Aliisa, Elina ja Kutka olivat ulkona kävelyllä. Mutta koska Aliisa pitää junista, sellaisen näkeminen tuottaa aina ongelmia. "Juna!", Aliisa hihkui. "Mitä sinä aiot?", Kutka kysyi Aliisalta. "Mennään sinne", Aliisa sanoi. Aliisa osti liput Kutkalle ja hänelle itselleen, kunnes huomasi, ettei hänellä enää ollut varaa Elinan lippuun. "Osta sinä itse omasi. Minulla ei ole rahaa", Aliisa sanoi Elinalle. "Kuinka paljon ne maksavat?", Elina kysyi. "Kymmenen euroa", Aliisa vastasi. "Minulla on vain 7€", Elina kertoi. "Minä voin lainata sinulle. Minulla on 5€", Kutka sanoi Elinalle lohduttavasti.
Junamatka sujui leppoisasti. Puolen tunnin jälkeen Kutka halusi jäädä pois, koska kyyti oli hänen mielestä liian pitkästyttävä. Kaveriporukka hyppäsi pois, ja samassa kuului huuto: "Tulkaa auttamaan! En pääse ulos!" Ääni kuului ilmeisesti talosta, jonne ei nähnyt. Syynä oli suuren suuri lumivalli, joka oli talon edessä. "Pelastakaa minut!" ääni huusi.
Kaikki lähtivät heti kiipeämään, ja Kutka oli nopein, joten tytöt luovuttivat, eli laskeutuivat hitaasti alas. Kutka puhui nallen kanssa, ja selvitti mikä oli hätänä. No lumi piti vain saada pois. Kutka meni kertomaan tästä, ja lähti varaamaan lumikolaa juna-asemalta. Nallekarhu, Rolle, sanoi että homma hoituisi näiden kanssa nopeasti. Heidän oli kuitenkin jätettävä Rolle yksin, sillä päivän viimeinen juna saapui juuri. "Hei hei! Nähdään taas!" kuului junasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti