Viime osa on tästä tullut 20.8.2017. Et varmastikaan muista siitä enää mitään, joten suosittelen lukemaan sen uudestaan. Pääset tekstiin suoraan blogin oikeasta sarakkeesta, "Blogitekstisuositus"-otsikon alta.
Elina syntyi aurinkoisena lokakuun päivänä. Hiiritytölle pohdittiin monia nimiä, joka liittyisivät jollain tavalla hänen syntymäkotiinsa metsässä, mutta loppujen lopuksi päädyttiin yksinkertaisesti Juhan isoäidin nimeen Elina.
Hänen huoneensa oli oikea lukaali: Kaunis perhosmatto oli Ailan omin kätösin kutoma, ja siinä oli käytetty kierrätysmateriaalia (siis roskia, joita me ihmiset olemme heittäeet luontoon). Elinan sänky oli tehty kaarnanpalasta, joten sillä pystyi keinuttamaan häet uneen. Hänellä oli paljon eri materiaaleista valmistettuja leluja, mutta niistä rakkain oli Nallukka. Pieni, ruskea nalle oli Ailan isoisoisän serkun lapsenlapsen pikkuserkun vanha nalle, mutta nyt se oli Elinan.
Elina oli nyt pieni ja touhukas taapero. Hän kävi metsähiirien hienostokoulua Pellonkulmassa. Siellä hänestä kasvatettaisiin samanlainen ylpeilevä hiirirouva, kuten Ailastakin. Koulussa harjoiteltiin kovasti ruoanlaittoa, kahvintarjoilua, sivistynyttä keskustelemista, ompelua, maalausta, sekä kaunistautumista (meille kaunistautuminen olisi jotakin hiustenlaiton ja meikkaamisen kaltaista). Elina ei pitänyt Pellonkulman opettajattarista, eikä hän halunnut olla mikään hienostorouva, joka vain pöyhkeilisi päivät pitkät. Sitä se vain oli. Ainoa kouluaine, josta Elina piti, oli maalaus. Elina oli siinä nimittäin erittäin hyvä.
Hauskaa, heti loman alettua olet bloggannut! Minä opettelen Bloggerin käyttöä (olen aiemmin pitänyt Wordpress-blogia). Katson täältä vähän mallia!
VastaaPoista