Luukku 17

Aliisa ja Kutka ovat matkanneet kauas Korvatunturille. Heidän määränpäässään Sonja ja Luppis odottivat heitä.

"Moikka Sonja! Mites työt edistyvät?" Kutka kysyi, kun he näkivät Sonjan.
"No jaa, emmehän me kaksistaan saa millään tuhansien tonttujen töitä hoidettua samassa ajassa kuin he itse", Sonja totesi surullisena.
"Ette tietenkään! Olette sentään yrittäneet", Aliisa lohdutti.
"Tulkaa itse katsomaan, Luppis on sisällä antamassa lääkkeitä", Sonja sanoi, ja viittoili heitä peräänsä.

Tuvan lämmössä Luppis tunki pillereitä tonttujen suihin. Aliisa ja Kutka olivat järkyttyneitä siitä, kuinka huonossa kunnossa osa tontuista oli. He yskivät, aivastelivat ja huojuivat ympäri aulatilaa.
"Mitä voimme enää tehdä?" Kutka panikoi.
"Kun haette Joulun takaisin, kaikki on kunnossa", Luppis sanoi rennosti.
"Kunhan vain haemme sen takaisin? Helppoa kuin heinänteko! Joko mennään?" Kutka tyyntyi.
"Ei me vielä voida mennä minnekään! Täytyy ensin etsiä tavarat, syödä jotain, tehdä eväitä...", Aliisa aloitti luettelemisen.
"Mitä me muka tarvitsemme? Meillähän on jo kaikki eväät ja tavarat!" Kutka huudahti vastaväitteensä.
"Sinä söit jo kaikki eväämme! Kurkkaa vaikka koriin, siellä ei ole mitään. Söit niitä nukkuessasi, minä näin. Ja kuulin", Aliisa todisti.
"Nukkuessani, miten se olisi edes mahdollista?" Kutka ihmetteli tekojaan.
"Sinulle se ei selvästikään ole kovin vaikeaa. Laiskuuden huippu...", Aliisa mutisi.
"En minä ole laiska, tehokas vain. Syöminen ja nukkuminen yhtä aikaa hoidettuna! Mitä sinä oikein valitat?" Kutka puolustautui nolosti.
"Juu, aivan, juuri niinhän se on", Aliisa pyöritteli silmiään.
"Lopettakaa tuo riitely!" yksi tontuista huudahti kiukkuisesti viimeisillä voimillaan.
"Juuri niin. Tiedän, että joulu voi olla stressauttavaa, mutta koittakaa silti käyttäytyä hyvin" Luppis selitteli topakasti. "Ja muistakaa, että tilannetta pahentaa Joulun puuttuminen. Yleensä se antaa hieman rauhaa ja iloa näihin pimeisiin ja rasittaviin päiviin."
"Ja muistakaa vielä sekin, että me tontut näemme teidät koko ajan, ja voitte jäädä ilman joululahjoja", yksi tontuista mainitsi vielä.

Tupaan laskeutui syvä hiljaisuus. Muutamat rikkoivat sen välillä yskäisyllä, mutta Aliisa ja Kutka olivat koko ajan hiljaa. Luppis jatkoi lääkkeiden antamista ja Sonjakin lähti parantamaan varavirtalähdehäkin asukkaita.
"Anteeksi, Kutka", Aliisa totesi katuvana.
"Saat anteeksi. Olihan se tyhmää riidellä, ja varsinkin näin joulun alla", Kutkakin myönsi tekonsa.

Nyt on riidat solmittu! Aliisa ja Kutka lähtivät syömään Sonjan keittelemää joulupuuroa ja pääsevät pian matkaan kohti Joulua!

Leijailee maahan lumihiutaleet, nuo kauniit valkeat ystävät. Vai pitäisikö sanoa ajatukset, jotka joulusta ja toiveista syntyvät?