perjantai 7. joulukuuta 2018

Luukku 7

Joulukuun ensimmäinen perjantai! Mitäköhän ajatuksia tänään herää?

"Suklaata! Minun vuoroni saada suklaata!" Kutka pomppasi innnoissaan sängystä.
"Kutka! Minä haluaisin vielä nukkua", Reb valitteli ja käpertyi peittonsa alle.
"Anteeksi! Mutta kun minä saan suklaata!", Kutka intoili kaataen keittiön lampun.
"Hyvin alkoi tämäkin päivä", Elina marmatti kävellessään portaita alas.
Pian Rebkin päätti nousta. Hän venytteli maireasti ja nosti villapaitansa tuolilta. Pukiessaan Reb katsahti ulos ja hämmästyi: ensilumi!
"Elina! Kutka! Ulkona sataa lunta!" Reb iloitsi muille.
"Sataako? Oikeasti?", Kutka riemastui.
"Juu-u! Sataa, sataa ropisee...", Reb lauleskeli leppoisasti.
"Luntako?" Elinan ääni kuului kellarista.
"Jo vain, mitä sinä muuten siellä teet?" Reb ihmetteli.
"Keitän meille aamupuuroa ja glögiä", Elina vastasi. "Olen pian valmis."
"Kutka, mikä se jouluruno oikein oli?" Reb kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.
"Ai niin, minä taisin unohtaa sen tuonne luukkuun", Kutka sanoi, ja tunki kätensä kalenteriin.
"Unohtaa? Kuinka se on edes mahdollista, kun joulukalenterista on kyse?" Reb mietti.
"Ensilumi on ihanaa, piparin tuoksu mahtavaa, lahjakääröjen rapina jännittävää, ja joulu kokonaisuudessaan parasta aikaa!", Kutka luki iloisesti.
"Totta", Reb nyökkäsi.

Lumienkeleitä tekemässä.
Aamupalan jälkeen kaverukset nappasivat takkinsa ja syöksyivät ovesta pihalle. He hyppivät ja nauttivat lumesta tehden lumienkeleitä ja lumiukkoa. Lumienkelit tosin olivat hieman vaikeita, sillä rotilla ja Elinalla on niin lyhyet jalat! He kuitenkin yrittivät ahkerasti.




Lumiukosta tuli oikein hieno (ainakin poikien mielestä), ja he päättivät tehdä toisen. Ja kolmannen. Elina ei jaksanut tehdä kolmatta, joten alkoi tylsyytensä taltuttamiseksi heittelemään poikia lumipalloilla. Hetken päästä koko homma riistäytyi käsistä ja molemmilla puolilla oli muurit, sekä muut härpäkkeet. Pojat olivat kahdestaan, mutta Elinalla taisi olla enemmän kokemusta. Hän osasi rakentaa kestävän muurin ja tuhota poikien vallituksen hetkessä. Leikkimielisen kilpailun päätteeksi hävinneet Kutka ja Reb suostuivat seuraavana aamuna tekemään Elinalle herkkuaamiaisen.



Rebin tehdessä lumipalloja Kutka heittelee
niitä.
Elina suojautui hienosti Kutkan ja Rebin
lumipallosateelta.










Illalla suunnitelmissa oli jotakin aivan muuta kuin lumisotaa: leffailta! Koko porukka kasasi muhkean herkkupöydän eteensä ja Reb käynnisti Petteri Punakuono-elokuvan. Hauskaa ja jouluista elokuvailtaa Elina, Kutka ja Reb!

Ensilumi! Ensilumi! Vihdoin tuli lunta! Jee! Aliisan runossakin sanotaan, että ensilumi on ihanaa ja näinhän se on! Onkos sinulla, hyvä lukija, jo satanut lunta?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti