Tein viime vuonna viisiosaisen joulutarinan. Tänä vuonna perinne jatkuu. Toivottavasti viihdytte! (Ja muistakaa kaakao!)
Herätyskello soi Korvatunturin makuuhuoneissa. Tuhannet tontut heräilivät ja alkoivat pukeutua. Myös varavirtalähteen (Muistatkos viime vuotisen joulutarinani? Kurkkaa tästä osa numero 4!) vahtihuoneessa haukoteltiin ja vedeltiin työvaatteita päälle. Varavirtalähteen asukkaat Giselle (5 vuotta häkissä), kaksoset Kot ja Pot (3 vuotta), sekä Aktuk ja Ber (ensimmäinen vuosi) aloittivat myös aamutoimet. Aktukin ja Berin lempihoitaja Anile Kuuraparta kurkkasi nopeasti varavirtalähdehäkkiin ja tervehti heitä:
"Huomenta Aktuk! Huomenta Ber! Ja huomenta teille muillekin! Saatte tänään tupla-annoksen aamupalaa, ihan vain huvin vuoksi", hän sanoi.
"Jee! Kuulitko Ber? Tuplasti ruokaa, tuplasti jälkkäriä!" Aktuk iloitsi.
"Jälkiruokako on se tärkein? Mielestäni puuro ja leipäkin on ihan hyvää", Ber sanoi, kun Anile antoi ensimmäiset annokset yhteiseen ruokapöytään.
"Jee! Pipareita! Huomasitko Ber?" Aktuk iloitsi hypäten yläsängystä suoraan pöydän ääreen.
"Huomasin. Huomasitko sinä puuron?"
"Jee! Suklaasorbettia!"
"Et ilmeisesti. Eiköhän minunkin pitäisi ottaa aamupalaa."
Pöytään oli katettu tavallinen aamupala, eli vain parasta. Pukin mielestä oli tärkeää pitää hyvää huolta varavirtalähteen asukkaista, sillä näin ne eivät karkaisi. Berin mielestä Aktukia ei saisi täältä millään pois, ellei ruokia vietäisi samalla. Taktiikka siis toimii. Ber aloitti ottamalla lautasellisen puuroa ja leipää, kun Aktuk puolestaan siirtyi suoraan piparkakkuihin ja muihin herkkuihin.
Runsaan aamupalan (sekä tonttujen että häkin asukkaiden) jälkeen Aktuk kilisytti huomiokelloa. Anile tuli saman tien katsomaan, mitä hän halusi.
"Mitä me teemme tänään?" Aktuk kysyi Anilelta.
"Mitä me teemme? En oikein tiedä. Tänään on minun kirjanpitopäiväni, joten lähden pian pukin toimistoon, mutta voit kysyä Amlalta", Anile neuvoi.
"Etkö olekaan meidän kanssamme?" pettynyt Ber ihmetteli sängystään.
"En, valitettavasti. Haluatko uuden lehden?" Anile kysyi Beriltä.
"Juu. Jokos tämän viikon lehti on tullut painosta?" Ber ihmetteli, kun sai hyppysiinsä Korvatunturin oman lehden, Pukin postin uusimman numeron.
"On. Minun täytyy nyt mennä, etten myöhästy kirjanpitäjien palaverista. Nähdään", Anile huikkasi.
"Moikka", Aktuk mutisi.
"Heippa ja kiitos", Ber huudahti.
"Moikka moi!", Kot ja Pot totesivat kuin yhdestä suusta.
"Hei hei, Anile!" Gisellekin vielä sanoi.
"Mitäs me tehdään tänään?" Pot kysyi.
"Anile sanoi, ettei tiedä. Hänellä on kirjanpitäjävuoro", Aktuk selitti.
"Kysyitkö muilta vahdeilta?" Kot kysyi.
"En. Voisin kysyä", Aktuk kilisti taas kelloa. Amla saapui häkin luo:
"Mitä nyt, Aktuk?" hän kysyi.
"Mitä me tehdään tänään?" Aktuk kysyi suorasanaisesti.
"Eipä ole oikein varsinaista ohjelmaa. Jos haluatte, voin päästää muutaman kerrallaan virikehuoneeseen, jos tahdotte leikkiä ja kuntoilla", Amla kertoi.
"En minä ainakaan halua kuntoilla. Muut?" Aktuk kysyi. Amla tajusi pian, että ehdotus otettiin negatiivisesti vastaan.
"En minä ketään pakota. Voitte tehdä mitä haluatte. Hei hei!" Amla sanoi ja poistui.
"Pidetäänkö bileet?" Kot mietti ääneen.
"Juu", Pot tuki veljeään.
"Minä en ainakaan jää tännen diskoilemaan. Haluan ihmisten luo", Ber sanoi päättäväisesti.
"Mene vain. Me jäämme tänne. Eikö niin, Aktuk?" Giselle kysyi viekkaasti.
"Aktuk, tule mukaani. En halua mennä yksin", Ber kuiskasi kaverilleen.
"Minäkin menen. Pitäkää bileet keskenänne", Aktuk sanoi hetken mietinnän jälkeen.
Kun Amla oli päästänyt heidät pois, he kuulivat musiikin alkavan soida. He olivat kuitenkin päättäneet lähtevänsä seikkailemaan. He olivat kuulleet kuuluisasta hiiritontusta Elinadasta, sekä hänen apureistaan. Hekin halusivat olla yhtä kuuluisia. Matka alkakoon!
Aktuk ja Ber? Eli Kutka ja Reb? Hauska yhteensattuma! Muistathan Elinadan, Kutkasianin, sekä Rebianin? Heistä on tullut kuuluisia! Tuleekohan Aktukista ja Beristäkin? Ensimmäinen osa joulutarinaani loppui tähän!
T: Aliisa-Sofia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti