasika! Ehkä hän olikin vain eksynyt väärään huoneeseen! Paras mennä kysymään pomolta herra Hiirulaisen perään."

Semmoinen uppo-outo Maasika sitten tällä kertaa! Pääseeköhän Elina kunnon ohjeistukseen? Mitäköhän Vilille on käynyt? Ja mitä vielä tuleekaan tapahtumaan? Lue huominen osa!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa Rotta(/hiiri)Yhteiskunnassa

Osa 14

Elina on läpäissyt ensimmäisen itse opettamansa oppitunnin kunnialla. Tällä kertaa kuulemme myös Kutkan, Rebin ja Mussen touhuista!

"Auh! Musse! Se, että nukut vieressäni ilmapatjallasi ei tarkoita, että saat kierähtää päälleni ja murtaa luuni heti aamusta!" Reb ärähteli Musselle herätessään.
"Anteeksi Reb. En minä voi sille mitään, että kääntyilen unissani!" Musse puolustautui.
"Hoaah! Mitäs te taas täällä melskaatte kukonlaulun aikaan?" Kutka venytteli sängyssään.
"Musse melkein murskasi kylkiluuni! Ole onnellinen, että sinulla on sentään oma, kunnollinen peti, etkä joudu nukkumaan kivikovalla patjalla lattialla kuten minä!" Reb puhisi.
"En mahda asialle mitään!" Musse vikisi.
"Niinpä niin...", Reb mutisi.
"No ei hän sille mitään voi tehdä! Ei häntä nyt siihen patjallekaan voi kahlita!" Kutka puolusti veljeään.
"Joo. Unohdetaan nyt vaan koko juttu ja mennään aamutoimiin", Reb huokaisi vihaisella sävyllä.

Kun aamupala oli melkein syöty, pojat ottivat kupilliset kahvia (Reb joi bergamottiteetä) ja kaapista löytyneet croissantit.
"No, pitäisikös sille Elinalle nyt soittaa?" Reb mietiskeli.
"Totta. Minua alkaa vähän huolestuttaa hänen puolestaan. Juuri tämä kaikki, mitä kerroit tullessasi. Pelottaa, mitä hänelle käy", Kutkakin pohti.
"Ottakaa puhelin kauniiseen käteen ja soittakaa!" Musse sanoi päättäväisesti.
"Eli pitääkö minun pestä kädet? Lämmintä vettä ja saippuaa?" Kutka ihmetteli ja ehkä hieman panikoikin.
"Älä ole höpsö. Kyllä sinä voit tuohon lankapuhelimeen koskea ihan ilman erillistä käsipesua. Älykännykkä on sitten eriasia, kun siihen jää ikäviä rasvajälkiä", Reb tuhahti.
"Okei... Mitä minä sanon hänelle?" Kutka mietti.
"Kysyt vain mitä kuuluu, mitä on töissä mennyt ja onko hän kunnossa", Musse selitti.
"Ja kerrot tietysti kuka olet, varsinkin kun soitat yhteisestä puhelimesta", Reb jatkoi.

Kutka pyöritti numeron ja alkoi odottelemaan luuri korvallaan. Hän odotti ja odotti, mutta kukaan ei vastannut.
"Ei hän vastaa!" Kutka säikähti.
"Mitäköhän hänelle on sattunut?" Mussekin kauhisteli.
"Äh, olemmeko ihan tyhmiä! Elinahan on maan alla! Ei siellä ole kenttää!" Reb huudahti.
"Eli häneen ei ole mahdollista saada yhteyttä?" Kutka pelkäsi.
"Entä jos hänelle sattuu jotain?" Musse säesti.
"On yksi tapa saada yhteys: menemällä suoraan puhumaan hänelle", Reb keksi.
"Mutta silloinhan hän tietäisi sinun varjostaneen häntä Ilmastoon, sillä et kai sinä muuten pääsisi sisälle toimistoon, koska tarvitset salasanan!" Musse torjui ehdotuksen pätevästi.
"Tuo on kyllä totta... Ehkä me vain luotamme siihen, että Elina ottaa itse yhteyttä, mikäli jotakin tapahtuu", Kutka luovutti.
"Sovitaan näin", Musse ja Reb suostuivat.

Samaan aikaan Ilmaston tiloissa Elinaa oli taas pyydetty johtajan toimistoon. Hänelle oli kerrottu tehtävä, jota hän lähtisi suorittamaan. Elinaa oli käsketty perumaan oppitunnit ainakin seuraavan viikon osalta. Se hieman harmitti häntä, sillä hän oli juuri päässyt siinä alkuun! Hänen oli kuitenkin toteltava johtajaansa, joten hän lähetti vanhanaikaisesti (mutta uudistetulla menetelmällä) pölypalleropostia. Ennen vanhaan rotat viestivät usein kärpästen, kovakuoriaisten sun muiden sellaisten avulla, mutta Ilmaston kehittelemä pölypalleromenetelmä on toimivampi. Useat pikkuötökät kuolivat niiden huonosta kohtelusta, raskaista kantamuksista ja pitkistä matkoista johtuen. Pölypallerot ovat kuitenkin salamannopeita, monistuvia (ainakin kokemusten perusteella), ja vahvoja.

Lauma pölypalleroita tappelemassa siitä, kuka saa viedä postin.
Ne nimittäin oikein nauttivat postin kuljettamisesta!

Elina kirjoitti viestit lapuille ja vei laput A-siiven pölypalleropostitoimistoon. Pienet ja söpöt, harmaat otukset sitten lähtivät matkaan maanpinnalle johtavaa postihormia pitkin.

Seuraavaksi Elinan oli määrä pukeutua Ilmaston ompelijattarien, Sinikan ja Jaanan, ompelemiiin harmaisiin vaatteisiin. Asukokonaisuuteen kuului pipo, villapaita, rikkinäiset legginssit ja tiukat hanskat. Lisäksi hänelle laitettiin korvaan tekokorvakoru (eli Elinan korvaa ei lävistetty). Miksiköhän?


Niinpä, miksiköhän? Mikäli haluat tietää tarkemmin, kannattaa lukea huominenkin osa!
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa RottaYhteiskunnassa

Osa 13

Kutka ja Reb ovat saapuneet takaisin kotiinsa. Kutka toi Mussen mukanaan Helsingistä ja Reb on heille kertonut kaiken kuulemansa. Nyt siirrymmekin toiseen tapahtumapaikkaan, nimittäin Ilmastoon.

Elina piti puhelintaan kuononsa edessä ja katseli siitä toimistotilojen karttaa. Hän vilkuili vuorotellen etelä- ja pohjoisseiniä etsien ovea H4, jonka takana hänen luokkahuoneensa sijaitsi.. Pian hän löysi kuin löysikin oven, ja sovitti avainta lukkoon. Ovi aukesi hiljaa narahtaen ja Elina astui sisään. Hän hapuili valokatkaisijaa pilkkopimeässä:
"Äh. Jossain sen on pakko olla. Kenties ylempänä? Kas noin."
Luokkatila oli suurehko, ainakin pienelle hiirulaiselle. Elinalle oli uskottu maksimissaan 20 oppilasta, joten pulpettejakin oli sen verran. Valkokangasta ei ollut, vain tavallinen liitutaulu. Elinan työpöydän takana oli mukava työtuoli ja kaappeja, joissa säilytettiin oppimistarvikkeita, kuten nuuskuttelunaamareita. Hän istuutui siniselle tuolilleen ja alkoi järjestelemään tavaroitaan.

Puolen päivän tienoilla Elinan piti jo varautua ensimmäiseen oppituntiin. Pian hänen luokkansa ovesta saapuisi hiiri jos toinenkin. Ikärajoja hänen kurssillen ei ollut, joten paikalle saattaisi tulla niin lapsia kuin vanhuksiakin. Hän istui paikallaan rauhoitellen itseään, sillä häntä hieman jännitti ensimmäinen koulupäivä.
"Päivää, olenko oikeassa luokassa? Eikös tämä ole H4?" vaaleanruskea hiiri kyseli ovensuusta.
"On! Istu vain pulpetin ääreen, niin aloittelemme pian", Elina kertoi oppilaalleen. Hetken päästä yhä useampi hiiri istuutui penkilleen. Elina oli saanut tiedon oppilasmäärästä ja kuikuillessaan vielä viimeisiä oppilaita ovenraosta, hän laskeskeli mielessään.
"Noniin, eiköhan aloitella", Elina sanoi viimeisen oppilaan kipitettyä paikalleen. "Nimenhuuto: Vihtori Eikkala?"
"Täällä ollaan", vanha hiirimies viittoili.
"Adalmiina Hiironsson?"
"Paikalla", pieni ääni vikisi. Elina epäili puhujaksi alakoululaista. Aika nuori puolustamaan maailmaa!
"Hienoa, Eeva Liukumäki? Eikun anteeksi, Eeva Laukkamäki?"
"Olen...", kuului turhautunut ääni luokan peränurkilta.

Ja näin jatkui hetken aikaa. Pian Elina aloitti opetuksen tutustumisella ja Ilmastosta ja Sotkusta puhumisella. Elina oli käskenyt luokan tehdä muistiinpanoja, sillä ensi kerralla hän pitäisi varmasti pienen muistinvirkistystestin. Luokkahuone oli suurimman osan ajasta vaiti, mutta eräs kaveriporukka kuiskutteli toisilleen aina välillä. Silloin Elina hiljensi heidät topakasti sanomalla. Hän kertoi useasti aiheensa tärkeydestä, mutta opetukselle oli varattu vain tunti aikaa, joten hänen oli edettävä aiheissaan nopeasti. Läksyäkin hän antoi, nimittäin tutustumaan muistiinpanoihinsa (kuiskutteleva kaveriporukka hämmentyi, kun "ethän sinä käskenyt tekemään muistiinpanoja"!) ja tutkimaan antamaansa monistetta Ilmaston ja Sotkun, sekä ilmastonnuuskuttelijoiden perusasioista. Pikkuhiljaa läksyn annettuaan Elina katseli, kuinka luokka muuttui tyhjäksi. Hän oli tyytyväinen oppituntiinsa.

Tämmöistä H4-luokassa tänään, mitäköhän huomenna?
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa RottaYhteiskunnassa

Osa 12

Kutka on ollut Helsingissä isänsä Severuksen ja pikkuveljensä Mussen luona. Reb on salakuunnellut Elinaa, mutta meinasi tulla melkein nähdyksi! 

Reb heräsi unisena yöpymispaikastaan sohvan takaa. Hän venytteli hieman, ja nousi sitten pystyyn. Varmistettuaan reitin selvyyden, hän hipsi saapumisaulaan. Oli niin aikainen aamu, ettei kukaan muu ollut vielä liikkeellä. Reb alkoi kivuta Ilmaston portaita ylöspäin. Hän huomasi kiven siirtyvän pois paikaltaan liiketunnistimien avulla, kun hän oli kivunnut portaiden puoleenväliin. Siirtyminen oli kovaäänistä (ainakin aamun täydessä hiljaisuudessa), mutta Reb toivoi, ettei herättänyt ketään. Hän pinnisti portaat ylös asti, päästen nurmikolle. Hän tutkaili hetken ympäristöään, kunnes keksi kotinsa sijainnin, ja alkoi sitten ripeästi tallustaa siihen suuntaan.

Saapuessaan Reb avasi oven, ja huhuili sisälle:
"Haloo? Kutka?"
"Rebkö se siellä?" Kutka huhuili takaisin yläkerrasta.
"Minäpä minä!" Reb vastasi iloisesti. Kutka rynnähti portaat alas, ja halasi Rebiä.
"Olin huolissani sinusta, mutta onneksi tulit takaisin!" Kutka riemuitsi.

"Tottakai tulin. Minun täytyy kertoa sinulle muutama sana Elinan työpaikasta, sillä minusta tuntuu, ettei se ole ihan mikään tavallinen työ."
"Miten niin?"
"Istuudutaan alas."
"Odotas, käykö jos kutsun Mussenkin?"
"Mussen? Pikkuveljesi? Mutta eikö hän asu Helsingissä?"
"Asuu, asuu. Olin tapaamassa häntä ja Severusta Helsingissä, ja hän pyysi tulla meille, kun ei ole koskaan käynyt. Nyt hän on ylhäällä katsomassa tennisottelua televisiosta."
"Ai. Kutsu vaan."
"Musseeeee! Tule alakertaan!"
"No okei", Mussen ääni kuului yläkerrasta ennen kuin hän alkoi astelemaan portaissa.


"Eli Elinalla on nyt uusi työ Ilmastossa hiirien ilmastoenergiannuuskutteluopettajana. Varjostin häntä työpaikallaan vain, koska olin utelias", Reb aloitti.
"Siis onko Elinalla työpaikka? Onnittelut hänelle sinne!" Musse nyökytteli.
"Mutta eilen sain selville Elinan olevan muutakin kuin luokanopettaja: hänellä on salainen tehtävä. Hänen täytyy puolustaa meidän maatamme, hengittämäämme ilmaa, vettä jota juomme, sekä ihmisiä! Pahamainen Sotku RY aikoo saastuttaa maailman, jotta rotilla olisi mukavat ja kotoisat olosuhteet myös maanpinnan päällä, eikä vain viemäreissä", Reb kertoi.
"Mikä on Sotku?" Musse ja Kutka pyysivät tarkennusta.
"Sotku RY on lyhenne, ja se tarkoittaa seuraavaa: saastuttaminen on tavoite kasvavassa ja upeassa rottayhteiskunnassa! Sotku suunnittelee hyökkäävänsä Espooseen saatuttamisgeneraattorillaan ja Elinan pitää soluttautua heidän joukkoihinsa viemärihiirenä!" Reb kauhisteli.
"Sehän voi olla jopa vaarallista!" Kutka säikähti.
"Niin voi. Toivotaan parasta Elinan puolesta", Reb sanoi.
"Jep", Mussekin toisti.

Oi ei, mitäköhän Elinalle käy? Sen saat selville vain lukemalla seuraavatkin osat, ethän siis hylkää Elinaa ja muita ystäviä tähän paikkaan?
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO= IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa RottaYhteiskunnassa

Osa 11

Kutka on matkannut Helsinkiin isänsä Severuksen luo Rebin ja Elinan ollessa yhä ILMASTOn maanalaisessa tukikohdassa.

Kutka nousi vesibussista märkänä, sillä alamäissä oli vesi roiskunut. Hän oli nyt suoraan Helsingin alla, Rautatientorin rottaliikenneasemalla, jossa kulkivat niin vesibussit kuin metrotkin. Hän vetäisi repustaan itselleen hajunaamarin ja asetteli sen kuonolleen. Kutka tarkisti puhelimestaan isänsä uuden osoitteen, sillä hän oli juuri muuttanut lähemmäksi työpaikkaansa.
Hän tallusti rottaviemäreissä pois asemalta ja päätyi kävelykadulle. Kaupunkirotat usein kaivavat maan alle omia tunneleitaan, joihin he perustavat kaupunkinsa. Rottahelsingissäkin on puistoja, taloja ja autoteitä, aivan kuten maanpinnan tälläkin puolella. Tie, jolle kutka oli noussut asemalta, oli vilkas. Tien nimi oli Pikkukaivonkatu, kun yläpuolella autot huristelivat Kaivonkadulla.

Kutka ei ole koskaan käynyt autokoulussa, sillä metsän keskellä asuessa ei löydy ainuttakaan rottatietä. Nyt hän kuitenkin katseli hieman kadehtien ohi ajavia autoja, jotka olivat toinen toisistaan hienompia. Kutkalla ei ollut kuitenkaan aikaa jäädä ihastelemaan ohikiitäviä rekisterikilpiä, sillä hänen oli määrä olla jo pian Severuksen luona. Hän pinkaisi juoksuun ja ohitti muutaman ruokakaupan, kuntosalin ja kaupunginkirjaston, sekä kauppakeskus Töntöntin. Hän saapui suureen risteykseen ja odotti liikennevalojen vaihtumista. Vihreän syttyessä hän ryntäsi tien yli ja jatkoi matkaansa suoraan eteenpäin. Pian hän jo näkikin vanhempiensa asunnon, oikean rottapilvenpiirtäjän!

Talon kahdennentoista kerroksen hissinappulaa painanut Kutka huoahti raskaasti. Hissin noustessa tavoitekerroskeen hän tallusti ovelle, jossa luki "Råtta". Kutka koputti kevyesti, ja pian jättiläisrotta Severus tulikin avaamaan:
"Kutka! Mukava nähdä. Tässä on minun ja Vanessan uusi asunto", Severus kertoi.
"Velipoika!" Kutka kuuli Severuksen takaa.
"Musse! Sinäkin täällä", Kutka hämmästeli. Musse (oikealta nimeltään Musor) oli hänen pikkuveljensä. "Miten töissä menee?"
"Mitäs tässä, avasimme yhden uuden pikaruokalan Lauttasaareen. Mössöburgeri on tälläkin hetkellä suosituin ateriamme ja tilasimme nyt myös sitä trendikästä sitruunajuomaa, Kuplaa. Kyllä tämä Råttapurkeri menestyy." (Råttapurkeri on siis pikaruokala, jonka perustaja ja johtaja Musse on.)
"Hienoa! Elina on saanut töitä. Minä sen sijaan olen vielä ihan kotona vain."
"No, etköhän sinäkin kutsumuksesi vielä löydä. Voit tulla meille koeajalle."
"Kiitos tarjouksesta, mutta teillä on liikkeitä vain täällä Helsingin seudulla ja tänne matkustaa kuitenkin, halvalla jos siis tulee, neljä tuntia. En minä ihan joka päivä semmoista reissua rupeaisi tekemään."
"Eiköhän nyt kuitenkin mennä juttelemaan lisää kahvipöydän ääreen!" Severus huudahti iloisesti.

Elina oli taas kutsuttu johtajan toimistolle ja Reb jatkoi hänen varjostamistaan. Tällä kertaa johtaja ei tullut ulos huoneestaan, joten Reb joutui painamaan korvansa ovea vasten. Heti, kun hän kuuli jonkun tulevan, Hän piiloutui huonekasvin ja penkkejen taa. Hän kuitenkin kuuli Elinan johtajan viimeiset sanat varsin hyvin:
"Elina Diimahäntä, oletko valmsi siirtymään tehtäviisi?"
"Olen."
"Oletko valmis ottamaan vastuun oppilaistasi?"
"Olen."
"Vannotko olevasi aina uskollinen ilmaston ja Ilmaston puolesta?"
"Öh... Olen."
"Elina Diimahäntä, sinut on täten nimitetty Hiirien IlmastoEnergian NuuskutteluOpettajaksi Salaisen Työnkuvan Osastolle. Onnea tehtäviisi. Salainen työnkuvasi on toimia Sotkun alaisena, viemärihiirenä."
"Kiitos ja näkemiin."

Reb ryntäsi takaisin piiloon oven avautuessa. Hän hieman säikähti, kun huomasi Elinan katsoen hänen suuntaansa hämmentyneenä. Hän oli kuitenkin sujahtanut nopeasti ja sulavasti penkkien taa, mutta ehkäpä Elina oli silti huomannut vaikkapa hännänpään! Elina asteli varovaisesti kohti Rebin piilopaikkaa, tutkaili ympäristyään ja poistui sitten. Reb oli käpertynyt pieneksi pallosi tuolin alle, ja nousi vasta varmistettuaan, että oli yksin.

Semmoinen pitkä teksti tänään, huomenna jatkuu!
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa RottaYhteiskunnassa

Osa 10

Elina on saanut hätäkutsun työpaikastaan, ILMASTOSTA. Rebiä kiinnostaa, mikä Elinan ammatti oikeastaan on, joten hän on lähtenyt hänen peräänsä.

Elinan, Kutkan ja Rebin talossa oli enää vain Kutka. Hän oli kuitenkin jopa hieman nauttinut yksinäisyydestä, vaikka onkin yleensä kovin sosiaalinen rottapoika. Hän on saanut nukkua pitkään, syödä juuri sitä mitä haluaa (eli Elinan juhlista ylijääneitä herkkuja) aamupalaksi, sekä olla hetken vain ihan itse hiljaisuudessa.
Kuitenkin kutka ehkä haluaisi nähdä jonkun, jonka kanssa voisi jutella ja viettää aikaa, kun ei tiedä, kuinka kauan Elina ja Reb ovat poissa. Kutka yritti soittaa Rebille, mutta kuuli, kuinka hänen puhelimensa pirisi keittiön pöydällä (oikeasti Kutka oli vain soittanut koko porukan yhteiseen lankapuhelimeen, eikä olut asiaa tajunnut). Eikä Elinakaan vastannut, hänellä oli varmasti äänet pois päältä (tai sitten siellä maan alla ei ole oikein kenttää...).

Kutka päätti soittaa isälleen, Severukselle, jota ei ollut nähnyt pitkään aikaan. Hän näppäili oikean numeron ja asetti kännykkänsä korvalleen:
"Tuut... tuut...", Kutka toisteli itsekseen. "No hei isä!"
"Kutka! Mitä sinulle kuuluu, poikani?" puhelimesta kuului.
"Minulle kuuluu ihan hyvää. Elina on saanut työpaikan ja olen tällä hetkellä yksin kotona. Entä sinulle?" Kutka esitti vastakysymyksen.
"No, mitäs tässä. Työt etenevät hyvin ja rottien kunniatorni on jo tekeillä keskusaukiolle. Vanessakin (Kutkan äiti) kuulemani mukaan voi hyvin, vaikka emme olekaan viestitellyt kuin sinitiaispostilla. Hänhän on siellä Intiassa nyt opiskelemassa kirjanpitäjäksi, kun ei kerran täältä Suomesta, eikä Euroopastakaan löydy niin korkeatasoista rottien kirjanpitäjäopetusta kuin Intiasta. Eikä Vanessalle nyt kelpaa ihan mikä tahansa koulu."
"No niinpä tietysti. Milloin hän muuten palaa takaisin?"
"Vasta ensi keväänä. Hän asuu paikallisessa perheessä ja on opetellut intiaa."
"Kuules, mitä jos tulisin sinne?"
"Tottakai! Tervetuloa vain!"
"Saavun sinne kun pääsen, neljän tunnin kuluttua suunnilleen siis."

Kutka alkoi etsimään halpaa rottabussia, joka kulkisi viemäreissä. Hän löysi kuin löysikin, vesibussin! Useimmat rotat, jotka ovat koko ikänsä asuneet Helsingissä, ovat jo tottuneet viemäreiden hajuun. Kutka on kuitenkin riittävän kauan asunut raittiissa ilmassa, ettei hän enää pysty noin vain olemaan viemäreissä, ainakaan ilman hajunaamaria.
Kutka luikahti viemärinkannen alle ja etsi oikean vesibussiraiteen asemalta. Lipputiskillä hän maksoi 120 eutaa (rottien valuutta) matkasta ja astui bussiin, jolloin matka saattoi alkaa. Rahayksikön nimi (euta) tulee sanoista rotta ja euro. Muissa maissa sillä on eri nimi: esimerkiksi Ruotsissa krota, ja Yhdysvalloissa dolrat.

Samaan aikaan Reb oli seurannut Elinaa Ilmaston käytäviä pitkin, kunnes Elina oli koputtanut johtajan oveen. Silloin Reb oli kiireesti livahtanut tuolin taakse ja kuunnellut hiljaisesti tapahtumia. Hän oli kuullut johtajan tulevan ulos huoneestaan ja pian hän jo näkikin Elinan kävelevän pomonsa kanssa ohitseen:
"Meillä on hyvin kriittinen tilanne. Olemme saaneet selville Sotkun tulevista aikeista. Muistathan SOTKU RYn?" Elinan johtaja kysyi.
"Tottakai muistan: Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa RottaYhteiskunnassa", Elina totesi hieman änkyttäen.
"Hienoa. Sotkulaiset suunnittelevat hyökkäystä Espoo alueelle heidän kammottavalla saastegeneraattorillaan. Olemme valmiita lähettämään vakoojia ja muita väestöämme pian puolustamaan pääkaupunkiseutua. Sinä pääset pian tehtäviisi, annan ensin tomiston kartan..." Elinan johtaja mutisi tonkiessaan virkapukunsa povitaskua.
"Öh, saanko kartan omakseni?"
"Et, sillä opit kyllä varmasti sen ulkoa. Sisäänpääsytesteissähän todettiin, että sinulla on uskomaton muisti hyvän kirjoitustaidon lisäksi. Kas näin," johtaja totesi avatessaan kartan Elinan eteen. "Toimistosi sijaitsee tuolla C-siiven päässä, se on siis numero 343. Avain sinulla kai jo onkin?"
"On."
"Mainiota. Luokkasi on puolestaan D-siivessä, tuossa noin aika keskellä. Sen numero on H4."
"Kiitos tästä. Saanko ottaa tuosta kartasta valokuvan vielä varmuuden vuoksi?"
"Ota toki."

Reb jäi ihmettelemään ja mietiskelemään kaikkea, mitä oli nyt kuullut. Hän yritti soittaa Kutkalle, muttei onnistunut, olihan hän maan alla. Pian Reb lähti hiipimään taas Elinan perään kohti C-siipeä. Mitä siellä voisi ollakaan?
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin
SOTKU RY = Saastuttaminen On Tavoite Kasvavassa ja Upeassa RottaYhteiskunnassa

Osa 9

Eilen Rebin ja Kutkan suunnitelma Elinan juhlapäivästä toteutui. Mitä tänään tehdään (muuta kuin siivotaan juhlan jälkiä)?

"Huomenta pojat!" Elina huoahti poikien tullessa aamupalapöytään.
"Huomenta Elina. Taisitpa sinäkin nukkua pitkään", Kutka totesi.
"Juu. Kellohan näyttää jo melkein kymmentä, kun normaalisti herään seitsemältä", Elina myönsi.
"Miten sen sinun ja Aliisan kauppareissun kanssa? Ostitteko sitä narua?" Reb kysyi.
"Öh... Oikeastaan Aliisa sanoi heti alkuun, että sen ostaminen on vain turhaa ajan ja rahan kuluttamista. Niinpä päätimme mennä syömään pitseriaan ja kävimme muutamassa kaupassa", Elina selitti tarkasti.
"No, selvä se. Eiköhän nyt kuitenkin syödä aamupalaa", Reb ehdotti viisaasti.
"Itse asiassa minä söin jo, mutta syökää te toki", Elina viittoili.

Pojat alkoivat ahmimaan herkullisia marmeladi- ja hillovoileipiään, sekä muroja. Elina meni takaisin huoneeseensa. Kun Kutka ja Reb olivat ottamassa toisia lautasellisia muroja, he kuulivat Elinan puhetta yläkerrasta:
"Tottakai, tottakai. Sehän on velvollisuuteni! Minulla menee noin 20 minuuttia, eli oikeastaan 30, koska minun täytyy valmistautua. Pääsen varmaankin. Tarvitsenko mukaani jotakin erityistä? Vihon, kynän ja ajattelukyvyn? Mainiota. Nähdään pian!"
"Kelleköhän Elina mahtoi puhua?" Kutka mietti hiljaisesti.
"Varmaan pomolleen. Hän on lähdössä jonnekin. Taidan lähteä hänen peräänsä", Reb mutisi.
"Et sinä voi lähteä! Hänen työnsä pitää pysyä salaisena!" Kutka esteli.
"Voin minä. Ei se nyt haitaa", Reb jatkoi.

Kun Elina oli lähtenyt ja sulkenut oven perässään, Reb kurkkasi ikkunasta ja lähti hänen peräänsä huomaamattomasti. Elina tallusti pitkän aikaa, kunnes tuli parkkipaikan reunassa olevan kivenmurikan kohdalle, ja pysähtyi.
"Olen Elina Diimahäntä ja salasana on klimatologilmastotiede", Elina mutisi kivelle hiljaisesti. Kivi siirtyi, ja sen alta paljastui rappuset alaspäin. Kun Elina oli mennyt ja kivi siirtynyt takaisin paikalleen, Reb tuli autonrenkaan takaa ja käveli kiven luo.
"Olen Elina Diimahäntä ja salasana on klimatologilmastotiede", Rebkin mutisi, mutta kivi ei liikahtanutkaan. Siitä kuului kuitenkin. "Olet jo sisällä Diimahäntä".
"Olen Roopertti Bergenstein ja salasana on klimatogilmastotiede!" Reb hermostui, ja tällä kertaa kivi siirtyi, ja portaat tulivat näkyviin.
Reb astui muutaman askeleen kiveen hakatuilla portailla, kun jo kuuli kiven menevän takaisin paikoilleen hänen päänsä yläpuolella. Kun hän käveli vielä muutaman askelman verran, tuli näkyviin aulatila, jossa oli muutama penkki ja kyltti: "Tervetuloa I.L.M.A.S.T.O.:on". Kyltin alla oli pienemmällä tekstillä lyhenteen selvennys: IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin.

Nyt menee jännäksi! Mikä on Sotku? Mihin Elinalla tuli kiire? Ja ennen kaikkea, mitä tämä kaikki tarkoittaa? Pysythän mukana!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO = IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin

Osa 8

Tänään on HIENOSTO-juhlien aika!

"Elina, herätys!" Reb herätteli iloisesti.
"Hm? Mmitäh?" Elina mutisi ja hieroi unisia silmiään.
"On juhla-aika!" Kutka totesi pehmeästi.
"Juhla? Mikä juhla?" Elina ihmetteli ja nousi istumaan sängylleen.
"Sinun juhlasi! Hienostojuhlasi!" Kutka jatkoi.
"Järjestimme sinulle sellaisen. Vieraat tulevat muutaman tunnin päästä, mutta ensin meillä on sinulle herkullista aamupalaa", Reb selitti yhä pöllämystyneelle Elinalle.
"Nam! Tulen pian, pukeudun vain ensin", Elina sanoi, ja pojat lähtivät alakertaan.

Kutka ja Reb olivat ahkerina kattaneet pöytään jos jonkinmoista herkkuruokaa. Valkoisen pöytäliinan päällä keikkui muun muassa Elinan lempihunajaa, juustonviipaleita (tietenkin), omenamehua ja jogurttia. Elina käveli innoissaan portaita pitkin ja huokaisi hämmästyksestä, kun näki siististi katetun pikku pöydän edessään keskellä keittiötä.
"Oi! Tämä on ihana yllätys, kiitos kovasti!" Elina iloitsi ja ryntäsi halaamaan Kutkaa ja Rebiä.
"Eikä tässä vielä kaikki: olemme suunnitelleet isomman juhlan, ja vieraat tulevat kahdeltatoista", Kutka totesi.
"Mahtavaa!" Elina jatkoi yhä innostuneena.
"No, mitäs me oikein odottelemme? Käydään pöydän ääreen!" Reb tokaisi ja viitttoili kohti pöytää.

Keskipäivän tienoilla Aliisa kolkutteli ovella:
"Hei! Kaipa tässä voi sisälle tulla?" Aliisa tervehti.
"Tottakai", Reb naurahti.
"Olenkos minä ainoa vieras?" Aliisa kysyi.
"Et. Odottelemme vielä Ossia, mutta voit jo siirtyä olohuoneeseen. Elina on vielä hetken aikaa ystävänsä Liisan luona, mutta tulee pian", Kutka selitti.
"Okei", Aliisa nyökytteli.
Pian oveen koputettiin jälleen:
"Hyrrr! Tulin juhliin", oven takaa kuului. Takin, pipon ja kaulahuivin sisältä pilkisti vain nenänpää, mutta oli syytä olettaa, että tulija oli Ossi.
"No hei!" Reb tervehti.
"Voit tulla sisälle ja riisua vaatteesi tuohon naulakkoon", Kutka kertoi.
"Okei. Missä Elina on?" Ossi kysyi.
"Hän tulee pian, mutta sitä ennen ehdimme valmistautua", Reb tarkensi.
"Tule perässämme olohuoneeseen", Kutka viittoili.
Kutka ja Reb olivat siivonneet olohuoneen ja koristelleetkin sitä hieman. Pöydällä oli naposteltavaa ja katosta roikkui lippunauhoja. Ossi ja Kutka istuutuivat sohvalle ja Aliisa lattialle (sillä ei mahtunut sohvalle), jonka jälkeen Reb käveli alakertaan ja valmistautui ottamaan Elinan vastaan.

Elina saapui iloisena kaverinsa luota.
"Moikka Elina, siirrytään olohuoneeseen saman tien", Reb ohjasi Elinaa.
"Moi! Ihanaa nähdä teitä pitkästä aikaa, ja voi kuinka hienosti olette koristelleet, siivonneet ja kattaneet olohuoneen!" Elina riemuitsi.
"No, eiköhän aleta juhlimaan! Ottakaa tuosta tarjottimelta mehulasinne, Aliisa sinulla on oma tuolla pöydän alla, ja kippis!" Kutka touhusi.

Sellainen vauhdikas juhlapäivä!
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla
ILMASTO=IlmanparannusLiitto Maailman Ala-arvoisinta Sotkua Tuhoamaan Olemattomiin

Osa 7

On perjantai, ja Elina on palaamassa kurssiltaan:

"Moikka!" Elina huudahti iloisena saapuessaan kurssiltaan.
"Moi!" Kutka huikkasi takaisin.
"Moi Elina!" Reb vastasi yrittäen kuullostaa yhtä iloiselta. Hän oli nimittäin ollut juuri päiväunilla.
"Miksi olet yöpaitasillasi?" Elina ihmetteli katsoessaan Rebiä.
"Olin juuri päiväunilla", Reb vastasi väsyneenä.
"Aha", Elina huoahti.
"Elina, etkö sinä muista, mikä päivä tänään on?" Kutka kysyi.
"Miten niin? Viides lokakuuta vuonna 2018?" Elina totesi epäröiden.
"Ja perjantai! Sinä valmistuit, eikö niin?" Kutka mietiskeli.
"Höh? Ei, tottahan sinä puhut! Tulostin vain oli rikki, joten emme saaneet todistusta. Sen takia miltei unohdin mainita asiasta teille", Elina henkäisi.
"Ei, vaan sinä unohdit mainita, eikä vain miltei unohdit", Reb korjasi.

"Mutta hei, nyt minä olen taas hienosto!" Elina riemuitsi, ja syöksyi halaamaan poikia.
"Miten niin taas?" Kutka ihmetteli.
"Vanhempani Aila ja Juha katkaisivat välit, kun muutin teidän kanssanne asumaan. "Diimahännät ovat kartanoasukkeja, eivätkä missään nimessä pidä yhteyksiä rottiin!", Aila sanoi kun kerroin muuttavani pois. En ole kuullut heistä sen koommin. Ehkä edes työni nimi auttaisi pääsemään takaisin keskusteluväleihin", Elina selitti hieman surullisesti.
"Eihän työsi liity millään tavalla sukuusi!" Reb epäröi.
"Mutta minun toivottiin olevan hienostohiiri. Nyt olen HiirienIlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla, eli lyhenteenä HIENOSTO!" Elina kiivastui.
"Ei se silti paranna jo kerran menetettyä suhdetta vanhempiisi!" Rebkin hermostui.
"Ehkä saan sanottua sanasenkin äidille ja isälle kun mainitsen olevani hienosto!" Elina tuhahti äänensävyn käydessä yhä voimakkaammaksi.
"Hei kamut, mitä jos lopetettaisiin tämä riita ja annettaisiin Elinan soittaa vanhemmilleen (hän nyökkäsi Rebin suuntaan) ja Rebin mennä rauhoittumaan olohuoneeseen. Voit vaikka katsoa televisiota", Kutka ehdotti.
"Anteeksi", Reb pyysi Elinalta.
"Anteeksi", Elina toisti ja nyökkäsi.

Huhhuh! Onneksi välikohtaus on nyt ohi, ja kaikki voivat palata omiin touhuihinsa. Nähdäänhän jälleen huomenna blogin merkeissä?
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla

Osa 6

Elina oli ajatellut pyytää Aliisaa kauppareissulle samaan aikaan, kun hän oli lupautunut tulemaan Elinan HIENOSTO-juhlien suunnitteluun Kutkan ja Rebin kanssa. Asia oli kuitenkin järjestynyt.

Elina on lähtenyt kurssilleen muutama tunti sitten, joten nyt Kutka ja Reb suunnittelevat viime hetken yksityiskohtia ja kutsuvat vieraita.
"Ketäs kaikkia me kutsutaan?" Kutka kysyi Rebiltä istuessaan tietokoneen ääressä sähköposti auki.
"Ainakin Aliisa..." Reb mietti.
"Aliisa.. ja varmaankin myös Ossi?" Kutka empi.
"Juu, kutsutaan hänetkin. Tarvitaanko muita vieraita?"
"En usko. On siinäkin jo hommaa, että yrittää edes Aliisan yksikseen tunkea olohuoneeseen!"
"Tuo on kyllä totta. Aliisa on meitä sen verran isompi."
"Mutta ei häntä voisi kutsumattakaan jättää, sillä onhan hän paras kaverimme!"
"Niin", Reb nyökytteli.
"Okei. Kirjoitan kutsuviestit", Kutka totesi alkaessaan naputella näppäimistöä.

"Tervetuloa juhliin HIENOSTOn kunniaksi!

Elina valmistuu huomenna kurssiltaan, ja olemme suunnitelleet juhlan, johon sinut on kutsuttu.

Juhla pidetään kotonamme ylihuomenna kahdeltatoista.

Toivomme sinua paikalle juhlistamaan tätä hetkeä kanssamme!

T: Kutka ja Reb"

"Se on oikein hyvä", Reb tuumi.

"Selvä. Tarjottavat?" Kutka alkoi uudelleen miettiä.

"Se Aliisan tekemä kakku, juustoa, mehua, eikä siinä nyt oikeastaan paljon muuta tarvitakaan. Aliisalle ekstrakokoinen lasi."

"Ei kyllä tarvitakaan. Hienoa. Kootaan tarvikkeet valmiiksi vaikkapa puutarhahuoneeseen."

"Ei niin voi tehdä!"

"Miksei?"

"Kun Elina tulee kotiin, hän varmasti ihmettelee, missä kaikki lasimme ja mehumme ynnä muut ovat! Sitä paitsi kaikki syötävät menevät pilalle huoneenlämmössä."

"Aivan, aivan", Kutka mumisi.

Ylihuomenna on juhlien aika! Pysythän mukana?
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla

Osa 5

Eilen Kutka ja Reb olivat suunnitelleet juhlaa Elinan HIENOSTO-kurssilta valmistumisen johdosta. Mitä he tänään keksivätkään?

"Nähdään sitten kurssin jälkeen! Ajattelin muuten kysyä Aliisaa köysiostoksille kun tulen kurssilta, joten saattaa mennä pidempään kuin normaalisti", Elina huikkasi aamupalapöytään lähtiessään.
"Mutta Aliisanhan piti tulla tänne kahdeltatoista!" Kutka voihki.
"Emme siis voi suunnitella juhlia porukalla", Reb totesi.
"Miten niin? Eikös Aliisa voisi ensin olla täällä, ja mennä sitten ostoksille?" Kutka ihmetteli.
"Laskimme, että Aliisa lähtisi kahdelta, eli samaan aikaan kun Elina pääsee kurssiltaan, sillä Elina kävelee tänne noin 40 minuuttia. Aliisahan ehtisi siinä ajassa häipyä", Reb selosti.
"Niin?"
"Jos Elina pyytää Aliisaa kahdeksi kurssipaikkansa eteen, hän ei voi lähteä täältä kahdelta! Aliisan kotoa kävelisi Elinan luo vain 15 minuuttia, joten mikäli Aliisa olisi 40 minuuttia myöhässä, Elina ihmettelisi sitä kuitenkin, jolloin juhlamme paljastuisi. Aliisa kun ei osaa valehdella kovin taitavasti."
"Totta. Pyydetään Aliisaa tulemaan tunnin aikaisemmin ja lähtemään täältä puoli kahdelta. Aliisa ei kuitenkaan kävele 40 minuuttia, sillä hänen askeleensa ovat pidempiä kuin Elinan."
"Hyvä ajatus. Soitan hänelle", Reb sanoi näpytellessään numeroa.

Myöhemmin:
"Joku taisi koputtaa oveen", Kutka höristi korviaan.
"Menen avaamaan. Se on varmaan Aliisa", Reb totesi ja käveli eteiseen.
"Moikka Reb! Tulin suunnittelemaan juhlia. Toin kakunkin", Aliisa iloitsi päästessään tuvan lämpöön.
"Vie kakku vain keittiöön", Reb kehotti.

Reb, Kutka ja Aliisa jäivät suunnittelemaan juhlia. Luethan myös huomisen osan?
HIENOSTO = Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla

Osa 4

Elina toiveammatti on hiirien ilmastoenergiannuuskutteluopettaja salaisen työnkuvan osastolla. Mikä on tämä salainen työnkuva ja mitä Reb ja Kutka suunnittelevat?

"Huomenta Elina! Tällä kertaa muistimme tehdä sinulle aamupalaa", Reb intoili.
"Eikä edes kukaan muistuttanut siitä!" Kutka jatkoi innoissaan.
"Hienoa! Mitäs olette tehneet?" Elina kysyi istuutuessaan keittiön tuolille.
"Tässä on jogurtteja ja muroja" Kutka kertoi Elinalle.
"Nam! Eiköhän syödä!" Elina sanoi avatessaan jogurttipurkin.
Syötyään Elina kävi pukemassa kurssipukunsa: vihreän mekon. Hän nappasi laukkunsa eteisen tuolilta kävelemään kohti kouluaan.
"Noniin. Nyt Elina on poissa muutaman tunnin, joten eiköhän mennä puutarhahuoneeseen", Reb sanoi Kutkalle, kun oli varmistanut Elinan todella lähteneen.

Pojat kävelivät kohti kylmää majaa. Siellä ei enää kasvanut mitään, sillä Elina oli unohtanut hoitaa kasvejaan hetken aikaa, jonka jälkeen niitä ei edes enää voinut pelastaa. Reb otti esille hienon, vanhan avaimen, jonka hän asetti avaimenreikään ja väänsi. Ovi aukesi narahtaen. Kutka pujahti sisälle ja käveli pöydän luo. Hän nosti pöytäliinaa ja meni pöydän alle niin että vain hännänpää näkyi. Pian Kutka nousi takaisin seisomaan pahvinen laatikko käsissään.
"Tässä on nyt ne koristeet, joita olen hankkinut", Kutka totesi asettaessaan laatikon pöydälle.
"Käynkö hakemassa sänkyni alta ne piirtämäni laput?" Reb kysyi.
"Käy vaan. Tutkitaan niitä", Kutka vastasi.
Reb tuli hetken päästä takaisin sylissään kasa papereita.
"Katso, eivätkö olekin hienoja?" Reb kyseli Kutkalta.
"Ovat. Mitä niissä oikein lukee...?" Kutka vielä mietti.
"Elina, Onnea, sekä tietysti HIENOSTO", Reb kertoi Kutkalle.
"Mahtavaa! Entäs se kakku?"
"Aliisa on luvannut hoitaa sen."
"Okei. Eiköhän tämä ala olla jollain tasolla kasassa?"

Niin, alkaakohan? Ainakin siltä näyttää. Tuollaista pojat siis suunnittelivat. Huomenna jatkuu!
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!

Osa 3

Elina on suunnitellut kaupparetkeä Aliisan kanssa, Kutka ja Reb puolestaan jotakin muuta. Elina on tänään poissa, mutta miksi?

"Ylös sieltä, laiskiaiset! Lupasitte tekevänne minulle aamupalaa!" Elina kiivastui herätellessään poikia.
"Sori, sori... Me ei muistettu sitä!" Kutka pahoitteli vielä unenpöpperössä.
"Huomaan, ja olen tehnyt nyt jo aamupalan sekä itselleni, että teille", Elina jatkoi vieläkin tuohtuneena.
"Me ollaan tosi pahoillamme..." Reb koitti sanoa, mutta Elina vain huusi juostessaan ulko-ovelle:
"Minun pitää mennä nyt!"

"Jahas. Elina oli ilmeisesti noussut väärällä jalalla", Reb totesi katsahtaessaan Elinan perään.
"Jep. Ei kovin hyvä asia kurssin kannalta", Kutka sanoi.
"Mutta Elinahan on kurssin priimus, en usko, että hän reputtaisi vain yhden päivän takia."
"No se on kyllä totta. Toivotaan parasta."
"Elinallehan on aina ollut tosi tärkeää se, että hän olisi sukuunsa kelvollinen. Kaikki muut ovat olleet hienostohiiriä ja hän elää kahden rotan kanssa samassa talossa, olisi edes työnsä takia sitten hienostohiiri."
"Niinpä. Mikä se oli, mille alalle hän haluaa?"
"Minulla on se lapulla. En nimittäin itsekään koskaan muista sitä, mikä tuottaa vaikeuksia keskustelemisen kannalta. Odotas hetki." Reb kertoi alkaessaan penkoa laatikoitaan. "Tässä. Hän haluaisi olla Hiirien IlmastoEnergianNuuskutteluOpettaja Salaisen Työnkuvan Osastolla. Eli lyhenteenä HIENOSTO. Rottaversio siitä on sitten RIEMUSTO, eli Rottien IlmastoEnergianMaiskutteluopettaja Ulkotiloissa Salaisen Työnkuvan Osastolla."
"Just. Kai sitä voi kutsua ihan vain hienostoksi?"
"Luulisin näin."

Nyt siis selvisi Elinan poissaolon syy. Mutta mitä pojat suunnittelevat?