Luukku 24

Tällä kertaa luukku on hitusen pidempi, onhan jouluaatto! Lumi, Sonja, Aliisa, Kutka ja Reb ovat rottien talon kuistilla, odottelemassa sisäänpääsylupaa, nimittäin Elina oli kieltänyt heiltä sen. 

"Elina? Saammeko jo tulla sisälle?", Aliisa kysyi Elinalta.
"Odottakaa ihan pieni hetki", Elinan ääni kuului sisältä.
"Okei, vaikka olemme kyllä odottaneet jo aika kauan...", Kutka valitti.
"Näin! Nyt voitte tulla, yksi kerrallaan. Sonja ensin", Elina kertoi.
"Miksi yksi kerrallaan?" Aliisa ihmetteli.
"Näet, kun on oma vuorosi", Elina selitti salamyhkäisesti.
Sonja astui ovesta sisään. Seuraavaksi Lumi, sitten Kutka.
"Seuraavaksi Reb", Elina kailotti. "Ja sitten Aliisa, viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä."
Aliisa käveli sisälle taloon ja näki Elinan joulukuusen edessä ojentamassa hänelle joululahjaa. Aliisa kiitti kohteliaasti ja meni sitten istumaan ruokapöydän ääreen, jossa kaikki muut jo istuivat.
"Elina, missä olet ollut nämä kaksi, neljä, kuusi... kaksikymmentä päivää?" Reb kysyi Elinalta.
"Haluatteko, että kerron koko tarinan?" Elina esitti vastakysymyksen.
"Tottakai", Sonja vastasi.
"Juu", Aliisa tuki.
"Kerro jo", Kutka jännitti.
"Kun olimme siellä talossa, lähdin kolmannen päivän aamuna osan tavaroideni kanssa tutkimaan talon yläkertaa. Kun tulin takaisin, te olitte kadonneet! Etsin teitä sen päivän joka paikasta. Yöllä lähdin taapertamaan kohti kotia, mutta eksyin. Meni kauan, ennen kuin sain puhelimeni sijainninpaikantimen toimimaan. Olin perillä viidentenä päivänä. Mutta te ette olleet siellä!" Elina aloitti.
"Tuo selittää jo paljon", Sonja totesi.

"Odottakaa nyt! En päässyt tarinan loppuun vielä! Viidentenä päivänä sitten harhailin kotonamme ja yritin kehintää jonkinnäköistä toimintasuunnitelmaa. Katsoin blogia, ja huomasin teidän olevan etsimässä minua! Silloin päätin palata talolle, jossa sinä ja Lumi", Elina jatkoi osoittaen Aliisaa. "lukemani mukaan olitte. Matka kesti pitkään ja minun piti yöpyä kesken kaiken, sillä oli tullut pimeä. Kun heräsin Suomen itsenäisyyspäivänä, minä jatkoin määränpäähäni: takaisin taloon. Mutta en löytänyt teitä."
"Me olimme silloin tulleet jo takaisin tähän taloon odottamaan Rebiä ja Sonjaa", Lumi kertoi.
"Antakaa minun kertoa!" Elina huudahti. "Luin blogia uudestaan ja päätin mennä Ikeaan, jossa Reb ja Sonja olivat. Pääsin sinne, mutten löytänyt muuta kuin toistasataa sukulaistani."
"Mekin löysimme sieltä vain heidät. Heitä oli paljon", Sonja tokaisi.

"Hei, nyt ihan oikeasti. Olkaa hetki hiljaa", Elina turhautui. "Sinne oli piiiiitkä matka, jonka seurauksena kulutin kävelemiseen kaksi päivää. Oli siis kahdeksas päivä. Tajusin, että voisin ostaa Ikeasta jotain lahjaksi Rebille ja Kutkalle. Mutten tiennyt mitä, joten kysyin. Salaviesti selvitettiin nopeasti, ainakin blogista lukemani perusteella. Kukaan ei kuitenkaan vastannut, joten se joululahjaostoyritys tyssäsi siihen. Yövyin Ikeassa sukulaisteni seurassa. Te teitte muistilistaa! Mutta olitte sentään kotona. Lähdin kävelemään, ja koska matka kesti yhtä pitkään, olin yhdestoista päivä perillä. En päässyt sisälle, sillä ovi oli lukossa, ettekä kuulleet koputustani ikkunaan. Yövyin sen yön puutarhahuoneessa.
Heräsin, kun olitte blogin mukaan lähteneet. Tajusin, että käsilaukuni etutaskussa oli kotiavaimet! Mietin, miksen ollut huomannut niitä eilen. Avasin oven ja keksin täydelliset joululahjat Kutkalle ja Rebille. Te olitte Skanssissa. Sytytin valot. Etsin tarvikkeita, joita tarvitsisin lahjojen pakkaamiseen, sekä kirjan, josta saisin ohjeet lahjanauhojen laittamiseen. Siis lahjanauhojen laittamiseen hienosti. Sotkin aika lailla. Olen pahoillani. Ja Reb, olit hienosti pakannut lahjasi. Laitoin sen Kutkan sängyn alle, sillä se häiritsi hommiani. Nukuin yön omassa sängyssäni. Oi, kuinka olin sitä kaivannut! Aamulla, neljästoista päivä, lähdin pois, mutta tiputin muistilappuni. Onneksi siinä ei ollut mitään tärkeää. Unohdin myös avaimeni kotiin. Lähdin ystäväni Laventelin luokse tekemään joululahjoja. Matka sinne kesti kolme päivää."
"Unohdimme etsiä sieltä!" Aliisa hätäili.
"Ei se mitään, olenhan minä tässä nyt. Haluatteko kuulla lisää?" Elina kysyi.
"Haluamme!" muut huudahtivat yhteen ääneen.

"Viivyin siellä kaksi päivää ja odottelin, että blogissa tapahtuisi jotakin. Kun oli 18 päivä, te koristelitte taloa ja haitte kuusen. Sanoin Laventelille heipat ja lähdin lumisateeseen rämpimään. Kahdeskymmenes päivä näin teidän menevän hirveää vauhtia ohitseni alamäessä. Olitte juuri saaneet pulkan valmiiksi. Minulla ei ollut toivoakaan seurata teitä Korvatunturille ilman kunnollista kulkuvälinettä, joten jäin tänne. Touhusin kaikenlaista. Paketoin lahjoja ja ties mitä, ja nyt olen tässä", Elina lopetti.
"Aikamoinen tarina", Lumi henkäisi.
"Eiköhän leikata joulukinkku!", Elina huudahti pirteänä. "Ottakaa kokkiveitsestä kiinni."
"Kolmosella", Sonja neuvoi.
"Yksi, kaksi, kolme..." kaikki huudahtivat yhteen ääneen.

"Hyvää joulua!" kaikki jatkoivat ensimmäisen kinkunsiivun lysähtäessä pöydälle.

Sellaiset jouluperinteet Vuodenaikojen Vartijoilla! Kinkkua leikatessa yksi, kaksi, ja kolmosella hyvän joulun toivotus. Tänään illalla 18.30 viimeinen osa Aliisan joulutarinaa. Nähdään!