Aliisa oli soittanut Elinalle harvinaisesta pokémonista jonka oli löytänyt. Pokémon oli ollut Snorlax. Rotat ja hiiri olivat päättäneet kokeilla Pokémon Go:ta. Mutta ensin he katselivat taloaan.
"Olisikohan parempi ensin katsella vähän tätä taloa?" Kutka kysyi Elinalta, joka oli yhä tohkeissaan Pokémon Go:sta.
"No vaikka, jos kerran haluat", Elina vastasi, ja he ryhtyivät tonkimaan tavarakasaa talon nurkassa.
Sieltä löytyi lisää kasveja ja kukkaruukkuja, mutta myös kolme sänkyä sekä pöytä. Elina onnistui kaivamaan esiin pussillisen omenoita, ja Kutka löysi pieniä pyykkipoikia.
"Hei! Tulkaa katsomaan!" Reb huudahti varastosta.
Reb oli löytänyt rikkinäiset kottikärryt, pölyisen maton, sekä erittäin pienen mutta hyväkuntoisen kolmipyöräisen jossa oli kori. Kutka katselii hieman ympärilleen, ja näki nurkassa jotain hopeista. Hän kumartui ottamaan esiin pienen pussukan, joka oli yltä päältä pölyssä. Kutka avasi sen, ja nosti sen sisältä pienen, siron, ja kauniin hopea-avaimen, jossa luki Puutarha. Kutka hipsi ulos ovesta Elinan ja Rebin katsellessa tavaroita. Hän juoksi suoraan pienen läpinäkyvän "talon" luo, ja tunki avaimen lukkoon. Ovi kolahti, ja Kutka astui sisään kauniisti auringon loisteessa kylpevään "puutarhahuoneeseen". Lattia oli lämmin, ja ikkunat hohtivat kuin kuumalla pannulla olisi.
Ja niin kävi, että siellä oli liian lämmin Kutkalle. Mutta hän ei jaksanut poistua siitä ihanaisen lämpimästä huoneesta. Elinan ja Rebin äkättyä Kutkan olinpaikka, he menivät levittämän hänen päälleen aurinkorasvaa. Mutta Pokémon Go oli edelleen Elinan mielessä. Sitten hän muisti: "Kuvia blogiin! Pitää ostaa uusi kamera!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti