Allisa paistoi uutta pellillistä pipareita, sillä vanhat olivat menneet jo yhdessä illassa. Elina kutoi pientä, lämmintä, peittoa, ja Kutka sävelsi uutta kappaletta, jonka nimeksi tulisi "Jouluaatto nyt tulla saa". Postiluukku kolahti. "Kutka, mene katsomaan, kuka sai kirjeen", Aliisa sanoi puhallellessaan uusia pipareita. "Ei nyt pysty", Kutka marmatti. "Minä voin mennä", Elina sanoi ja käveli postiluukulle. "Täällä on kirje sinulle, Aliisa", Elina sanoi pää alaspäin, katse kirjeeseen. "Keneltä?" Aliisa kysyi. "Lilyltä ja Vingulta", Elina vastasi. "Anna tänne vaan", Aliisa sanoi. "Lue se ääneen", Kutka sanoi."Hei Aliisa!
Meillä on pieni ongelma, kun aiomme järjestää jokavuotisen joulukulkueen pihallamme, mutta siinä on tuoleja ja muita juttuja, jotka pitäisi saada järjestettyä katsomoksi. Jos viitsit tulla auttamaan, olisin todella iloinen, mutta jos myös katsot Vingun perään, annan sinulle 10€ vaivanpalkaksi", Aliisa kertoi ystävilleen.
"Minä en kyllä jaksa kantaa mitään tuoleja", Elina huoahtaa. "No, me menemme sitten", Kutka sanoo, ja lähtee Aliisa mukanaan.
He pääsevät pian Lilyn ja Vingun luo. Kutka lähtee heti seuraamaan mitä Vinku touhuaa, sillä häntähän piti vahtia. Aliisa sen sijaan alkaa nostella tuoleja kuin mikäkin voimanainen. Viiden tunnin aherruksen jälkeen, Lily sanoo vielä muutaman asian: "Siivoa vielä tuo katu". Viimein Kutka ja Aliisa lähtevät. Matkalla kotiin he laskevat, että Kutkan rahat riittivät siihen, että hän sai uudet kaiuttimet, muuta unohtivat sitten ostaa ne, ja Kutkan rahat jäivät Aliisan taskuun odottamaan oikeaa käyttöään. Kutkan kaiuttimethan vielä toimivat. Mitä turhia uusia ostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti