Luukku 3

On joulukuun ensimmäinen maanantai ja kolmas päivä. Elina toimii vielä hetken opetuksen parissa, joten on tänäänkin menossa kouluun.

"Minä avaan kalenterin!", Reb riemuitsi. "Hauskaa aikaa joulu on, niin myös tekeminen tämän runon! Kalenterissa paljoa ei oo, silti luethan ne kaikki; joo!"

"Heipä hei!", Elina hyvästeli Kutkan ja Rebin.

"Moikka! Nähdään iltapäivällä", pojat vastasivat olohuoneesta. Kutka istui sohvalla katsellen televisiosta dokumenttia tonnikaloista ja Reb luki lattialla paksua kirjaa.

"Mitä sinä oikein luet, Reb?" Kutka kysyi.

"Tämä on Suuri Tonttukirja, Wil Huygenin kirjoittama", Reb kertoi tarkasti.

"Tonttukirja? Miksi ihmeessä sinä semmoista luet?" Kutka ihmetteli.

"Onhan pian joulu, ja minusta se näytti houkuttelevalta siellä kirjaston hyllyllä."

"Lainasitko sen? Sinullahan on jo vaikka kuinka monta lainattua siellä kaapin ylähyllyllä!"

"Joojoo, pidän sitä vain vähän aikaa. Olenhan kohta lukenut sen."

"Kohta jo lukenut? Millä sivulla olet?"

"Ööh... 79."

"Ja kuinka monta sivua siinä on?"

"Kaksisataakaksitoista, näemmä."

"Jaa, että kohta lopussa vai?"

"Olen, olen. Ei tämä niin kauaa kestä."

Hetken päästä pojat siirtyivät alakertaan syömään lounasta. Pihalle kurvaili pian pakettiauto, josta hyppäsi ulos tummanvihreään takkiin pukeutunut silmälasipäinen rotta. Kutka ja Reb katselivat rottaa ikkunasta, kun hän avasi pakettiauton takaluukun. Pian hän käveli ovelle ja yritti soittaa ovikelloa. Tajutessaan sen olevan rikki, rotta koputti lujasti oveen. Kutka avasi varovasti oven ja tervehti:

"Päivää!"

"Hyvää päivää. Oletteko te Kutka Råtta?" vieras postirotta kysyi.

"Olen. Onko tämä minulle?" Kutka kysyi takaisin osoittaen pakettia.

"On. Silmälasisi ovat siinä. Kiitos Helsingin Silmälääkärin valitsemisesta, tervetuloa uudelleen."

"Kiitos kiitos, saanko nyt lasini?"

"Ole hyvä, näkemiin!"

"Näkemiin", Kutka sanoi ja sulki ulko-oven.

"Saitko silmälasisi, Kutka?" Reb kysyi syödessään pastaa ja jauhelihakastiketta.

"Sain. Katoitko minullekin?" Kutka kysyi.

"Katoin. Laita ne päähän", Reb halusi.

"Okei", Kutka avasi paketin. "Vau! Näen paljon paremmin kuin ennen!"

"Näytät todella fiksulta. Ja isältäsi."

"Ovatpas ne hienot!", Kutka katsoi peilistä.

"Jep. Tule syömään!"

"Jooooooooooooooooooooooooooo!"

Nam nam, pastaa! Kutka sai vihdoin silmälasit, onneksi. Olihan hän joutunut odottamaan niitä melkein 5 kuukautta. Klikkaa tästä nähdäksesi Kutkan silmälasiuutistekstin. Huomenna jatketaan!