Luukku 7

Reb ja Sonja ovat edelleen Ikeassa. Jouluaattoon on enää 17 päivää!

"Öh... Sonja, katsopas tuon sängyn päälle", Reb sanoi osoittaen yhtä lasten osaston sänkyä, jonka päällä oli tasan kymmenen Elinan näköistä valkoista hiirtä.
"Voisitteko asettautua ystävällisesti riviin?" Sonja kysyi hiirulaisilta.
"Onko joku teistä Elina?" Reb kysyi hämmentyneenä.
"Ei, mutta olemme Elinan serkkuja. Auttaako se teitä jotenkin?" eräs hiiristä kertoi.
"No eipä varsinaisesti. Elina on nimittäin kadonnut", Sonja sanoi allapäin.
"Mitäh! Elinako kadonnut! Emme kyllä voi auttaa, jonkun täytyisi ensin ostaa meidät täältä pois", hiiristä isoin selitti.
"Eikä minulla ole rahaa", Reb harmitteli.
"Ei minullakaan. Täytynee jatkaa etsimistä omin avuin", Sonja voivotteli ja lähti taapertamaan alakertaan.

Alakerrassa Reb huudahti iloisena: "Sonja! tuolla on Supernalle! Ehkä se voisi auttaa meitä!"
"Ööö... Anteeksi herra Supernalle, mutta voisitko kenties auttaa meitä?" Sonja kysyi siltä varovaisesti.

'Hiljaisuus'.

"Haloo, herra vessaharjataistelija", Reb huhuili.
"No olipas kohteliasta, Reb", Sonja tuhahti.
"Mitäs pitää vessaharjaa käpälässään, eikä edes vastaa. Jo on koppava nallukka", Reb tuhahti takaisin.
"Mutta... täällähän on hintalappu! Se onkin pehmonalle!" Sonja sanoi lannistuneena.
"Ei hätää, mennään meille ja kysytään, ovatko muut löytäneet Elinaa", Reb lohdutti.
"Mutta minulla on sukujuhlat, jotka alkavat huomenna Pyhä-Luoston kansallispuistossa. Minun täytyy ehtiä sinne", Sonja harmitteli.
"Onko sinulla puhelin?" Reb kysyi.
"Ei."
"Entä milloin tulet takaisin?"
"Yhdestoista päivä joulukuuta."
"Okei, tulisitko silloin käymään meillä?"
"Sovittu!"

Siihen päättyi Rebin ja Sonjan Ikean reissu. Reb oli kyllä vähän ilkeä, vaikka se pehmonalle olikin. Huomenna jatkoa!