keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Luukku 13




Kaverusten lädettyä matkaan, joku tai jokin liikkui rottien talossa. Kuka hän oli, ja miten hän oli saanut talon avaimet?

"Hetkonen, minne olemme matkalla?" Kutka kysyi Rebiltä, jolla oli lista paikoista.
"Riippuu kuinka paljon te kävitte Alman kanssa Skanssia läpi", Reb vastasi.
"Me käytiin oikeastaan vain ruokaosastot. Kaikista sai kyllä maittavaa sapuskaa", Kutka kertoi arasti.
"Oi ei. Kutka, olitteko koko ajan vain syömässä?" Sonja turhautui.
"Voihan sen niinkin kai sanoa..." Kutka jatkoi.
"No, sitten eikun kuono kohti Skanssia vaan!" Aliisa huudahti.

Skanssissa:
"Mistä aloitamme?" Kutka kysyi Aliisalta, joka johti joukkoa.
"Vaikkapa tuosta K-Citymarketista", Aliisa vastasi Kutkan kysymykseen.
"Miksi tässä on portit, kun niistähän mahtuu ali?" Kutka kysyi porukalta.
"No, ihmiset eivät mahdu", Aliisa vastasi.
"Mutta Aliisa, sinähän olet ihminen!" Sonja ihmetteli.
"Niin, mutta olen poikkeuksellisen pieni sellainen", Aliisa vastasi.
"Hetkonen, mihin Kutka hävisi?" Reb mietti ääneen katsellessaan ympärilleen.
"Tuolla hän on", Aliisa sanoi osoittaen pinoa Fazerin karkkilaatikoita.
"Vihreitä kuulia! Sain idean", Kutka ilmoitti.
"Se ei aina tiedä hyvää", Aliisa varoitti Sonjaa.
"Ostetaan kaksi laatikollista", Kutka alkoi selittämään. "Kenellä on rahaa?"
"Minulla on kymmenen euron seteli", Sonja sanoi.
"Mutta tarvitaan vielä euro ja 50 senttiä", Reb katsoi hintalapusta.
"Minulta löytyy kaksi euroa", Aliisa näytti kolikoitaan.
"Hienoa! Kassalle!" Kutka huudahti.
"Mutta Kutka, luuletko, että myyjä hyväksyy rottien ja jääkarhun rahat?" Sonja kysyi.
"Aliisa on ihminen", Reb keksi.

"Moi!" myyjä sanoi.
"Öh, moi", Aliisa sanoi.
"Se tekee 11 euroa ja 50 senttiä."
"Tässä."
"Ja viisikymmentä senttiä takaisin", myyjä sanoi pitäen itsensä tyynen rauhallisena pikkutytön ostaessa häneltä karkkia minikokoisissa laatikoissa.
"Tässä, Kutka", Aliisa sanoi ojentaessaan Kutkalle laatikot.
"Sitten Reb, tarvitsen repustani sen kultaisen kulhon", Kutka kertoi.
"Näin. Mitä teet näillä?" Reb kysyi.
"Houkuttimen. Asetan sen tähän. Sitten vain odotamme", Kutka selitti kaveruksille.

Sinne jäivät odottelemaan Aliisa, Kutka Reb sekä Sonja. Rottien talosta syttyivät valot. Kuka talossa mahtaa olla? Lue huominen luukku.

2 kommenttia:

  1. Oi, heippa! Luulen, että meni lopulta jotenkin kirjeet ristiin tai hukkaan tai jotakin, olet useasti ollut mielessä ja on tehnyt mieli kirjoittaa. Yritin etsiä blogiakin, mutten muistanut osoitetta, ihana kun nyt sattumalta toisaalta tähän törmäsin. Ihania tarinoita, ihanat luukut <3 Onnellista Joulunaikaa! T. Siiri Oulusta

    VastaaPoista
  2. Moi! Odottelin kirjettäsi pitkään, kunnes lopulta lannistuin. Olin lähettänyt sinulle kaksi, mutta kumpikaan ei ilmeisesti ollut tullutkaan perille. Ajattelin, ettet kirjoita enää. Osoitteesi minulla on tallessa. Kirjettä tulossa heti kun mahdollista!

    VastaaPoista