Luukku 2

Elina, Kutka ja Reb ovat päättäneet lähteä tutkimaan taloa, jonka väki on lomalla. Jouluvalmisteluja mietitään sitten myöhemmin. Mutta mitäköhän retkellä tapahtuukaan?

"Täältä pääsee sisälle", Reb sanoi osoittaen pientä rakoa seinässä.
"Onpas ahdas!" Kutka huudahti.
"Ehkä sinulle vähän, kun ahmit taas eilisiltana suunnattomat määrät joulupipareita!" Elina totesi.
"No, ei siitä sen enempää..." Kutka sanoi arasti.
"Onpas tämä talo hieno!" Elina ihasteli.
"Jep", Reb totesi.
"Hei! Täällä on sarjakuvia!" Kutka huudahti, ja kiipesi pöydälle. "Aku Ankka-lehtiä vuodelta 2014!"
"Mutta katsokaapas tätä!" Reb näytti.
Pystyssä pysyvä poropehmolelu oli sarjakuvalehtien vieressä. Reb oli kiivennyt poron selkään ja selästä sarviin. Hetken kaikki keskittyivät omaan tekemiseensä: Reb ratsasti, Kutka luki Aku Ankkaa, ja Elina oli (yllätys, yllätys) ihastelemassa kukkasia. Hetken päästä rotat ja hiiri jatkoivat matkaansa ja löysivät potkukelkan. Potkukelkan vieressä oli pellillinen lakkoja.

"Lakkaa! Miten te voitte syödä sitä! Se ei ole edes hyvää!" Elina kiukutteli.
"Ei ruokaa saa sanoa pahaksi. Sitä paitsi lakka on hyvää!" Reb intti.
"Se on kyllä suomuurain, ei lakka", Kutka yritti täsmentää.
"Sama asia", Reb sanoi.
"Jahas. Käydään kimpuun!" Kukta huudahti hypätessään lakkakasaan.
Reb teki samoin. Elina jäi murjottamaan lakkapellin sivuun. Rottien saatua kupunsa täyteen, Kutkan tarkat silmät huomasivat heti pöydällä karkkikipon. Kutka tiesi, että hänen pitäisi hakea tuolta ylhäältä yksi karkki ja jakaa se tasasesti kaikkien kesken. Elina osaisi tehdä sen parhaiten. Elina leikkasi kolme yhtäsuurta palasta ja ilmoitti että sai syödä. Hän oli itse juuri ottamassa palaansa, kun huomasi kahden muun palan jo hävinneen.
"Ei saisi ahmia, mutta menköön nyt tämän kerran..." Elina mutisi.

Elinalle taisi jäädä paha mieli. Toivottavasti huomenna olo kohentuu. Nähdään silloin blogin merkeissä!