Aliisa Tallinnassa

Aliisa oli saanut joululahjaksi joulupukilta matkan Tallinnaan. Edellisenä iltana hänelle oli soitettu, ja kerrottu, että hänen hytissään olikin hänen lisäkseen joku toinenkin! Tapahtumaa pahoiteltiin, mutta Aliisa vähät välitti, sillä hän halusi vain päästä meren yli, kohti päämääräänsä.

"Hopsista!" Aliisa huudahti heittäessään tavarasäkkinsä yläsängylle.
"Au!" kuului peiton alta.
"Kuka siellä?" Aliisa huhuili.
"Kuka siellä?" pieni ääni toisti.
"Minun nimeni on Aliisa-Sofia, mutta voit kutsua minua Aliisaksi", Aliisa kertoi.
"Oletko vaarallinen?" ääni jatkoi.
"En tietenkään!" Aliisa naurahti lempeästi.
"Okei", ääni värisi pienen pupun noustessa peiton alta.
"Miksi olit peiton alla?" Aliisa ihmetteli.
"Kun kuulin oven avautuvan, pelkäsin, että sieltä tulisi joku roisto tai muuta vastaavaa", pupu selitti.
"Mikä nimesi on?" Aliisa kysyi.
"Nimeni on Luppis", pupu jatkoi.

"Miksi päässäsi on tötteröhattu?" Aliisa jatkoi kyselemistä.
"Minulla on synttärit", Luppis kertoi.
"Miksi et juhli perheesi ja ystäviesi kanssa?" Aliisa kyseli kyselemistään.
"Minulla oli syntymäpäiväjuhlat jo, mutta sain lahjaksi matkan Tallinnaan", Luppis totesi.
"Matkataan yhdessä", Aliisa ehdotti.
"Sopii", Luppis suostui.

Heidän piti käydä iltapalalla, sillä kello oli paljon, ja pian pitikin jo mennä nukkumaan. Ensimmäisenä Luppis ja Aliisa suuntasivat kauppaan, etsimään iltapalaa. Jättitikkari? Ehkä se ei kuitenkaan ole kovin hyvä iltapalaksi. Parempi mennä suoraan vain ravintolaan, kanaleipäaterialle. Syömisen jälkeen oli aika suunnata yöpuulle!


Aamulla Tallinnassa Luppis ja Aliisa tarvitsivat vuorostaan aamupalaa. Onneksi lähellä oli Kochi Aidad, josta sai maittavaa tuokaa. Paikka oli myös sisustettu hienosti. Kun kaikki oli syöty, ja jälkiruoatkin ahdettu suuhun, oli aika katsella Tallinnaa. Kuono, tai nenä, kohti vanhaa kaupunkia!

Vanhan kaupungin "portti", eli tornit olivat upeat. Niissä oli punaiset valot, ja kadun yli menivät valkoiset valonauhat. Aliisa ja Luppis ihastelivat tuota, kunne lopulta muistivat, mitä olivat tekemässä: viemässä tavaroita majoittautumispaikkaan, hotelli Berniin. Tavaroiden viemisen jälkeen oli aika lähteä tutkiskelemaan muuta kaupunkia. Tuota touhutessa aika kului nopeasti, ja pian kaveruksilla oli (taas) kiljuva nälkä. Lähin ravintola olikin aivan lähellä, mutt avieläkin lähempänä olivat kauniit valopuut, joita tietysti piti mennä katsomaan.
Ravintolassa Aliisa tilasi heille omenamehua ja kolme minihampurilaista. Kumpikin sai syödäkseen kokonaisen tavallisen purilaisen, minkä lisäksi he puolittivat yhden juustominihampurilaisen. Oli tulossa kuitenkin jo ilta, ja piti mennä ajoissa nukkumaan, sillä aamulla laiva ei odottaisi.

Hyvää yötä!

Aamulla kaikki piti hoitaa nopeasti. Luppis auttoi Aliisaa vetoketjun kiinni laittamisessa. He ryntäsivät laivaan, kunnes tajusivat, että olivat paikan päällä liian ajoissa! Heidän piti siis kuluttaa aikaansa. Silloin Aliisa keksi: "Mennään glögille!". Kochi Aidad oli jo auki, ja sieltä sai maittavaa glögiä. Aliisa joi omansa hujauksessa.
Laivassa he menivät näköalahissillä ylimpään kerrokseen, toivoen pääsevänsä kannelle, mutta tottakai siellä silloin piti olla kylmä ja tuulinen sää. Ei sitten.

Näkemiin Tallinna! Tapaamme vielä!