Luukku 15

Sonja, Kutka, Reb ja Aliisa ovat rottien vanhassa talossa, Elinan ompeluhuoneessa. Joku tai jokin on lähtenyt rottien nykyisestä talosta mukanaan kirja, lahjapaperia ja tietysti sakset. Matkalla siltä tippuu jotain. Mikä se on?

"Tajusin juuri erään asian, nimittäin joulukortit!" Reb kauhisteli.
"Eih! Mistä me ne saamme tähän hätään?" Kutka hätäili.
"Elina on aina tehnyt niin kauniita joulukortteja", Reb huokaili.
"Mutta eihän me osata", Kutka lannistui.
"Hei, mitä jos tänä vuonna lampsisittekin Tokmanniin ja ostaisitte läjän valmiita kortteja?" Aliisa kehotti.
"Joka vuosi on kuitenkin meiltä lähtenyt itse tehtyjä!" Reb huudahti.
"Ei aina voi tulla samanlaista. Poikkeus vahvistaa säännön", Sonja selitti.
"Okei, okei. Tokmanni, täältä tullaan!" Kutka toitotti.

Kun kortit oli ostettu:
"Entäs nyt, menemmekö Kutkan kanssa kahdestaan tekemään kortteja...", Reb aloitti.
"Niin, vai tuletteko te mukaan?" Kutka jatkoi kysymällä.
"Te voitte päättää", Sonja sanoi.
"Kyllä me varmaan sitten mennään keskenämme, niin ette tiedä minkä kortin saatte", Kutka päätti.
"Käy!" Aliisa sopi.
"Samat sanat", Sonjakin ilmoitti.
"Tule Reb, lähdetään", Kutka kehotti.

Mutta rottien ollessa kotonaan:
"Mitä täällä on tapahtunut!?" Reb hämmästyi.
"Hei, minäkin haluan nähdä!" Kutka sanoi yrittäen päästä Rebin ohi.
"Missä on kaunis kotimme?" Reb säikähti.
"Kuka on käynyt talossamme?" Kutka mietti ääneen.
"Minä kyllä annan sen kuulla kunniansa!" Reb huudahti.
"Mutta ikkunat ovat ehjät, samoin kuin ovikin, joten tuholaisella on täytynyt olla avaimet!" Kutka hämmästeli.
"Niinpä, kuka olisi saanut avaimet ja miten?" Reb päivitteli.
"Vain minulla, sinulla ja Elinalla on avaimet", Kutka pohti.

"Joten jonkun on täytynyt siepata ne Elinalta!" Reb ja Kutka päättelivät katsoen toisiaan.

Apua! Nythän vasta sekasorto onkin ja joulukin tulee pikavauhtia! Mitä köhän rottien talossa on tapahtunut?