Sivut

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Rebin elämäntarina, osa 3

Kotitöissä kiltisti auttava Roopertti oli kaatunut portaissa ja käsketty lepoon. Tällä pojalla oli vieläkin käpälässä ikävä jälki tuon takia.

"Muistakin tulla takaisin ennen yhdeksää!" Hillevi huusi nuorimman poikansa perään.
"Juu, äiti", Roopertti vastasi.
Oli syksy ja jatkuva sade teki kaiken liukkaaksi. Roopertti oli tahtonut lähteä ulos puoli kahdeksalta illalla. Rantakallioilla kävelevän pojan täytyi varoa villieläimiä. Kauppaviikingit olivat lähtemässä saarelta ja näkivät Roopertin. Yksi kädenheilautus riitti herpaannuttamaan pojan huomion niin, että Roopertti liukastui. Tämän kovan kolauksen takia hän menetti muistinsa. Viikingit huomasivat tapahtuneen ja tulivat hakemaan Roopertin. He eivät tienneet tämän nimeä, asuinpaikaa, eivätkä mitään, miten he olisivat voineet viedä hänet vain sisälle johonkin taloon. Siksi viikingit ottivat Roopertin mukaansa. Viikingit keksivät hänelle uuden nimen ja kouluttivat hänet viikingiksi. Reb oli kuin kotonaan.

Tämä ei loppunut tähän, tarina jatkuu vielä vähän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti