Elina touhusi keittiössä. Hän oli tehnyt koko aamun jouluruokia aattoa varten. Hänellä oli tälläkin hetkellä lanttulaatikko tuloillaan.
Pojat olivat löytäneet jälleen paketin kuusen alta, ja avanneet sen. Sisältä oli löytynyt paljon sydänpipareita ja niille sopiva tarjoiluastia. Elina oli ilahtunut tästä ja aikoikin laittaa ne joulupöytään. |
| Pojat joulutorttuja väsäämässä. Kutkalla ei oikein kärsivälllisyys riitä, sillä rypisti jälleen taikinansa. |
Oletko joulufiilistä etsinyt, sitä suunnatonta ilon aikaa kaivannut? Ei sitä kiviä kääntämällä voi löytää, sydämestään sitä etsiä pitää!
Aliisa oli saapunut Korvatunturille. Hän nappasi Joulun korista nopeasti lapasiinsa ja lähti juoksemaan kohti pääsalia, jossa suurimman osan tontuista piti odottaa. Aliisaa väsytti, eivätkä hänen jalkansa meinanneet jaksaa enää kuljettaa häntä eteenpäin. Aliisa kuitenkin jatkoi juoksemista tiedostaen, että pian kaikki olisi ohi.
Hän saapuikin pian pajan etuovelle ja koputti lujasti. Sonja tuli avaamaan ja Aliisa avasi nyrkkiin puristettua kättään hieman, jotta hän näki, että Joulu oli matkassa. Sonja riemastui ja viittoili Aliisaa peremmälle.
Pääsalin sisällä makoili monta tonttua lattialla ja tuoleilla. Luppis ohjasi Aliisan joulupukin toimistoon. Aliisalla oli Joulu tiukasti käsissään, mutta toimistossa hän avasi kätensä. Joulu liihotteli hetken tutkien pukin toimistoa, mutta asettui sitten paikalleen vanhaan pöytälaatikkoon.
"Älä huoli Joulu, sinä saat varmasti paremmat olosuhteet. Mutta nyt sinun pitää tulla auttamaan, että saamme sairaat parannettua", Aliisa aneli.
"Miksi minun pitää tulla sinne? Jouluvoimankehäni riittää kyllä koko Korvatunturin ympäri, onhan se ennenkin riittänyt", Joulu kummeksui Aliisan ehdotusta.
"Se parantaa heidät kyllä, muttei tarpeeksi nopeasti. Sinun täytyy tulla! Joulu ei tule ilman sinua! Se kaikki on sinusta kiinni, ymmärrätkö?", Aliisa voihki.
"No tulen sitten, jos voit taas kantaa minua. En jaksa vieläkään lentää", Joulu suostui ja Aliisa vei hänet pois pukin toimistosta.
Aliisa hipsi rivakasti pääsaliin, jossa tontut yhä makoilivat. Hän antoi Joulun Luppikselle, joka asetti sen pieneen koeputkeen. Hän asetti koeputkeen korkin ja kysyi Aliisalta, saisiko hän ravistaa sitä. Aliisa nyökkäsi, sillä uskoi sen olevan ainoa keino. Luppis veti syvään henkeä ja sekoitti nopeasti. Joulu heilui sinne tänne aivan vimmatusti yrittäen pysyä paikallaan. Aliisa haukkoi henkeään, kun näki, miten Joulu hajosi. Siitä purkautui lukematon määrä pieniä Joulusieluja, mutta iso ja alkuperäinen Joulu jäi silti saman kokoiseksi. Luppis lopetti pian sekoittamisen ja lähti kulkemaan Sonjan kasaamien tontturivien edessä koeputki auki.
"Odota Luppis! Joulusta putkautui pikkusieluja!" Aliisa kauhisteli.
"Oih! Mehän voimmekin tästä ottaa meille jokaiselle omat koeputket", Luppis keksi ja pudotteli pieniä sieluja toisiin koeputkiin. "Tässä sinulle, Aliisa ja tässä sinullekin, Sonja... Jättäisinkö muutaman koeputken tuohon pöydälle, niin terveet tontut voisivat nopeuttaa hommaamme?"
"Jätä vain", Sonja kannatti.
Nyt tytöt aloittivatkin ripeän toiminnan. Jokainen kulki pöytien ja tuolien välissä koeputkensa kanssa ja käski jokaista tonttua haistamaan joulusielua. Monet todella väsyneet ja kipeät tontut olivat suorastaan ponnahtaneet pystyyn ja hypänneet koeputkien luo. Työ ei ollut vaikeaa, mutta tonttuja oli monta. Porojakin oli monta, mutta onneksi joulukatoflunssa vaikuttaa vain ihmisiin ja jouluihmisiin. Osa poroista jotka ovat oikein jouluporoja, olivat kyllä saaneet lievän taudin.
Tonttujen parannuksen jälkeen Aliisa kipitti vielä joulupukin makuuhuoneeseen ja asetti koeputken nukkuvan pukin nenän alle. Hetkessä pukki heräsi ja mietti, mitä oli tapahtunut. Aliisa kertoi, kuinka Joulu oli karannut ja hän oli lähtenyt etsimään sitä, ja miten Joulun palatessa tontut parannettiin. Joulupukki kiitti Aliisaa kovasti, kun hän paransi joulumuoria ja lähetti Aliisan rekitalliin, josta hän, Sonja ja Luppis saisivat kyydin koteihinsa. Oikein mahtavaa joulunodotusta, sille se taitaa olla tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti