Kutka istui sohvalla ja luki sanomalehteä. Viimeisten kakkupalojen kuorrutukset valuivat hiljalleen pöydälle. Elina jatkoi mattonsa kutomista. Aliisa yritti etsiä Googlesta tietoa luentoaan varten. "Tytöt! Tämä on mahtava tilaisuus!" Kutka kiljaisi, ja nousi sohvalle seisomaan. "Tilaisuus mihin?" Elina kysyi. "Tähän! Pääsemme eläinkauppaan sijaisiksi, kun sen omistajalla on joulukiireitä!" Kutka huudahti ja hypähti riemuissaan ulko-oven suuntaan. "Oikeastiko?" Aliisa kysyi varovaisesti. Kutka ei enää vastannut, vaan odotti jo Aliisaa ja Elinaa pihatiellä.
Elina lähti Kutkan perään ulos. Asdasinkuja 11:n kohdalla kaverukset pysähtyivät. "Tässä se nyt on", Kutka sanoi osoittaessaan pientä, vihreää, eläimiä täynnä olevaa taloa. Talon seinällä oli lappu: "Myyjällä kiireitä. Sijaista etsitään." "Muistatko vielä sen puhelinnumeron, joka luki lehdessä?" Elina kysyi Kutkalta. "Joo. 005 26 461 37", Kutka vastasi. Elina näpytteli numeron puhelimeensa ja soitti: "Hei. Ajattelin kysyä siitä sijaisuudesta jota kaipasit lehdessä. Nimittäin minä, Elina, ja kaverini Kutka ajattelimme auttaa sinua tulemalla sijaiseksi." Puhelimesta vastattiin:" No kyllähän se käy! Mikäli pärjäätte eläinteni kanssa." Elina ja Kutka sanoivat kuorossa: "Kyllä me ihan varmasti pärjätään!".
"Minä voin kertoa teille avainten salaisen piilopaikan. Se on vihreän roskiksen alla. Hakekaa avaimet sieltä, ruokkikaa eläimet ja aloittakaa kaupankäynti. Tulen tarkistamaan tilanteen illalla."
Kun Kutka ja Elina pääsivät kauppaan sisälle, Elina kiljaisi hirveästi: "Täällä on hirveästi kissoja! Miten me nyt pärjätään täällä?". "En minä tiedä", Kutka sanoi, yhtä säikähtäneenä. "Mutta me luvattiin", vikisi Elina.
Illalla Ada-kauppias tuli katsomaan miten kaverukset pärjäsivät. Elina kyhjötti kassan takana ja Kutka seisoi lintuhäkin päällä. "Mitä ihmettä?" Ada kysyi. "Täällä on aivan liikaa KISSOJA!" Kutka ja Elina huusivat yhtäaikaa. "Me emme pelkää mitään muuta, paitsi kissoja." Ada katsoi hämmästyneenä ja sanoi: "Tehän olette silti myyneet ruokapurkkeja ja yhden koirankin. Olettehan te pärjänneet". Kutka katsoi hölmistyneenä Adaa ja sanoi: "Aijaa, no mutta kun me luvattiin tulla. Ehkä ei kuitenkaan tulla enää huomenna. Mutta meidän ystävämme Sylvia tulisi kyllä mielellään. Ja hän ei pelkää kissoja yhtään."
"Minä voin kertoa teille avainten salaisen piilopaikan. Se on vihreän roskiksen alla. Hakekaa avaimet sieltä, ruokkikaa eläimet ja aloittakaa kaupankäynti. Tulen tarkistamaan tilanteen illalla."
Kun Kutka ja Elina pääsivät kauppaan sisälle, Elina kiljaisi hirveästi: "Täällä on hirveästi kissoja! Miten me nyt pärjätään täällä?". "En minä tiedä", Kutka sanoi, yhtä säikähtäneenä. "Mutta me luvattiin", vikisi Elina.
Illalla Ada-kauppias tuli katsomaan miten kaverukset pärjäsivät. Elina kyhjötti kassan takana ja Kutka seisoi lintuhäkin päällä. "Mitä ihmettä?" Ada kysyi. "Täällä on aivan liikaa KISSOJA!" Kutka ja Elina huusivat yhtäaikaa. "Me emme pelkää mitään muuta, paitsi kissoja." Ada katsoi hämmästyneenä ja sanoi: "Tehän olette silti myyneet ruokapurkkeja ja yhden koirankin. Olettehan te pärjänneet". Kutka katsoi hölmistyneenä Adaa ja sanoi: "Aijaa, no mutta kun me luvattiin tulla. Ehkä ei kuitenkaan tulla enää huomenna. Mutta meidän ystävämme Sylvia tulisi kyllä mielellään. Ja hän ei pelkää kissoja yhtään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti