Luukku 20

Kutka saapui Elinan ja Rebin luokse, ja jätti Aliisan yksin etsimään Joulua. Jatketaan nyt Aliisan seurassa!

Aliisa rämpi Haltilla eteenpäin kohteenaan sininen valo. Hän oli jättänyt kelkkansa tunturin juurelle. Hänen kiivetessään yhä ylöspäin, sininen valo voimistui. Pian Aliisan silmät osuivatkin pieneen, taitvasti rakennettuun igluun. Iglu hohti sinistä valoa, mutta Aliisan tullessa lähemmäksi, valo vaihtui hitaasti kultaiseen. Aliisa tiesi, että sielu muuttuu kultaiseksi, kun joku altistuu sen voimalle, tai ihan vain jouluihmisten läheisyydessä.
Kun Aliisa kumartui iglun suuaukolle, hän näki sen sisällä kauniita joulukoristeita, jotka oli tehty lumesta ja jäästä. Hän näki myös kauniin takan, jonka sisällä paloi kultainen, mutta jäinen tuli. Aliisa lähestyi varoen iglua, ja kurkki sen sisälle. Hän etsi katseellaan Joulua, jonka valo hohti koko iglun läpi.

Tässä on Joulu.

"Joulu?" Aliisa huhuili toivoen sen toimivan. Hän näki takan valon hiipuvan, kun sen takaa kurkisti pieni valopallo. "Tule tänne, en tee sinulle mitään pahaa."
Joulu lipui yhä lähemmäs Aliisaa, varoen koko ajan ympäristöään. Aliisa hymyili iloisesti Joululle, ja viittoili tätä luokseen.
"Oletkos sinä... Aliisa-Sofia? Jouluihminen?" Joulu kysyi varovasti iglun suuaukosta.
"Olen. Mistä tiesit?" Aliisa ihmetteli.
"Tottakai tiesin, olenhan Joulu. Joulu tuntee jokaisen, joka häntä kannattaa", Joulu selitti.
"Tunnetko sinä minut? Tiedätkö, kuka on paras ystäväni?"
"Tietysti. Hän on Alma."
"Mietin hänelle vielä joululahjaa. Tiedätkö, mistä hän pitäisi eniten?"
"En tiedä hänestä muutakuin nimen, sillä hän ei ole jouluihminen."
"Huoh... Mutta sitten pääasiaan. Eikös sinun pitäisi olla Korvatunturilla?"
"Ei! Onko joulupukki lähettänyt sinut perääni?"
"Öh..."
"Ei voi olla totta! Nyt se vanha jäärä saa kuulla kunniansa!" Joulu suuttui, ja lähti liitelemään kohti pukin pajaa.
"Odota, Joulu! Minulla on asiaa!"
"Hm?" Joulu kääntyi takaisin.
"Miksi lähdit Korvatunturilta?"
"En jaksanut olla siellä enää. Olosuhteet olivat epämukavat ja työtahti rankka, kun piti koko ajan ohjeistaa pukkia."
"Voisiko tilannetta mitenkään parantaa?"
"No voisi, jos tekisi näin..." Joulu aloitti.

Elina halusi heti
kokeilla uutta
kaulahuivia!

Sillä aikaa Elina, Kutka ja Reb koristelivat joulukuusta! Heillä oli todella hauskaa. Elina ja Reb olivat huomanneet eilen paketin kuusen alla, mutta olivat odottaneet Kutkan tuloa. Kutka avasi sen (taas) ja sisältä paljastui kaulahuivi!
"Lauletaan nyt Aliisan tämän päivän jouluruno", Reb ehdotti, kun viimeisetkin kuusenpallot oli asetettu paikalleen.
"Juu!" Elina ja Kutkakin innostuivat ja kaikki puhkesivat lauluun:
"Tiedätkö kuinka monta, jouluaatton yötä on? Yksi, kaksi, kolme, sekä yksi loputon! Siltä se ainakin tuntuu, kun aatto jännittää, mutta aattoaamuna ilo edelle ennättää!"

Ihanaa joulunodotusta, siihenhän tosiaan on enää neljä yötä!