Luukku 4

Reb on innostunut tontuista lainaamaansa kirjaa lukiessaan ja Kutka on saanut silmälasinsa. Elinalla on tietysti vielä koulussa opetusta meneillään, joten ei tänäänkään ole paikalla. Tänään luvassa on ainakin lahjalistojen tekoa!

"Saanko minä taas avata kalenterin?" Kutka kysyi katsellen joulukalenteria toivovin silmin.
"Kuule siitä vaan, ei täällä kukaan muukaan ole avaamassa", Reb mutisi lukien aamun lehteä.
"Nam! Tässä lukee", Kutka aloitti ja heitti suklaakarkin suuhunsa. "Mums, mums öh, klunks."
"Eli mitä siinä lukee? Mums mums ja klunks?"
"Ei, kun tässä lukee näin: Piparin tuoksua, joulukuusen loistoa, jokaisen kasvoilla paljon iloa. Ei joulusta tarpeekseen saada voi, kun joululaulujen tahdissa päivät pitkät ilakoi, ja puistoissa, pihoissa, kadunvarsilla joulukuorojen laulu soi."
"Olipas se pitkä", Reb nosti päänsä lehden takaa.
"Jep. Pisin tähän mennessä. Mutta kuule Reb, mitä jos tehtäisiin lahjalistat?"
"Vaikka, mutta en minä oikein tiedä mitä toivoisin..."
"Ei hätää, minä tiedän! Haen meille paperia ja kyniä."
"Saisinko minä ihan tavallisen lyijykynän ja vaikkapa semmoisen pienen A-viitosen?"

"Okei. Otin itselleni A4-kokoisen paperin ja 42 eri väristä tussia, jotta voin koristella tämän oikein hienoksi. Näin pukki varmasti antaa minulle haluamani."
"Miten niin?"
"Kirjeeni erottuu muista ja kyllä tontutkin siitä huomaavat, että kyseessä on vanha tuttu."
"Vanha tuttu? Ethän sinä viime joulunakaan tehnyt muuta kuin kävelit Korvatunturilla pukin pajan läpi? Ei se tarkoita, että yksikään tonttu tunnistaisi sinua edes kasvoista!"
"No, kyllä ne minut silti muistaa. Unohda koko juttu. Elikkäs jou-lu-lah..."
"Mitä sinä oikein aiot toivoa?"
"Bluetooth-kuulokkeita, uutta puhelinta, sekä tietysti maapähkinöitä."
"Siinäkö kaikki?"
"Ei. Toivon myös omaa televisiota, uusia vaatteita, sekä lukulamppua."
"Ethän sinä edes lue koskaan!"
"Luenpas! Tänäänkin luin sen jännitävän lastenkirjan "Kilpikonna Kalle ja merituuli". Älä yritäkkään väittää, etten muka lukisi!"
"Okei, okei. En väitä. Enkä edes yritä väittää", Reb sanoi hieman turhautuneena.

Tunnin päästä Kutkan lapussa oli jo ties mitä, eikä siihen enää oikein mitään mahtunutkaan. Rebin lapussa sen sijaan oli vain yksi asia: joulupukin päiväkirja. Hän halusi saada tietoa joulupukin pajan tapahtumista, sekä tontuista kirjaansa varten, ja arveli, että joulupukin päiväkirjasta löytyisi tuo tieto parhaiten.

Toivottavasti pojat saavat lahjatoiveensa (ja Kutka edes yhden niistä)! Kutkan lukema kirja kuullosti kyllä hurjan jännittävältä, mahtaisinkohan itse uskaltaa lukea sen? Huomenna nähdään!