"Tsirp tsirp ja möö, kot kot ja pöö. Niin lehmät sanovat, samoin monet kanat. Hiips hiips ja höö, taps taps ja töö. Kuulostaako tonttu tuolta, vai vaihtaako siili vain lehtikasassaan puolta? On vaikeaa nähdä tonttuja, taikka kuulla askelia. Onko se onnekas kuulija sinä, taikka näkijä joku ystävä?", Reb luki joulukalenterin lappusesta.
"Se oli pitkä", Kutka hämmästeli.
"Niin oli. Ei kuitenkaan pisin", Aliisa paljasti.
"Ei pisin? Kuinka pitkiä olet oikein tehnyt?" Reb ihmetteli.
"En oikein tiedä. Aika pitkiä", Aliisa totesi tyngästi.
"Et siis itsekään tiedä?" Kutka ihmetteli.
"En minä vain enää muista", Aliisa sanoi. "Pääsemme muuten tänään lähtemään, mikäli lumipyry hieman laantuu. Niin se sääennuste lupasi."
"Pääsemmekö? Pakkaammeko tavarat?" Kutka innostui.
"Mitä sinne oikein voisi tarvita? Ei ainakaan kovin paljoa mitään. Mehän sovimme tavarat jo eilen", Elina päivitteli.
"Mitä me oikein sovimme? Minä en ainakaan muista mitään!" Kutka huudahti epätietoisena.
"Silloin kun sinä ehdottelit ties mitä televisioita ja skeittilautoja, sovimme näin", Elina aloitti. "Villapaita, pipo, puhelin, juustot, matkaradio, maito ja uusi, punainen viltti."
"Missä tietokone ja popkornikone?" Kutka valitti.
"Sinä et tarvitse Joulua pelastaessasi yhtään popkorneja, saatikan niitä sinun tietokonepelejäsi! Saat pärjätä edes muutaman päivän ilman", Elina tuhahteli.
"Jaahas. Menen pakkaamaan. Onko pulkka valmis?" Kutka kysyi pettyneenä.
"On. Vein sen ulos jo eilen", Aliisa kertoi.
Kun Elina ja Kutka pakkasivat, Aliisa jutteli Rebin kanssa. Pian Kutkakin saapui olohuoneeseen Aliisan ja Rebin luo.
"Minä olen valmis lähtöön. Minne me oikein nyt siis menemme?" Kutka kysyi huolettomasti.
"Korvatunturille!" Aliisa huudahti pyöritellen silmiään.
"Ai niin! Parantamaan joulupukkia ja tonttuja? Vai?" Kutka jatkoi kyselemistä.
"Juuri näin", Aliisa huokaisi. "Juuri niin..."
"Aliisa, Kutka, minäkään en voi tulla", Elina tuli voivotellen huoneestaan.
"Mikset?" Aliisa kysyi huolissaan.
"Voin todella huonosti. Taidan olla kipeä", Elina jatkoi voivotteluaan.
"Oi ei! Miten se näin yhtäkkiä iski! Meidän on kuitenkin pakko lähteä, mitä jo sinä Reb huolehtisit Elinasta?" Aliisa surkutteli.
"Tottakai", Reb sanoi tomerasti.
"Olen todella pahoillani kamut..." Elina aloitti.
"Ei se ole sinun syysi, että sairastuit. Toivottavasti paranet ennen joulua", Kutka lohdutti.
"Ja toivottavasti joulu tulee! Se riippuu teistä", Elina sanoi huokaisten syvään.
"Tottakai joulu tulee. Me hoidamme asian, eikö niin Kutka?" Aliisa oli itsevarma.
"Juu. Kyllä me hoidetaan", Kutka sanoi. "Älä huoli, Elina, kaikki järjestyy."
"Niin juuri. Me lähdemme nyt", Aliisa sanoi ja hymyili.
"Hei hei! Nähdään", Elina vilkutti kavereilleen ja Rebkin sanoi heipat.
"Hei hei!" Aliisa ja Kutka vilkuttivat myös.
"Älä huoli, Elina. Kaikki järjestyy", Rebkin kannusti Elinaa.
"Minäkin luotan heihin. Menen nyt lepäämään", Elina sanoi väsyneesti, ja lähti. Reb käytti tilaisuuden hyväkseen ja häipyi salaiselle puuvajalleen.
"Oi ei! Pulkkamme on rikki!" Kutka huudahti hädissään, kun he näkivät ulkona rikkinäisen pahvilaatikkopulkan."Metsän eläimet ovat varmasti kävelleet sen yli, tai jotakin. Voimme lainata Almalta kelkkaa, mutta se on sinulle iso ja painava, joten joudut varmaan istumaan sylissäni. Metsän eläimet saavat vetää tämän kerran. He varmasti suostuvat auttamaan, kun joulun tulosta on kyse", Aliisa totesi tyynesti.
Aliisa ja Kutka kävelivät lyhyen matkan Alman kotiin ja lainasivat häneltä kelkkaa. He työnsivät kelkan metsään, jolloin kuusikosta tuli valas ja pikachu työntämään kelkkaa.
Turvallista matkaa Aliisa ja Kutka! Toivottavasti Elina paranee ja joulu tulee! Tänään tulee toinen osa Aliisan joulutarinaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti