"Mitä ihmettä!" Elina huudahti.
Keskellä isoa huonetta oli kasveja kukkaruukuissa. Siellä oli myös rakennustarvikkeet. Minikokoiset tietysti. Koko päivän, ja osan yöstäkin rotat, ja hiiri nikkaroivat kaikenlaisia tavaroita, ja kunnostivat taloa. Jokaiselle tuli oma huone, ja sen lisäksi talossa oli iso yhteistila. Pihakin oli oikein mukava.
"Tililulilulii tululiluliluu...!" Elinan puhelin piipitti aamulla lattialla nukkumisen jälkeen.
"Heippa Aliisa! Ai mikä? Pikimon? Mikä ihmeen pikimon? Aaa... Harvinainen po-ke-mon?" Elina toisti Aliisan lausetta.
"Mikä on pokemon? Ahaa... No selvähän se. Ai mikä appi? Pokemon Go? Oukkidoukki." Elina jatkoi puhelua.
"Ja se pokemon jonka löysit, oli... Orläx. Ookkei. Ai eikö? No mikä? Snor-lax. Selvä! Moikka!" Elina lopetti puhelun.
"Mitä Aliisa sanoi?" Reb kysyi.
"On sellainen sovellus, Pokemon Go. Siinä metsästetään jotain ihmeen pokemoneja, ja Aliisa oli löytänyt sieltä Brasiliasta harvinaisuuden: Orläxin", Elina kertoi.
"Sanoit, tai tavutit, kyllä Snorlax", Kutka viisasteli.
"No ihan sama, kuitenkin, haluan kokeilla sitä!" Elina ilmoitti, ja latasi sovelluksen puhelimeensa.
Kaikilla oli puhelimet. Elinalla oli Iphone, ja muilla melkein samanlaiset. Talossa oli kasvien lisäksi ollut myös muuta tavaraa (kuten unilelu Kutkalle), joiden joukosta puhelimet oli löydetty.
Päivemmällä Pokemon Gota testattiin. Aliisalle jouduttiin useasti soittamaan huonojen englannintaitojen vuoksi. Pian kaikki oli kunnossa, ja ensimmäinen pokemon odotti ottajaansa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti