Sivut

perjantai 11. elokuuta 2017

Rebin elämäntarina, osa 2

Elina oli löytänyt kirjakasojaan tonkiessaan sukupuun, jossa sattui olemaan Rebin kuva. Reb oli halunnut kirjoittaa blogiin elämäntarinansa ja oli pyytänyt muita mukaan kirjoituspuuhiin. Rebin veli oli kertonut Roopertti Bergensteinin (eli Rebin) elämästä puhelimitse.

Roopertin syntymästä oli jo paljon aikaa ja tämä tarmokas rotanpoikanen opetteli hoitamaan kotitöitä. Kalastuksessa Roopertti auttoi lähinnä veneessä istuen ja huutaen, jos näki kalan. Tottakai myös kalojen syömisessä Roopertti auttoi kovasti. Hänen vanhemmat veljensä pompottelivat pikku Rooperttia mielensä mukaan ja pilkkasivat häntä "väärän" värinsä takia. Hillevi kuitenkin käski tämän huomatessaan aina Roopertin isoveljet kotitöihin, sekä lohdutti ruskeaa Rooperttia. Tässä kylässä ei ollut koulua, vaan kaikki opetettiin kotona. Rafael oli niinsanotusti opettaja. Roopertin lisäksi Rafael opetti vielä Eeverttiä ja Jaakoppiakin. Roopertin ensimmäinen oppitunti sisälsi sen, että hänelle kerrottiin miksi häntä piti opettaa. Lukeminen ja kirjoitustaito olivat myös tärkeitä oppia.

"Isi! Tässä lukee rot- rot- rotanpo- rotanpoikanen!"
"No niinpä taitaa lukeakin. Mitäs rotanpoikanen tekee?"
"Rotanpo- rotanpoi- rotanpoikanen syö kal- kalaa!"
"Vai syö rotanpoikanen kalaa. mitä kalaa?"
"Tässä lukee että rotanpoikanen syö ahve- ahvenkalaa"
"Ahven onkin hyvää eikös niin? Äiti on tainnut laitaa sitä ruoaksi! Täällä tuoksuu kala."
"Pitää mennä portaita."
"Totta."

Alas siirtyessään Roopertti kompastui! Etukäpälä oli murtunut! Apua löytyi yhdestä kylän talosta, jota kutsuttiin hoitolaksi. Kipeään käpälään laitettiin side käskettiin kuukaudeksi lepoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti