"Kädet ylös! Täällä puhuu poliisi", Kutka puhui selkeästi megafoniin.
"Pirskatti! Sinilakit löysi meidät!" jonkun ääni kuului portaisiin.
"Hakekaa puolustautumisvälineitä", joku jatkoi.
"Ette voi paeta lain kouraa. Astukaa askel taaksepäin ja laskekaa aseenne", Kutka sanoi tullen valoon. Hän näki Sotkun jäsenten seisovan edessään tassut ylhäällä.
"Olipas heidät helppo napata", Reb mutisi itsekseen.
"Älkää yrittäkö vastarintaa", Kutka jatkoi yrittäen pysyä rauhallisena.
"Yritämmepäs!" joku sotkulainen huudahti kaikkien nostaessa esiin pesäpallomailoja ja tykinkuulia.
"Ette onnistu!" Reb karjaisi ampuen molemmilla käsillään vettä vesipyssyistä.
"Antaudutaan! Niillä on jäävesiaseita! Ne varmasti jäädyttävät meidät kuoliaaksi!" eräs rotta vikisi.
"Jep", muut kannattivat. "No ei nyt oikeesti. Kimppuun!"
"Hyvä, nyt muut pääsevät sisään, sillä on tarpeeksi meluisaa. Ota pyssy, Kutka!" Reb huudahti ja heitti toisen vesipyssyistä ja täysiä vesitankkeja Kutkalle.
"Elina! Ihana nähdä sinua!" Aliisa huudahti ja ryntäsi halaamaan Elinaa.
"Aliisa! Ja oletkos sinä Kutkan pikkuveli?" Elina kysyi Musselta.
"Olen. Ossi on generaattorihuoneessa ja Kutka ja Reb taistelevat Sotkun jäsenten kanssa", Musse kertoi.
"Mennään takakautta auttamaan heitä!" Elina huudahti ja avasi sellinsä oven, jonka vanginvartija oli Kutkan ja Rebin saapuessa unohtanut lukita.
Kutka ja Reb olivat alakynnessä kymmeniä isokokoisia rottia vastaan.
"Me taidamme hävitä. Oli mukava tuntea sinut, Reb", Kutka voihki.
"Samat sanat. Hyvästi", Rebkin antautui.
"Hyvästit kuuluu sanoa näille karmeille sotkulaisille!" Elina ryntäsi raivopäisenä kulman takaa ja löi monta rottaa kanveesiin.
"Elina!" Kutka ja Reb huudahtivat iloisesti yhtä aikaa.
"Yhdessä voitamme mitä vain", Aliisa kannusti muita.
"Menkää turvaamaan saategeneraattori!" joku Sotkun rotista huusi.
"Oi ei, toivottavasti Ossi on ehtinyt sammuttamaan sen!" Musse säikähti.
"Mitenkäs tämä nyt oikein sammutetaan? Se on juuri käynnistynyt ja lähettää saastetta Espooseen. En löydä mistään virtanappulaa!" Ossi mumisi itsekseen. "O-ou, joku taitaa olla tulossa!""Täällä on tunkeilija! Vangitkaa hänet!" huoneeseen tullut Sotkun jäsen ärisi perässä tuleville rotille.
"Lällällälläl lieruu! Ettepäs saakkaan kiinni", Ossi huusi ja alkoi juosta ympäri huonetta kuin hullu.
"Mitä se tekee?" Ossi kuuli jonkun kuiskaavan toiselle rotalle.
"En tiedä. Ehkä se yrittää harhauttaa meitä. Napataan se!" toinen vastasi ja lähti tulemaan Ossia kohti.
Ossi nosti maasta jonkin metallinpalan, johon hänen jalkansa oli osunut. Hän ei tiennyt mikä se oli, taikka mistä se oli tullut, mutta sai sillä kolkattua edes muutaman hyökänneen rotan. Hän syöksähti kohti generaattoria ja löi siihen muutaman kerran lujaa. Pian se alkoi savuamaan, jolloin Ossi löi vielä kerran oikein lujaa, ja koko kone hajosi tuhannen pirstaleiksi. Ossi oli pelastanut maailman. Pian alkoi Sotkun jäsenten alakuloinen voihkinta.
"Ossi! Sinä pelastit meidät kaikki! Kiitos!" Elina riemuitsi ja halasi serkkuaan.
"Kaikkein tärkeintä oli kuitenkin meidän kaikkien hyvä yhteishenki", Reb nyökkäili.
Aliisan sanoin:
"Yhdessä voitamme mitä vain!"
Ja tuo on totta. Tämä syysjännäri loppui tähän. Ja sekin on totta. Kiitos lukemisesta ja oikein mukavaa loppuvuotta ja joulukalenterin odotusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti