Elinan elämäntarina, osa 4

Elina on noussut sängystään ja mennyt keittiöön valmistautumaan koulupäiväänsä. Nyt hän käveli metsässä kohti koulurakennusta.

Metsä oli varjoisa ja pimeä ja pikku-Elina tassutteli hitain, mutta varmoin askelin kohti selvää määränpäätä. Kohta, josta hän käveli, oli ajan kuluessa tamppautunut poluksi. Elina huomasi päivän ensimmäisten auringonsäteiden nousevan ja pinkaisi juoksuun. Pian  hänen edessään avautui aukio, jonka keskellä oli hulppea rakennus. Kouluksi se oli suunnaton, ja näytti enemmänkin linnalta. Joka ikkunassa oli pitsiverhot ja kukka-asetelma. Koulua ympäröivää aitaa koristivat lukuisat ruusun terälehdet, sekä kaunis köynnös. Elina hidasti juoksunsa ajoissa kävelyksi, ettei häntä vain nuhdeltaisi koulun alueella juoksemisesta.

Kun Elina astui koulun portista sisään, hän näki upean puutarhan lukuisine penkkeineen ja suihkulähteineen. Nyt hänellä ei kuitenkaan ollut aikaa ihastella sen loistoa, sillä aurinko osuisi pian koulun ikkunoihin, ja silloin oppitunnit alkaisivat.
Elina kipitti oville ja työnsi kahvasta. Hän vilkaisi nopeasti laukkunsa sisäpinnalle kiinnitettyä lukujärjestystään: äh, kahvintarjoilua! Kun Elina vilkuili ympärilleen aulassa ja käytävillä, hän ei nähnyt ketään. Kaikki olivat varmaankin jo luokissa, joten Elinankin oli syytä mennä. Hän nousi portaat ylös ja käveli oikealla olevan oven luo. Oven vieressä luki kahvintarjoilu 2, sekä opettajattaren nimi: Karoliina Kallioinen. Elina koputti kohteliaasti, ja pian oven takaa kuuluikin kysymys:
"Kuka olette? Oppitunti on alkanut hetki sitten."
"Elina Diimahäntä. Pyydän anteeksi myöhästymistäni, rouva Kallioinen", Elina vastasi pahoitellen.
"Tule sisälle ja selitä", kuului oven takaa topakasti.
Elina avasi oven, ja katsahti muita oppilaita, jotka istuivat hyvässä ryhdissä vihot edessään pöydillä. He tietivät, etteivät saisi tehdä elettäkään, ennenkuin tämä piinallinen tilanne olisi ohi ja Elina istuisi kiltisti paikoillaan. Hänen edessään oli pitkä ja laiha hiirirouva, jolla oli punaiset silmälasit ja punainen mekko, hartiahuivia unohtamatta.

"Miksi tulet myöhässä oppitunnille? Eikö eilinen juustorangaistus ollut tarpeeksi?" opettajatar sätti.
"Syvimmät pahoitteluni, rouva Kallionen. Aurinko nousi nopeammin kuin luulin."
"Sinun olisi pitänyt luulla auringonnousun ajankohta paremmin!"
"Pyydän anteek..."
"Sinähän et anteeksi saa! Jo toinen kerta tällä viikolla! Saat jäädä koulun jälkeen."
Elina hieman säikähti rouva Kallioisen puhetta, vaikka tiesi hänet yhdeksi koulun pahimmaksi huutajaksi, joka ei kestä mitään ylimääräistä. Ruoanlaitto 2:n opettaja olikin sitten omaa luokkaansa. Elina asettui paikoilleen istumaan ja otti esille muistivihkonsa ja kynänsä. Tunti saattoi alkaa.

Jätetäänkin siihen tällä kertaa! Käymme tuntia tarkemmin läpi ensi osassa.