Luukku 24

Jouluaatto! Onkos kivaa? Nyt näemme, kuinka hauskaa tutuilla kaveruksillamme on, kun Sonja, Luppis ja Aliisa ovat saapuneet Elinan, Kutkan ja Rebin luo.

"Käykää toki pöytään! Aliisa, olemme varanneet sinulle päätypaikan", Elina kehotti ja porukka lähti valumaan kellariin.
"Ei sinne!" Kutka huudahti ja kaikkien päät kääntyivät kohti häntä. "Vaihdoin paikan olohuoneeksi, sillä kellarista ei... kröh... saanut siistiä."
"Mutta eiväthän kaikki mahdu olohuoneeseen!" Elina kauhistui.
"Mahtuvat. Aliisa on päädyssä ja menee ensin. Luppis on yhdellä pitkällä sivulla ja me kolme toisella", Kutka selitti osoittaen Elinaa ja Rebiä. "Sonja on Aliisaa vastapäätä ja tulee näin ollen viimeisenä."
"Selvä sitten. Mennään olohuoneeseen", Elina suostui ja he lähtivät portaita ylös.

Olohuoneessa kaikki istuutuivat mukavasti ja Elina toivotti kaikki tervetulleiksi.

"Hyvää joulua ja mukava, että pääsitte tulemaan. Kiittäisin nyt sinua Aliisa...", Elina osoitti Aliisaa. "...sillä sinun ansiostasi mekin vietämme täällä joulua. Haluaisinkin Kutkan ja Rebin kanssa antaa sinulle joululahjan jo nyt."
"Olkaapa hyvät. Antaa tulla", Aliisa iloitsi ja oli valmiina ottamaan joululahjan vastaan.
"Joululahjasi on runo meiltä. Kutka, ota paperi", Elina kertoi ja antoi runolapun Kutkalle, joka istui Elinan ja Kutkan välissä. Näin he kaikki näkivät lukea.

"Lumihiutaleet

Lumihiutaleet ne ilmassa heijaa,
hitaasti maahan leijaa.
Ei kauniimpaa näkyä oll vois,
eikä kukaan voi viedä sitä kauneutta pois.

Ei ole yksikään hiutale samanlainen,
tylsä, ruma taikka kaavamainen.
Ne kaikki yksilöllisiä ovat,
pyöreät, soikeat, pehmeät ja kovat.

Jos ulos mielit katsahtaa,
ja mielit hetkeks' istahtaa,
voit nähdä pienen sydämen,
sisällä jokaisen hiutaleen.

Nuo sydämet ovat osa joulun taikaa,
ne iloa meidän sydämiimme tahtovat antaa.
Ei niitä kukaan sivuuttaa voi,
kun taivaan tuulet pilvissä soi.

Jos tahdot käteen ottaa hiutaleen, 
täytyy pysähtyä paikalleen. 
Ne sulavat pian lämpöisessä kädessä, 
joten muista elää hetkessä."

"Hieno, kiitos", Aliisa kiitti.

"Mekin haluamme kiittää sinua, olethan kirjoittanut jokaiselle päivälle runon ja antanut paljon lahjojakin!", Elina huudahti.

"Lahjoja? Ettekai te vielä ole avanneet minun lahjaani? Luulin, että avaisimme kaikki lahjat yhdessä!" Aliisa pettyi.

"Mutta siinä ensimmäisessä, punaisessa viltissä, luki, että saa avata. Sinähän olit paikallakin!" Reb ihmetteli.

"En minä antanut sitä!" Aliisa vastusteli.

"Etkö? Kuka sitten?" Kutka mietti.

"Minä en ainakaan ollut asialla. Luulin aluksi, että se olisi ollut joulupukki, mutta hänhän oli kipeänä. Kukakohan ne on antanut?" Aliisa pohdiskeli.

"Mutta jos me nyt vain aloittaisimme ruokailun, niin pääsemme tästä. Ehkä se selviää, kun avaamme lahjoja", Elina ehdotti. "Ruoat ovat keittiössä, saa mennä!"

Ruokapöydässä oli tarjolla monenlaisia juotavia ja syötäviä, kuten
omena- ja appelsiinimehua, glögiä ja virvoitusjuomia, ranskalaisia,
kurpitsaa, kotijuustoa ja kokonainen juustotarjotin!

Lisäksi oli tietenkin kinkkua, valmiiksi siivutettuna tänä vuonna.
Lanttulaatikkoakin oli!

Jälkiruokatajoiluihin kuului suklaata sekä kakun, että karkkien muodossa,
pipareita, joita oli löytynyt kuusen alta, samat juomat kuin aikaisemminkin...

...sekä kuivakakkua ja lisää piparkakkuja!

Ja ennen kuin ehdit valittaa, ettei tarjolla ollut
vihreitä kuulia, ne olivat aivan keskellä
ruokapöytää, jottei tarvinnut aina kävellä keittiöön!

"Kiitos, oli oikein hyvää", Luppis kiitti kun oli syönyt vatsansa täyteen.

"Oli oikein maukasta, kiitos", Sonjakin oli samaa mieltä.

"Pidin tuosta oikein paljon", Aliisa sanoi ja osoitta lautasellaan olevaa juustoa. "En vain jaksanut enempää."

"Niin käy joskus kaikille, ei haittaa. Minä voin korjata lautaset. Voitte mennä siivouksen ajaksi vaikkapa poikien huoneeseen. Onhan se siisti?" Elina katsoi tiukasti Kutkaa ja Rebiä.

"Jos menisimme mielummin ulos laskemaan pulkkamäkeä?" Reb pelasti tilanteen.

"Juu!" Aliisa, Sonja ja Luppis innostuivat.

Kun Elina oli tuomassa sohvapöytää keittiöstä, hän hämmästyi ja kutsui muut sisälle.

"Katsokaa, siinä on taas lahja!" Elina huudahti ja osoitti suurta pakettia joulukuusen vieressä.

"Onko se taas siltä tuntemattomalta lahjojalta?" Kutka pohti.

"On varmasti. Ettehän te sitä ole voineet millään tuoda", Elina osoitti ulkona olleita.

"Emme niin. Avataanko?" Aliisa kysyi.

"Avataan toki!" kaikki huudahtivat ja avasivat paketin yhdessä.

"Laatikko!" jokainen hämmästeli.

"Onpa kaunis rasia", Elina ihasteli.

"Onkohan sen sisällä jotakin?" Kutka mietti.

"Voinko minä avata?" Aliisa kysyi.

"Avaa vain", Reb antoi luvan ja Aliisa meni lähemmäs. Kun hän poistui laatikon edestä Elina syöksyi sen luo:

"Aivan suunnattoman ihania pannulappuja! Ja peräti kolme! Kahta eri kokoa! Ja patakinnaskin!" Elina riemuitsi. "Täydelliset kellariin!"

"Kuka nämä on antanut?" Sonja pohti ääneen.

"En tiedä, mutta nämä ovat kyllä tontun käsialaa", Aliisa nyökytteli tutkiessaan Elinan ilonaiheita.

"Tontun? Onko meillä jonkinlainen kummitonttu? Semmoinen vähän niinkuin tallitonttu, t-tai saunatonttu?" Kutka muisteli nimiä.

"Varmasti. Kiitos kummitonttu!" Elina kannatti kummitonttuajatusta.

"Kiitos!" Kutka ja Rebkin iloitsivat.

"Kiitos paljon!" Aliisa, Sonja ja Luppiskin yhtyivät.

Hyvää joulua! Elina saa nyt hienot tarvikkeet kellariin ja kauniin rasian. Ruoka oli varmasti maittavaa ja sitä söit varmaan sinäkin, lukija, suoraan tästä blogitekstistä, olihan se niin herkullisen näköistä! Tänä lauantaina tulee myös kooste Aliisan joulurunoista! Kiitos kun luit joulukalenterin!

On jouluaatto taas täällä, ollaan tänään iloisella päällä. Eihän tässä ole sanomista muuta, kuin että hyvää joulua!