Aliisa istui keittiössä ja askarteli joulukortteja. Elina oli etsimässä glitteriä omiin kortteihinsa. Kutka sen sijaan vain lisäsi jokaiseen (kaupasta ostettuun) korttiin oman nimensä. Kutka ei nimittäin jaksanut askarrella, koska se oli hänen mielestään aivan liian vaivalloista. "Ei minusta ole tuohon", hän oli vastannut, kun Elina oli kysynyt, miksi et itse tee kortteja. Kun Elina tuli glitterinhakureissultaan, kuului ääni: "Hansvilivili hanslailai, hansvilivililai". Se oli Aliisan puhelin, johon tuli viesti. Aliisa rupesi heti keskustelemaan sen, jolta viesti tuli, Einon kanssa.
Sitten alkoi kuulua pianonsoittoa, ja laulua: "Our hero, our hero claims a warrio's heart. I tell you, I tell you the Dragonborn comes. Whit a", "Seis!", Aliisa keskeytti Elinan. "Yritän puhua Einon kanssa joulukortti-asioista. Joo anteeksi. Piti vain sanoa Elinalle, että olisi hetken hiljaa. Minä ja Elina ollaan muuten oikeita joulukortti-experttejä. Voimme tulla auttamaan sinua. Käykö vaikka nyt heti? Selvä. No, me tullaan", Aliisa jatkoi, ja lopetti puhelun. "Mennään. Tule Elina."
Einon luona Elina rupesi etsimään heti glitteriä. Askartelutarpeet (kaikki muu paitsi glitter) olivat pöydällä odottamassa tyttöjä. Aliisa ja Elina olivat tuoneet myös valmiita kortteja mukanaan, jolloin aikaa meni paljon vähemmän. Kotona heitä odotti yllätys: Kutka, joka tavallisesti vain virkkaa kumilenkkikoruja, oli tehnyt tyynyn, jonka hän antoi Elinalle ja Aliisalle. "Kiitos!" Elina ja Aliisa sanoivat yhteen ääneen.
Pahus, unohdiin kokonaan glitterin joulukorteista:)
VastaaPoista