Helikopterin laskeutuessa Kutka koetti kovasti päästä sen lähelle tervehtiäkseen ystäviään. Suuri ilmavirta ei tehnyt muuta kuin työnsi häntä takaisin etuovelle ja väänsi viikset oudosti taaksepäin. Heti kun kopteri pysähtyi täysin, ovi aukesi ja Elina, Aliisa, Reb ja Sonja ryntäsivät halaamaan Kutkaa. He olivat kaikki innoissaan nähdessään Kutkan pitkästä aikaa.
"Onneksi olette taas täällä. Olen kaivannut teitä", Kutka halasi heitä.
"Missä Severus on?" Aliisa kysyi ihmeissään.
"Hän lähti jo muutama päivä sitten. Joulukiireitä", Kutka kertoi.
"Olisin halunnut nähdä hänetkin", Sonja sanoi. "Mutta tärkeintä on, että edes joku on täällä tervehtimässä meitä ja juhlimassa joulua kanssamme."
"Kai sinä olet täällä vielä joulunkin?" Aliisa kysyi Sonjalta.
"Olen, olen! En minä enää lähde Lappiin. Vietän sitten uuden vuoden vanhempieni kanssa", Sonja sanoi.
"Tulkaa nyt sisälle lämpimään! Hain joulukuusen eilen, koristelinkin sen jo. Valmistauduin viettämään joulun yksin, kun teitä ei kuulunut", Kutka kertoi heidän astuessa keittiön lämpöön.
"Voi Kutka! Totta kai me nyt sentään jouluksi", Aliisa tyynnytteli.
"Mutta jos te olisitte jääneet vaikka jumiin kelkkanne kanssa..." Kutka aloitti.
"Kelkka? Missä se on?" Sonja hätääntyi.
"Ai niin, meillä oli kelkka! Se taisi jäädä Vantaalle..." Aliisa sanoi. "Kun poliisit nappasivat meidät, unohdin kokonaan kelkkamme! Antakaa anteeksi!"
"Ei se haittaa Aliisa. Nyt on joulu. Mitä jos joulupukki vaikka toisikin Almalle uuden kelkan kadonneen tilalle", Elina rauhoitteli.
"Ihan totta, Aliisa. Jouluna kaikki on mahdollista", Rebkin sanoi.
"Eikä jouluna tarvitse kenenkään itkeä", Sonja lohdutti ja he kaikki halasivat vielä kerran toisiaan.
"Tulkaa, aloitetaan jouluvalmistelut!" Kutka huudahti ja Aliisakin piristyi heti.
Heitä oli viisi ja jokaiselle riitti taatusti hommaa. Elina päätti jättää joulukukkiensa viimeistelyn jouluaattoaamulle, joten singahti nyt kellariin valmistelemaan joulupuuroa. Sonja suuntasi suoraan keittiöön tekemään laatikoita, joulutorttuja, pipareita ja muita jouluruokia Aliisa apunaan. Kutka ja Reb menivät olohuoneeseen siirtämään huonekaluja, jotta he mahtuisivat sinne syömään huomenna. Joulukuusikin vei aika ison tilan huoneesta, mutta sitä ei voisi siirtää vintille! Kyllä nyt joulukuusi pitää olla.
 |
| Joulutorttujen taitteleminen vaatii keskittymistä! |
 |
| Näyttääpä tuo pöytä painavalta! Hienosti pojat kyllä hoitavat hommansa. |
 |
| Olohuoneessa komeilee tietenkin joulukuusi! |
Päivän päätteeksi he vielä pelasivat porukalla lautapelejä ennen nukkumaanmenoa. Vaikka ainoastaan Kutka oli ehtinyt tehdä ja ostaa lahjoja muille, he kaikki tiesivät, että pystyisivät huomenna yllättämään kaverinsa iloisesti: olihan heillä (aivan kuten kaikilla muillakin) joulupukki apuna! Kyllä pukki heitä auttaisi!
Iloiset tunnelmat jatkukoon myös sinun kodissasi! Päivän kirjaotteen pääsi Reb pitkästä aikaa lukemaan itse kirjastaan, mutta se ei tallentunut tekstiin. Voit siis lukea Joulupukin matkustaminen ja savupiippuongelmat-luvun itse tästä:
Miten se joulupukki aina ehtiikään kaikkialle? Sen hoitaa jouluyön taika. Se pitää ajan paikoillaan kunnes kaikki on valmista. Erityisen kilteille lapsille pukki saapuu oven kautta juuri silloin kun häntä odotetaan. Osa myös haluaa, että pukki tulee savupiipusta, missä ongelmina ovat erityisesti savupiippujen koko, noki ja mahdollinen takkatuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti