On Kutkan elämäntarinan viimeisen osan aika. Nauttikaa!
Kutkan oli nyt aika päättää koulu. Hän oli siirtynyt peruskoulusta lisäkouluun, eli vähän niinkuin meidän maailmamme lukioon. Sieltä oli vuorostaan matka jatkunut ammattikorkeakouluun, jossa Kutka opiskeli kitaransoitonopettajaksi. Valmistuessaan koulusta hyvin arvosanoin, oli kotoamuuton aika. Severus ja Vanessa eivät voineet enää elättää Kutkaa, kun Musor oli lisäkoulun sijaan mennyt suoraan ammattikouluun ja oli nyt jo töissä. Eräänä päivänä Kutkalle tuli puhelinsoitto. Numero ei ollut tuttu.
"Moi, Kutka Råtta täällä", Kutka vastasi selkeästi puhelimeen.
"Öh, moi. Nimeni on Elina Diimahäntä, ja tapasit minut metsässä muutama vuosi sitten. Muistatko minut?" Elinaksi itseään kutunut ääni kysyi.
"Muistan, muistan. Onpas kiva kuulla sinusta taas. Miten sinulla menee?" Kutka kysyi.
"Hyvinhän minulla. Koulut on päätetty ja kotoa pitäisi pois muuttaa. Äiti hätistelee jo pois."
"Niinhän se minullakin on. Enkä oikein tiedä mihin, miten ja milloin sitä pitäisi muuttaa. On varmaan pakko muuttaa pois täältä Helsingistä, kun kaikki asunnot ovat niin kalliita."
"Täällä metsässä ei ole asuntoja, siinäpä se pulma onkin. Voin ihan vapaasti muuttaa mihin tahansa keskelle metsää, mutta talon rakentaminen on kallista ja aikaavievää. Minunkin varmaan täytyy muuttaa halvemmalle alueelle."
"Sinähän et asu maan alla viemäreissä?"
"En."
"Minä asun, mutta muuttaisin mielelläni täältä löyhkästä raittiiseen ilmaan. Olenhan tietysti jo tottunut tähän hajuun, mutta ei täällä silti mukava ole asua."
"No hei, mitä jos muutettaisiin yhdessä johonkin?"
"Muutetaan vaan, saadaanpahan kulut ja muuta jaettua aina puoliksi", Kutka myöntyi ja lopetti puhelun.
"Tokihan voit muuttaa etelämpään, ja hyvä että löytyi joku kaveri, jonka kanssa voi tasata kulut. Minne päin?", Vanessa kysyi, kun Kutka kertoi suunnitelmistaan.
"Otimme jo lainaa ja taloa aletaan pian rakentaa metsän keskelle. Kaksi kerrosta. Hinta oli jossain 10 miljoonan eutan paikkeilla", Kutka selitti.
"Selvä, onnea", Vanessa sanoi ja halasi Kutkaa.
Talon valmistuttua Kutka ja Elina pääsivät muuttamaan, ja läheisessä, pienessä rottasatamassa Kutka pääsi heti toteuttamaan mielipuuhiansa, kalastamaan.
"Moi!" ruskea rotta tervehti Kutkaa. "Mä olen uusi täällä. Osaisitkohan neuvoa minulle jonkun paikan, josta saisin ruokaa ja yösijan?"
"Moi, mä olen Kutka-Raine Saku Råtta, mutta voit kutsua minua vain Kutkaksi. Meiltä löytyy taatusti kaikkea mitä haluat, mutta jos haluat parempaa palvelua suosittelen majatalo Aikataikaa", Kutka selitti.
"Oi! Asuuko talossa montakin rottaa?" rotta kyseli.
"Minä ja Elina. Hän on hiiri."
"Uusiin ystäviin tutustuminen on nimittäin aina yhtä mukavaa."
Ja näin Kutkan elämäntarina on saatu päätökseen, ja kaikki rotat ja hiiri mukavasti kokoon. Nähdään ensi tarinassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti