sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Luukku 9

Eilen taloa "siivottiin" ja Elina sai herkkuaamiaisen. Tänään Aliisa on tullut heti aamusta kylään auttamaan kuusenhaussa.

"Eikös nyt ole hieman aikaista hakea joulukuusi?" Elina ihmetteli Aliisan saapuessa.
"Miten niin? Haetaan sitten toinen, jos tuo ei kestä jouluun asti", Kutka totesi rennosti.
"No, olkoon menneeksi. Tarvitsetteko apuani?" Elina kysyi kun muut olivat lähdössä metsään.
"Emme varmaan. Teetkö hieman tilaa vaikka olohuoneeseen?" Reb ajatteli.
"Selvä. Nähdään pian", Elina huikkasi perään.

Metsän siimeksessä pojat ja Aliisa pysähtyivät. Eilen kuusta katsoneen Rebin mielestä "sen hyvän" kuusen olisi pitänyt olla tässä.
"Olemmeko me eksyksissä?" Kutka panikoi.
"Ei. Rauhoitu vain. Ei meillä ole hätää", Aliisa rauhoitteli.
"Olen varma, että se oli tässä. Ainakin kun eilen kävin!" Reb sanoi kärsimättömästi.
"Mutta Reb, yrititkö seurata jalanjälkiäsi?" Aliisa kysyi.
"Yritin", Reb sanoi. "Miten niin?"
"Yöllä on tullut lunta. Seuraamasi jäljet olivat varmasti jonkun muun eläimen jälkiä", Aliisa selitti.
"Ei ole todellista! Käännymmekö takaisin?", Kutka voihki täristen kylmyydestä.
"En oikein tiedä. Mielestäni kävelin taloltamme pohjoiseen, kunnes tulin aukiolle. Ja tätä polkua", Reb osoitti matalaa painaumaa lumessa.
"Me emme lähteneet äsken pohjoiseen, vaan etelään! Mitä sinä oikein höpiset?" Kutka kummeksui.
"Totta! Siinähän se vika onkin! Marssitaan takaisin kotiin ja pihan poikki etelään", Reb ohjeisti.
"Miksemme vain voisi ottaa tästä kohdalta jotain kuusta? Mielestäni tämä yksilö ainakin olisi oikein sopiva, jos sitä hieman siistii. Kaadettaisiinko se?" Aliisa mietti.
"Onpas se hyvä. Kaadetaan vaan, vai mitä Reb?" Kutka nyökkäili.

Kun kaverukset saapuivat takaisin kotiinsa, Elina oli siivonut olohuonetta.
"Nyt tähän mahtuu. Vein nojatuolin vintille ja kaapin kellariin. Siirsin sohvapöydän kaapin paikalle, sohvan vasemmalle puolelle", Elina esitteli.
"Hienoa, voisitko hieman auttaa tämän asettelussa...?" Reb pyysi.
"Voin toki. Laitetaan se tuohon, noin", Elina auttoi.
"Eikös olekin hyvä? Vai mitä Aliisa?" Elina kysyi mielipidettä.
"On, oikein hyvä. Minun pitää pian lähteä...", Aliisa aloitti.
"Minne sinä menet?" Kutka oli utelias.
"Enkö olekaan kertonut teille? Menen Korvatunturille, jotta saan kirjoitettua paremmin tämän vuoden joulutarinan. Päärakennusta on nimittäin vastikään remontoitu", Aliisa selitti.
"Et sinä ole meille mitään kertonut", Kutka muisteli.
"Kaverini Luppis ja Sonja tulevat mukaani pitämään minulle seuraa. Onkos muuten joulukalenteri avattu tältä päivältä?" Aliisa uteli ja muut alkoivat heti katsella toisiaan.
"Avasitko sinä sen?" Elina osoitti Rebiä.
"En, eikös se ole sinun vuorosi?" Reb väitti takaisin.
"Eikö sinun olisi pitänyt avata se tänään?" Kutka nyökkäsi Rebille.
"Niinpä onkin! Miten saatoinkaan unohtaa! Avaan heti", Reb ihmetteli.
"Punainen lakki, vihreä takki, ruskeat pikku töppöset. Onko se peikko, metsän keiju heikko? Ei, vaan pikku tonttuhan se!" Reb lauloi.

Oletkos nähnyt tonttuja? Reb ainakin on! Aliisa lähtee Korvatunturille! Lähtevätköhän rotat ja hiirikin mukaan? Ken tietää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti