Kutka on jättänyt Aliisan yksin etsimään Joulua, ja on palannut kotiin.
Kelkka liukui tasaisesti hangella. Vähän väliä se kaarsi oikealle ja vasemmalle väistääkseen puita. Aliisa potki kelkkaa eteenpäin ja katseli samalla hiljaa taivaalta putoavia lumihiutaleita. Hän oli edennyt jo Tarvantovaaran erämaahan tänä aamuna. Aliisa tunsi, missä Joulu oli. Hän on jouluihminen, joka on aina innoissaan joulusta ja kaikesta siihen liittyvästä. Tästä syystä hän voi aistia Joulun läsnäolon. Hän voi myös puhua sille. Normaalisti sielulle voi puhua vasta, kun on ollut sen vaikutusalueella tarpeeksi kauan, mutta jouluihmisiltä tämä erityinen kyky löytyy jo ennestään.
Aliisa kääntyi suuren kuusen kohdalta oikealle ja katseli edessään siintävää Halti-tunturia. Tuolla tunturilla hän ei ollut koskaan käynyt, mutta oli nähnyt kuvia. Nyt hän oli kuitenkin menossa sinne. Aliisa tunsi, kuinka Joulu oli koko ajan lähempänä häntä. hän mietti, miten saisi sielun napattua. Tuskinpa haavilla? Ehkäpä sen saisi houkuteltua kattilaan ja sitten laittaisi kannen kiinni? Ei, eiväthän nuo toimisi. Aliisan piti keksiä joku toinen keino. Mutta ensin piti päästä sen luo.
Kun Halti oli jo aivan Aliisan edessä, hän näki siellä kajastavaa sinistä valoa.
"Tuon sen täytyy olla. Pukki kertoi, että aivan ensimmäisenä jouluna sielu oli sininen, mutta kun joulupukki sitten altistui sen voimalle, siitä tuli kultainen" ,Aliisa muisteli itsekseen, kun otti lisää vauhtia sinisen valon luo.
Samaan aikaan Kutka oli saapunut reellä Elinan ja Rebin luo. Elina tuli riemumielin tervehtimään Kutkaa, ja kysyi, missä Aliisa on.
"Aliisa jäi sinne. Minä en pystynyt enää olemaan kylmässä ja märässä lumessa, niin piti tulla tänne. Aliisa etsii sielun ja palauttaa sen Korvatunturille. Oletkos sinä jo terve?" Kutka kertoi.
"Olenhan minä! Tauti lähti kokonaan jo eilen. Mutta eihän Aliisa yksin pysty millään pelastamaan joulua!" Elina ihmetteli Kutkan ajatuksia.
"Hän sanoi pärjäävänsä. Tietäähän hän ainakin Joulusta ja joulusta enemmän kuin minä!" Kutka väitti vastaan.
"No, miten vain. Reb avasi tänään kalenterin, mutta koska olet ollut poissa, saat avata loput."
"Mitä kalenterista tuli tänään?"
"Odota hetki, etsin sen lapun", Elina mumisi. "Hiiret piirissä pyörii, rotat yhdessä leikkii. Pupuilla laulukuoro on ja jääkarhulla leipomo verraton! Mihin luokkaan sinä kuulut, ihminen, eläimeksikö muutut?"
Siihen olikin hyvä jättää tämän päivän luukku. Mihin luokkaan sinä kuuluisit Aliisan runossa? Ja saako itse Aliisa pelastettua joulun ilman Kutkaa ja muita kaveruksia? Taitaa olla pakko lukea loppuun asti... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti