tiistai 18. joulukuuta 2018

Luukku 18

Aliisa ja Kutka ovat saapuneet Korvatunturille. He järkyttyivät nähdessään sairaat, ja tiesivät hommansa tärkeyden. Pian he söivät vatsansa täyteen ja etsivät runsaat eväät matkalleen. Ruokavaraston tyhjennyksen jälkeen he olivat jo menossa. 

"Mutta Aliisa, kun minä haluan tavata heidät!" Kutka valitti.
"Ei me nyt mennä. Emme ehdi millään", Aliisa torjui ehdotuksen.
"Mutta kun minä niin kovasti haluaisin tavata heidät, erityisesti lempihahmoni..." Kutka aloitti.
"Emme me mene sinne. Ei ole aikaa. Tule, mennään kelkalle", Aliisa viittoili Kutkaa mukaansa.
"En tule, ennen kuin olen saanut nähdä Aktukin!" Kutka laittoi kädet puuskaan.
"No okei sitten, mennään häkille", Aliisa myöntyi ja he lähtivät talsimaan kohti varavirtalähdehäkkiä (olethan lukenut Aliisan joulutarinan?).

"Aktuk!" Kutka huudahti iloisena, kun he olivat saapuneet varavirtalähdehäkin valvontahuoneeseen.
"Hm? Kukas sinä olet?" Aktuk käänsi päänsä sanomalehden takaa.
"Minä olen Kutka-Raine Saku Råtta", Kutka esitteli itsensä.
"Tunnemmeko me?" Aktuk jatkoi ihmettelyään.
"Emme varsinaisesti, mutta olen kuullut sinusta. Ja tunnethan sinä Aliisan?" Kutka kertoi.
"Aliisan? Kenet Aliisan?" Aktuk mietiskeli. "Tunnen ainakin... 6 Aliisaa. Kuka heistä?"
"Aliisa-Sofia. Tämä tyttö tässä", Kutka veti Aliisan Aktukin kuonon eteen.
"Ai! Hyvää päivää, joulutonttu", Aktuk tervehti arvokkaasti.
"Aliisa! Oletko sinä tonttu?" Kutka haukkoi henkeään.
"No, oikeastaan minä olen vain väliaikainen apuritonttu, meitä kutsutaa nnimityksellä joulutonttu. Sonja ja Luppiskin ovat joulutonttuja", Aliisa selitti hieman nolona.
"Mikset ole kertonut meille?" Kutka ihmetteli.
"Minä unohdin. Täällä oli niin kova hulina ja hyörinä, ja sen jälkeen tuli kiire selvittää sairaus ja parantaa tonttuja", Aliisa tarkensi.
"Eli sinä et ole oikea tonttu, apuri vain?" Kutka pyysi lisätarkennusta.
"En. Väliaikainen auttaja nyt Joulun puuttuessa", Aliisa totesi. "Nyt pitää kuitenkin mennä."
"Heippa sitten Råtta ja joulutonttu!" Aktuk huudahti ja vilkutti.
"Hei, hei!" Kutka ja Aliisa vilkuttivat takaisin ja alkoivat tepastelemaan kohti kelkkaansa.

Pihalla Aliisa ja Kutka saapuivat kelkkansa luo. He olivat kiinnittäneet siihen korin, johon nyt laskivat kaikki ruokatavaransa. Aliisa oli jo kutsumassa erästä pöllöä paikalle (jotta se voisi kuljettaa kelkkaa, kun he väsyisivät), kun Sonja juoksi heidän luokseen.
"Muori kysyy, haluaisitteko te vielä lisää vaatetta. Villapaitaa, takkia, hanskoja tai muuta vastaavaa? Hänellä kyllä olisi", Sonja kertoi.
"Minä en tarvitse, sillä otin jo viime kerralla", Aliisa kieltäytyi ja katsoi Kutkaa.
"Ai juu, en minäkään tarvitse", Kutka sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Kyllä minä olen niin vahva rotta, etten tarvitse enmpää vaatteita."
"Selvä, nähdään pian! Toivottavasti saatte joulun kiinni", Sonjakin vilkutti ja Aliisa ja Kutka vilkuttivat takaisin.

Aliisa ja Kutka matkasivat pitkään, mutta pysähtyivät Puljun erämaahan ruokailemaan.
"Aliisa... Minulla on kylmä", Kutka valitteli, kun he kaivoivat korista eväitä.
"Mutta meillehän tarjottiin lisää vaatteita! Mikset ottanut?" Aliisa ihmetteli.
"No minä luulin, että pystyisin olemaan ilman ylimääräisiä ulkovaatteita", Kutka myönsi.
"Mutta et olekaan niin vahva rotta kuin luulit?"
"Niin. Taitaa olla parasta mennä kotiin."
"Ei täältä enää niin yhtäkkiä vain lähdetä. Sinun olisi pitänyt sanoa aikaisemmin!"
"Minä luulin..."
"Voin kutsua Sonjan hakemaan sinut pois varareellä, ja jatkaa sitten yksin."
"Mutta Aliisa, joulu on yhdessäolon aikaa! En voi nyt jäädä pois, kun Reb ja Elinakin ovat kotona!"
"Kutka, voit. Minä pärjään kyllä."
"Aliisa, ei! En halua jättää sinua tänne yksin!"
"Minulla ei ole hätää. Kutsun Sonjan", Aliisa vakuutteli ja kaivoi puhelimensa esiin taskuistaan.

Sinne jäivät Aliisa ja Kutka. Saadaanko joulu pelastettua ja selviääkö Aliisa? 

Jouluna kukaan yksin ei jää, yhdessäolon aikaa onhan tää. Puurolle kutsutaan kaikki tutut, kissat, koirat, käärmeet ja puput!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti