Joulukalenterin luukku 1

Taas on joulukalenterin aika! Oletkos odotellut? Nyt aloitetaan, ilman sen kummempia alkulöpinöitä!

"Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo... Ja ai niin, blogin joulukalenteri! Muistattekos sen?" Elina lauleskeli aamupalapöydässä.
"Muistetaan, muistetaan. Muistatkos sinä sen narujutun syysjännäristä?" Kutka kysyi takaisin.
"Öh, joo. Se oli aika tyhmä ajatus. Miten me ikinä nukkuisimme taikka kävisimme vessassa?" Elina huoahti pettyneenä.
"Jep. Onko meillä joku toinen samanlainen suunnitelma vai koitetaanko ihan muuten vaan olla kadottamatta toisiamme? Ja sinä Elina pysyisit myös lähellämme?" Reb kyseli.
"Ei minulla ainakaan ole mitään yhdessäpysymissuunnitelmaa. Entä Kutka?" Elina kysyi.
"Ei. Reb?" Kutka vastasi lyhyesti.
"Ei. Eiköhän vain koiteta olla kadottelematta toisiamme, niin kaikki järjestyy", Reb totesi.
"Niin. Aliisa on muuten tulossa, hän sanoi, että hänellä olisi meille yllätys", Elina kertoi.
"Yllätyskö? Minä rakastan yllätyksiä! Milloin hän tulee?" Kutka kysyi innoissaan.
"Varmasti ihan pian. Aamulla sanoi tulevansa", Elina sanoi ja kaverukset jäivät odottamaan.

"Kop kop! Saanko tulla sisään?" Aliisa näkyi ikkunassa.
"Saat! Mikset koputtanut oveen?" Reb ihmetteli avatessaan oven.
"Painoin ovikelloa ja ihmettelin, kun ette kuulleet. Ajattelin että voisitte huomata minut kun heilun ikkunassa", Aliisa selitti.
"Onko ovikellomme taas rikki?" Kutka huudahti eteiseen olohuoneen sohvalta.
"Varmaan. Tule alas, niin saat nähdä sen yllätyksen!" Reb huusi takaisin.
Kutka ryntäsi alakertaan ja katsoi, kun Aliisa ulkovaatteet riisuttuaan otti laukustaan lahjapaketin.
"Tämä on teille. Saa avata", Aliisa antoi luvan. Pojat ryntäsivät heti laatikon kimppuun ja repivät käärepaperit pois sen päältä.
"Joulukalenteri!" Kutka ja Reb huudahtivat yhteen ääneen.
"Jep. Etsikääpä ykkönen", Aliisa kehotti.
"Tuossa!", Kutka kiljahti. Hän oli todella innoissaan. Reb avasi luukun varovasti. Avonaisessa luukussa näkyi suklaata ja pieni paperilappu.
"Suklaata!" Kutka kiljahti entistäkin kovemmin ja nappasi konvehdin salamannopeasti suuhunsa.
"Säästäthän sitten meillekin, Kutka. Minä syön huomisen", Elina neuvoi.
"Joo", Kutka mutisi.
"Mikä tämä paperilappu on?" Reb kysyi mietiskellen.
"Ne ovat itse laittamiani pikku runoja. Lue se", Aliisa kehotti.
"Jouluako jo odottelet, lahjatoivelistaa mietiskelet? Oletko siis kirjoittanut nämä itse?" Reb ihmetteli.
"Niinhän hän sanoi hetki sitten. Suklaa on kuitenkin pääasia!" Kutka iloitsi. "Kiitos, Aliisa!"
"Kiitos minultakin", Elina sanoi.
"Kiitos", Rebkin kiitti.
"Eipä kestä. Hyvää joulunodotusta!" Aliisa toivotti lähtiessään.

Aliisan tekemä runojoulukalenteri? Tulevat runoluukut tulevat tänne alas, mikäli niitä ei tekstissä itsessään jo lue. Hauskaa joulunodotusta kaikille! ("Kyllä se suklaa siinä on tärkeintä", Kutka huomauttaa.)