Osa 4

Elina toiveammatti on hiirien ilmastoenergiannuuskutteluopettaja salaisen työnkuvan osastolla. Mikä on tämä salainen työnkuva ja mitä Reb ja Kutka suunnittelevat?

"Huomenta Elina! Tällä kertaa muistimme tehdä sinulle aamupalaa", Reb intoili.
"Eikä edes kukaan muistuttanut siitä!" Kutka jatkoi innoissaan.
"Hienoa! Mitäs olette tehneet?" Elina kysyi istuutuessaan keittiön tuolille.
"Tässä on jogurtteja ja muroja" Kutka kertoi Elinalle.
"Nam! Eiköhän syödä!" Elina sanoi avatessaan jogurttipurkin.
Syötyään Elina kävi pukemassa kurssipukunsa: vihreän mekon. Hän nappasi laukkunsa eteisen tuolilta kävelemään kohti kouluaan.
"Noniin. Nyt Elina on poissa muutaman tunnin, joten eiköhän mennä puutarhahuoneeseen", Reb sanoi Kutkalle, kun oli varmistanut Elinan todella lähteneen.

Pojat kävelivät kohti kylmää majaa. Siellä ei enää kasvanut mitään, sillä Elina oli unohtanut hoitaa kasvejaan hetken aikaa, jonka jälkeen niitä ei edes enää voinut pelastaa. Reb otti esille hienon, vanhan avaimen, jonka hän asetti avaimenreikään ja väänsi. Ovi aukesi narahtaen. Kutka pujahti sisälle ja käveli pöydän luo. Hän nosti pöytäliinaa ja meni pöydän alle niin että vain hännänpää näkyi. Pian Kutka nousi takaisin seisomaan pahvinen laatikko käsissään.
"Tässä on nyt ne koristeet, joita olen hankkinut", Kutka totesi asettaessaan laatikon pöydälle.
"Käynkö hakemassa sänkyni alta ne piirtämäni laput?" Reb kysyi.
"Käy vaan. Tutkitaan niitä", Kutka vastasi.
Reb tuli hetken päästä takaisin sylissään kasa papereita.
"Katso, eivätkö olekin hienoja?" Reb kyseli Kutkalta.
"Ovat. Mitä niissä oikein lukee...?" Kutka vielä mietti.
"Elina, Onnea, sekä tietysti HIENOSTO", Reb kertoi Kutkalle.
"Mahtavaa! Entäs se kakku?"
"Aliisa on luvannut hoitaa sen."
"Okei. Eiköhän tämä ala olla jollain tasolla kasassa?"

Niin, alkaakohan? Ainakin siltä näyttää. Tuollaista pojat siis suunnittelivat. Huomenna jatkuu!
HUOM! Kuvat eivät ole omiani!