Aliisan matka oli päättynyt suureen toimistohuoneeseen, joka sijaitsi kellarissa. Myyjä, jonka Aliisa oli tavannut (lue luukku 14), oli myös siellä. Myyjä seisoi suuren mikrofonin ääressä. "Kerro nyt se nimesi", myyjä intti. "Aliisa", Aliisa vastasi. Myyjä sanoi mikrofoniin: "Tyttö nimeltä Aliisa odottaa huoltajiaan ala-aulassa, P1 kerroksessa." "Tule Aliisa. Mennään tällä hissillä sinne ala-aulaan", myyjä sanoi painettuaan punaista nappia mikrofonin vieressä, ja näytti pientä hissiä huoneen toisella puolella.
Aliisa ja Elina lähtivät etsimään Kutkaa. Molemmilla oli kellot, joten he sopivat näkevänsä Subwayn penkeillä tasan kello 18:00. Näin he voisivat etsiä Kutkaa hajaantumalla ympäri kauppakeskusta. GodJul oli niin suuri kauppakeskus, että sinne eksyisi helposti, mutta onneksi tytöt olivat hyviä lukemaan karttaa, ja löysivät sen avulla helposti sopimaansa paikkaan. Aliisa päätti mennä ravintolapuolelle, koska Kutka oli sanonut menevänsä sinne. Hän olisi samalla myös lähellä Subwayta, joten pääsisi nopeasti sovittuun aikaan siihen. Elina jäi ala-aulaan miettimään sitä, mihin Kutka olisi voinut mennä. Kutka oli vikkelä ja huonomuistinen, joten hän olisi voinut hyvin unohtaa koko tehtävänsä. Elina lähti juoksemaan Aliisan perään, ja ennenkuin hän astui ravintola-alueelle sisään, hän katsoi ulkona näkyvään lumikasaan. Siellä laski laski joku harmaa juttu mäkeä. Mikäköhän se oli?

Jäipäs tarina tänään jännittävään kohtaan! Mutta onneksi tarinan loppu selviää huomenna.
Ja mitenköhän ystävysten jouluvalmistelut ovat sujuneet? Jouluaatoon on enää kuusi yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti